Anne Muhonen –haastattelu

Täälläkin muutaman kerran lähinnä Ada-sarjansa puolesta esillä ollut Anne Muhonen on ollut perin ahkera. Tämän kätösistä on vuosien aikana tullut vaikka minkälaista sarjakuvaa, kuvitusta, hieman animaatiota sekä jopa käsitöitä. Niihin en paneudu sen tarkemmin, sillä jokainen halukas voi itse mennä tutkimaan hänen sarjakuvablogiaan, ja Adaa varten tehtyjä nettisivuja. Katsoin parhaaksi ottaa Muhoseen yhteyttä ja kysellä hieman kuulumisia. Sähköpostihaastattelun satoa:

Mitä kuuluu?

Mitä kuuluu? Hmmm. Hieman kahtalaista. Samanaikaisesti suunnittelen moninaisia projekteja eteenpäin, ja samalla hieman hapuilen tämän ammatinvalintani kanssa. Tällä hetkellä minulla on tekeillä minisarjisalbumi koulukiusaamisesta, sekä Ystäväni varjon strippialbumin kasaaminen ja Varjon animaation suunnittelu. Ja siinä samalla leikitän 3-vuotiasta poikaani ja kissaamme. Ja väsäilen ompelu- ja näperrysjuttujani. Ja koitan ehtiä viettää aikaa myös mieheni kanssa. Siinäpä sitä. Näin ensialkuun.

Onhan tuossakin jo aika paljon aktiviteettia! Miten aikasi riittää tuohon kaikkeen, vai riittääkö?

Joo, onhan siinä aika paljon tekemistä. Aika ei aina kaikkeen riitäkään. Niinpä teen töitä silloin, kun ehätän. Lähinnä työskentelen iltaisin, kun mieheni voi katsoa poikaa, tai nyt kun vanhempani ovat eläkkeellä, hekin ehtivät leikittää häntä päivisinkin. Tai kun poikani on kaksi kertaa viikossa kaksi tuntia kerrallaan kerhossa, käytän nuo ajat tehokkaasti piirtämiseen. Periaatteessa lapseni saamisen jälkeen olen tullut paljon tehokkaammaksi ajankäyttäjäksi. Ennemmin samaan työmäärään saattoi kulua koko päivä tai useampikin. Nyt, kun rauhallista työaikaa on rajoitetummin, käytän sen paremmin hyväksi, ja saan aikaan paljon enemmän. Ja toisaalta poikani myös tyytyy siihen (ainakin aina vähäksi aikaa), että piirrän/väkerrän muita hommia hänen vieressään, kun hän itse ajelee autoilla.

Mikä tuo mainitsemasi koulukiusaamisalbumi on? Haluatko paljastaa siitä mitään?

Tein kiusaamisaiheisen kyselyn läheisen koulun 5.-6. luokkalaisille ja toisen kyselyn netissä vanhemmille, aikoinaan koulussa kiusatuille. Vastausten pohjalta tein minialbumin (32 sivua, kannet mukaan luettuna) käsikirjoituksen, jonka olen nyt lähes luonnostellut. Tarkoitukseni olisi saada se jakeluun ala-asteille, jolloin se tavoittaisi kohderyhmänsä – ja ehkäkentiestoiv. vaikuttaisikin jotenkin, positiivisesti.

Pitää nostaa (fiktiivistä) hattua tärkeään mutta vaikeaan asiaan keskittymisestä! Mutta taisit joskus kommentoida PPL:ään, että Ada olisi saamassa viidennen osan. Miten tämä projekti edistyy?

Joo, Ada on kyllä saamassa viidennen osan. Tosin en tiedä milloin. Ensin pitää tehdä nuo parit projektit, ja sen jälkeen ehkä ehtisi keskittyä taas Adaan.

Osaatko jo sanoa, onko se erilainen kuin edelliset Adat? Edellistä osastahan on jo monta vuotta, muut työsi ovat olleet Adoihin nähden melkoisia irtiottoja, ja sitten ovat tietenkin muutkin elämänmuutokset…?

Edellinen osa, ”Kaikki menee hyvin”, ilmestyi tosiaan 2007. Sen jälkeen tekemäni työt ovat olleet erilaisia, johtuen hyvinkin paljon myös omista elämänmuutoksistani. En tiedä Adan seuraavasta osasta vielä kovinkaan paljoa. Edellinen albumi jätti Adan sinällään aika tyhjän päälle, eikä hahmo ole vielä tullut kuiskuttelemaan korvaani kuin satunnaisten pienten hetkien ajan =) Tiedän kuitenkin, että Ada ei välttämättä tule kokemaan samanlaisia elämänmuutoksia kuin minä, sillä haluan, että Ada säilyy jonkinlaisena ”vapaana sieluna”, ja on vapaa kulkemaan eri teitä kuin minä itse.

Koetko saavasi riittävästi palautetta töistäsi? Entä millä osa-alueilla koet itse tarvetta kehittää itseäsi?

Palaute on aina hyvästä, mielelläni ottaisin sitä vastaan enemmänkin. Piirrostyylien osalta olen ehkä löytänyt omimpani Ystäväni varjon tyylissä, lyijykynän pehmeässä hahmottelussa. Seuraavaksi kokeilen piirroksen ja valokuvan yhdistämistä. Haluaisin kehittää itseäni liikkuvan kuvan osalta. Animaatioissa on aina hauska nähdä hahmojensa ”oikeasti elävän”.

Juttui-sivullasi näkyy olevan vain muutama pieni animaatio, nekin vain joidenkin ruutujen mittaisia gif-animaatioita. Voitko nähdä itsesi työskentelemässä astetta suuremmassa produktiossa, esim. lyhytelokuvan parissa?

Juttui-blogissa on tosiaan tällä hetkellä vain ihan muutaman ruudun mittaisia animaatioita. Tarkoitus on (kunhan taas saan nämä muutamat muut projektit tehtyä) tehdä pidempi lyhytelokuva Varjosta. Animaatio kiinnostaisi siinä mielessä siis enemmänkin.

Mitä mieltä olet suomalaisen sarjakuvan nykytasosta, sekä valtavirrassa että undergroundissa? Miten näet alan kehittyneen sitten omien opiskeluaikojesi?

Sarjakuvan julkaiseminen, ainakin omakustanteena, on helpottunut koko ajan hyvien digipainojen ansiosta. Se on mielestäni hyväksi. Sarjakuva on loistava keino kertoa tarinoita, tosiperäisiä tai keksittyjä, humoristisia tai vakavampia. Tyylillisesti ja aihepiiriltään mukaan mahtuukin kaikenlaista, sekä huonosti piirrettyä mutta aiheeltaan hyvää että hyvin piirrettyä mutta aiheeltaan kehnompaa – sekä tietysti niiden yhdistelmää. Sarjakuva on kuitenkin Suomessa melko pienialaista, lukijoita ja tekijöitä on suhteellisen vähän. Ja onhan sarjakuva kuitenkin yleensä ottaen esim. lehdissä melko ala-arvostettu. Esim. yksittäisistä kuvituksista maksetaan enemmän kuin sarjakuvista, joihin kuitenkin täytyy keksiä tarina ja piirtää useampi ruutukin. Jotta alalla eläisi tai saisi vähänkin enemmän lukijakuntaa, pitäisi pyrkiä ulkomaille. Ja siinä taas on omat kommervenkkinsä ja onnenkantamoisensa.

Onko tässä kentässä jotain teoksia ja tekijöitä, joita haluat nostaa esille?

Katja Tukiainen on tekijä, joka sai minutkin innostumaan alasta. Kävin keväällä 2002 Tukiaisen sarjakuvakurssilla, ja sen jälkeen haksahdin sarjakuvan tekemiseen täysin. Ennen tuota kurssia olin nimittäin ajatellut sarjakuvien tekemisen olevan melkoisen tylsää, kun aina pitäisi piirtää vain yhtä ja samaa hahmoa ruudusta toiseen.

Entä onko olemassa mitään viimeisen muutaman vuoden sisällä julkaistua sarjakuvateosta tai -taitelijaa, joka olisi yllättänyt positiivisesti?

Pertti Jarlan Fingerpori on yllättänyt tasaisen loistavalla tyylillään. Päivittäisen strippisarjakuvan tekeminen on äärimmäisen haastavaa, mutta Fingerpori jaksaa yllättää kekseliäillä sanaleikeillään ja herkullisen hupaisalla piirrosjäljellään joka kerta.

Albumillisesti ja visuaalisesti taas esim. Diaz Canalesin ja Juanjo Guarnidon ”Blacksad” on silmiähivelevää luettavaa ja mielenkiintoista dekkaritarinaa.

Soitatatko mitään musiikkia, kun teet sarjakuvia tai käsitöitä? Soiko mitään edes päässäsi?

Kyllä yleensä musiikki soi taustalla, kun piirrän/ompelen/väkertelen. Jos ei ihan stereoista tai radiosta, niin tosiaan ainakin päässä. Varsinkin Adassahan musiikki on isossa osassa. Tiettyjä kohtia piirtäessä tietyt biisit vain alkoivat soida päässä – ja jotkut kappaleet taas tahdoin albumeihin mukaan, joten niille piti piirtää sopivat kohdat. Ystäväni varjoa piirtäessä tykkään myös kuunnella musiikkia, ja soihan Varjo-albumeissakin radio, vaikkei nuoteista saakaan selville mitä musiikkia. Poikani pitää myös paljon musiikista, joten piirtäminen onnistuu musiikin avulla hyvin.

Mitä musiikkia olet viime aikoina kuunnellut? Mikä on tehnyt suurimman vaikutuksen? Adaan taisivat ainakin vaikuttaa Hybrid Children ja Sentenced?

Kuuntelen musiikkia aika laaja-alaisesti, ainoastaan räpäytystä en vain ymmärrä. Suurimman vaikutuksen ovat tehneet ainakin Sentenced ja the Cure. Ja tärkeitä on olleet myös mm. Tori Amos, Nick Cave, Leonard Cohen, David Bowie, Type O Negative, Paradise Lost, Amorphis, Hybrid Children, Kotiteollisuus, Mokoma, Leevi & the Leavings, Martti Servo, PMMP, ym.

Mikä olisi sellainen artisti, johon haluat tutustua, muttet ole saanut koskaan aikaiseksi tehdä ns. ratkaisevaa liikettä?

Hmmm… Aika monia pääsinkin haastattelemaan Infernon toimittajana ollessani. The Curen Robert Smith voisi tietysti olla sellainen, jonka kanssa olisi kiva jutustella. Ja Tori Amos.

Lopuksi tämmöinen harvinaisen typerä kysymys: Mitä mieltä olet pandakarhuista?

Pandakarhuthan on eri vänkiä ja mukavia otuksia. Ainakin näin kauempaa ajateltuna.

Onko viimeisiä sanoja, terveisiä?

Viimeisiä sanoja? Lukekaa enemmän sarjakuvaa, sillä lukeminen kannattaa aina.

http://annem.sarjakuvablogit.com/
http://www.adasarjakuva.com/site/flash/index.html
http://www.sydanaania.net/

Tämän artikkelin kuvitus on luonnollisesti Muhosen käsialaa ja tämän luvalla käytettyä, joten pitäkääpä se mielessä.

Septemberwolf -haastattelu

Lahdessa perustettu, entisistä Mustan Kuun Lapset –miehistä muodostuva Septemberwolf ei liene kovinkaan tuttu kovinkaan monelle. Septemberwolfin musiikkia on voitu kuunnella bändin oman Myspace-sivun lisäksi jo kalifornialaisen 272 Recordsin julkaisemalla Kill City Vol. 25 –kokoelmalla. Yhtyeen taannoista keikkaa Fitconen ja Necropsyn kanssa on arvostellut suomalainen Heli Valkama, mutta tuokin arvio on julkaistu italialaisella Holy Metal –sivustolla. Suomalaiset eivät bändiä siis juurikaan tunne, joitakin eräänä tiistai-iltana On the Rocksiin eksyneitä heviperttejä ja satunnaisia Mustan Kuun Lapset –faneja lukuun ottamatta. Piparnakkelin Pandaluola tekee uuden aluevaltauksen julkaisemalla tämän haastattelun, joka toteutettiin lokakuun puolivälin paikkeilla sähköpostin välityksellä. Toivottavasti tällä haastattelulla on jotain muutosta tilanteeseen, ja Septemberwolf saavuttaa hieman enemmän näkyvyyttä. Kysymyksiin vastaili kitaristikurluttaja Pete Lehtinen, ja kuvat nappasi Marco Manzi.

Keitä yhtyeessä vaikuttaa? Ja kuka tämä (Jari) Turja on? Mistä tyyppi löytyi?

Septemberwolfissa soittaa itseni lisäksi myös toinen Mustan Kuun Lapset -yhtyeestä tuttu mies, eli rumpali Mikko Hautala. Itse toimin MKL:ssä kitaristilaulajan tehtävissä ja sama toimenkuva jatkuu nyt myös Septemberwolfissa. Suurin ero entiseen on kitaroiden vähentyminen yhteen ja esityskielen vaihtuminen englanniksi. Yhdellä kitaralla pärjääminen on uusi haaste, koska MKL:n kappaleet tehtiin alusta alkaen kahdelle kitaralle. Uuden bändin myötä oli halu laittaa asetelmat kokonaan uusiksi aina biisin rakentamisesta lähtien.
Jari Turja löytyi duunin kautta, työkaveri siis. Mies on itse asiassa kitaristi, mutta kun kerroin etsiväni basistia Jari innostui lähtemään messiin. Eipä tuo bassonsoiton opettelu tainnut olla suurikaan haaste vuosia progea ja death metallia soittaneelle tiluttajalle.

(C) Marco ManziValaisisitko Septemberwolfin syntyhistoriaa?

MKL:n lopetettua toimintansa 2007 meni lähes pari vuotta ilman minkäänlaista yhteisprokkista entisten MKL:n jäsenten kesken. Kaitsu (Hanninen, basso) liittyi Inferiaan, ja Tamminen sekä Hautala tekivät kukin mitäkin. Itse kasasin akustisen bändin nimeltä Talvenranta. Kyseessä oli jo Morfiinisiivet -kappaleen äänityksistä alkanut yhteisprojekti Antti Lautalan (Varjo, Silent Scream) ja Jukka Malisen (MKL:n sessioviulisti) kanssa johon liittyi vielä toiseksi kitaristiksi vanha frendi Heikki Piipari (Hydromeda). Projekti poiki pari demoa – tehtiinpä MKL:n Suruntuojastakin akustinen versio – mutta kuivui kokoon levy-yhtiöiden bändiä kohtaan osoittaman ”kiitos, mutta ei kiitos” -asenteen vuoksi. Toisin sanoen ilman diiliä ei ollut mielenkiintoa jatkaa.

Hautalan kanssa oltiin taas aloiteltu kesällä 2009 soittamaan yhdessä, joten Talvenrannan jäätyä intoa alkoi kasautua uuden bändin perustamiseen. Jarin lähdettyä mukaan homma ikään kuin ”virallistui”. Tamminenkin oli hetken jameissa mukana, mutta loppuvuodesta 2009 päätettiin kumminkin jatkaa triona.

(C) Marco ManziMistä tuli kipinä tämmöisen primitiivisemmän materiaalin tekemiseen? Onhan Septemberwolf melko erilaista jo MKL:ään verrattuna, saati sitten Talvenrantaan.

Koko homman lähtökohtana oli alkaa tuottamaan uuden bändin myötä erilaista tavaraa kuin mitä MKL:n kanssa tehtiin. Hautala ja minä ollaan kumpikin kovia hard rock -diggareita (Motörhead, Peer Günt, kasarihevi…) ja Jarillekin moinen ilmeisesti maistuu, niin aika luonnostaan tuollaista alkoi syntymään. Ja kun vielä death metallista nimenomaan se 90-luvun alun kama uppoaa parhaiten niin tyylisuunta löytyi helposti. Ihan tietoisesti jätettiin MKL:lle tyypilliset kauniinhaikeat melodiat, akustiset kitarat ja crossover-meininki pois. Nythän musiikin teko jakautuu melko tasaisesti Jarin ja mun kesken, niin toki uusi tekijäkin tuo mukanaan uudet mausteet. Ehkä lopputuloksessa olisi enemmän MuKuLoita kuultavissa jos mä tekisin edelleen lähes kaiken materiaalin. Jarin panos pitää mutkin ruodussa. Death ´n´Roll on homman nimi.

Kuten sanoit, niin jäsenistänne kaksi on soittanut Mustan Kuun Lapsissa. Onko teillä mitään pelkoa siitä, että Septemberwolf kuitenkin leimattaisiin MKL:n suoraksi jatkeeksi heti alkuunsa pelkästään tuon taustan vuoksi?

Ei. Ja jos aluksi leimattaisiinkin niin ehkä se on enempi eduksi; erotuttaisiin ainakin hieman kaikista lukuisista muista uusista yhtyeistä mitkä koko ajan yrittävät päästä esille. Uskoisin että Septemberwolfin musiikki eroaa tarpeeksi MKL:sta, joten suorasta jatkeesta ei voi puhua. Ja ainakin parin jo heitetyn keikan perusteella voin sanoa, että MKL:n biisien esittäminen uuden rytkeen seassa on koettu hyväksi vedoksi. Uutta materiaalia kun ei moni tunne niin joku Sodoman Ilmestys herättää jengiä ihan eri tavalla. Ainakin näin aluksi pidetään varmaan juuri tuo edellä mainittu ralli mukana keikkasetissä.

(C) Marco ManziSodoman Ilmestys onkin hyvä biisi, mutta mitä muita MKL-biisejä on ollut ohjelmistossa? Entä onko mukana ollut muiden bändien biisejä?

Sodoman lisäksi on soitettu Kauniinhauta –levyltä (2003) vähemmälle huomiolle jäänyttä kappaletta Ruoska. Mutta todennäköisesti uuden materiaalin lisääntyessä jää Ruoska pois kuvioista ja Sodomakin menee ehkä encoreksi. Muiden artistien tuotantoa ei olla esitetty. Ei toi covereiden soitto ole koskaan tuntunut omalta jutulta. Jari sen sijaan treeneissä kitaran varteen päästyään lähtee heti veivaamaan metallin historiaa läpi. Kaipa toisten kappaleiden opetteluun pitää into lähteä sisältä päin?

Montako keikkaa teillä on ollut? Onko nyt tulossa sellaisia, ja onko niiden saaminen ollut helppoa vai vaikeaa?

Yllättävän vaikeaa. Pari keikkaa on saatu ja nekin kavereiden kautta. Meillä ei MKL:n vuosilta hirveästi kontakteja keikkajärkkäreihin kertynyt; MKL kun ei mikään varsinainen livebändi ollut ja yleensä keikat hoituivat niin, että meitä pyydettiin soittamaan. Ja monesti kieltäydyttiin, esimerkiksi vuosina 2003-2006 ei soitettu yhtään keikkaa! Ei vaan napannut. Nyt on asetelma kääntynyt toisinpäin, eli me yritetään keikkoja saada, mutta melko nihkeästi niitä on tähän mennessä onnistuttu haalimaan. Hinkua lavalle kyllä löytyisi. Seuraava sovittu keikka on Helsingissä Heavy Cornerissa Noumenan lämmittelijänä 27.11.

Myspacessa näkyi olevan joitakin satunnaisia biisejä. Ovatko nämä vain treenikämppädemoja? Onko mitään ”ammattimaisempaa” demoa suunnitteilla?

Tällä hetkellä ei olla vielä studion varauksesta juurikaan puhuttu vaan yritetään toistaiseksi pärjätä noilla treenikämppä-äänityksillä. Kyllä ne ainakin suuntaa antavat vaikka eivät niin priimaa saundien osalta olekaan. Lähinnä niiden on tarkoitus valottaa uuden bändin tyyliä, ja ehkäpä herättää keikkajärjestäjien sekä levy-yhtiöiden mielenkiintoa yhtyettä kohtaan. Ja saatiinhan me yksi ”tallinauha” jopa Hollywoodiin asti, eli 272 Recordsin Kill City -kokoelmalle. Ei huonommin tunnissa tehdylle hengentuotteelle.

(C) Marco ManziMillainen vastaanotto on ollut tähän mennessä, niin keikkojen kuin biisienkin osalta?

Hirveästi ei olla vielä palautetta saatu. Yksi keikka-arvio löytyy Myspace-sivuiltamme, ja     se on ainakin ihan positiivista luettavaa. Ja kavereiden kommentit nyt ei ole ikinä    mitenkään objektiivisia joten ne on oma    lukunsa.  Mutta jahka hieman saadaan enempi nimeä eetteriin alkaa varmaan palautelaatikkokin täyttymään. Olisi tietty hienoa että palaute on joko puolesta  tai vastaan, sellainen munaton ”ihan kiva” -mutina ei anna sen enempää kipinöitä bändille kuin muillekaan aiheesta kiinnostuneille. Että tappouhkauksia ja pikkupöksyjä vaan tulemaan…

Näin kauniiksi lopuksi: mitä suunnitelmia teillä on lähitulevaisuuden varalle?

Biisien tekoa ja toivottavasti myös keikkoja tasaiseen tahtiin. Eiköhän jossain vaiheessa mennä studioonkin muutama ralli polkaisemaan. Kiitos haastattelusta ja kaikki Heavy Corneriin 27.11. Septemberwolfia ihmettelemään!

Septemberwolf @ Myspace