Paleface – Helsinki – Shangri-La

Kaiken maailman Elastisten, Petri Nygårdien ja Cheekkien kyllästämälle, pelkästään valtavirtaa seuraavalle kansanosalle tämä albumi saattaa ollakin käänteentekevä. Tälle jengille, joka ostaa vaatteensa pelkästään H&M:ltä ja joka katsoo iltaisin telkkarista BB:tä saattaa tullakin hip hopin poliittisuus täytenä yllätyksenä. Hip hoppiin jo aiemmin tutustuneille tuossa tiedossa ei ole mitään uutta, vaan se on sama kuin kuvailisi jäätä eskimoille.

Helsinki – Shangri-La edustaa samaa sarjaa kuin The Offsprigin Americana. Se ei ehkä tarjoa niille mitään, joille genre on jo läpikotaisen tuttu, mutta sen laaja näkyvyys ja helppous avaavat niiden kuuntelijoiden silm… korvia, jotka eivät ole ollenkaan sinut sen edustaman musiikkigenren kanssa. Toivottavasti tämä albumi avaa niitä korvia. Toivotaan myös, että moni ummikko ymmärtää hip hopin olevan muutakin kuin vain Cheekin egotrippailua tai Petri Nygårdin keskenkasvuista kiukuttelua.

Juttua Kalkkilaivan kapteenin musiikillisista ansioista.

Eastern Front – Blood on Snow

Kunhan olin muksuna päässyt Pikku Kakkosen “varokaa heikkoja jäitä” –varoituksesta yli, siirryin Korkeajännityksen kiehtovaan maailmaan. Kaikenmaailman sotapelit, sotaelokuvat ja muunlainen sotaviihde (pakko mainita tässä yhteydessä Sven Hassel!) tulivat minulle hyvin tutuiksi siihen mennessä, kun täytin 18. Siihen mennessä oli kyllä Panzer Division Mardukikin (1999) kuunneltuna pariin otteeseen. Olen pasifisti, ja sotahan on aivan perseestä, mutta samalla se on jokseenkin kiehtova ilmiö. Siksipä sotahistoriaa kertaavat sanoitukset sattuvat kiinnostamaan, mutta niiden esittämisessä Eastern Frontilla on kosolti parannettavaa.

The Handshake – The Art of Playing Wrong

Raahelaista punk rock-bändiä The Handshakea on ehditty jo markkinoida “punk rockin saastuttamaksi pop-musiikiksi.” Hassua sinänsä, että juuri ostin The Driven Dynamon levyn, sillä The Handshakessahan soittaa siitä tuttuja hemmoja.

Albumista luvattiin vinyyliversio ilmestyväksi myöhemmin syksyllä, tosin tätä kirjoittaessa sitä ei ole kuulunut, vaikka cd-versiokin on ollut saatavilla jo pari kuukautta. Tietääkseni cd-versiota ei ole vielä myyty loppuunkaan, mutta tämmöinen väärinsoittamisen taidetta huokuva teos toimisi todennäköisesti parhaiten joko keikoilla tai vinyylisoittimen kautta kuunneltuna.

Itse arvostelu luettavissa täällä.

Last Laugh – The Worst Kind

Joululaulujen uudelleensovittaminen jatkuu:

Lällärit soi, Lällärit soi
pää täynnä vihaa
Nyt sitä saa, nyt sitä saa
vihaiselta mieheltä turpaan

Niin, Lällärithän soittavat – anteeksi ilmaisuni – vitun vihaista hardcorea, jonka avulla pistetään hösseliksi. Kuulin huhuja, että tämä vihapartio olisi tulossa jossain vaiheessa laittamaan paikkoja paskaksi Porissa? Missä on keltainen lehdistö? Missä on Raija Forsström? Kuka suojelee lapsia, ja evää Last Laughin pääsyn kaupunkiin, jossa se vain turmelisi puhtoiset porilaisnuoret? Millainen on mekaaninen äänensärkijä?

Last Laughin uudesta seiskatuumaisesta The Worst Kind otettiin sitten 300 kappaleen painos, jonka painatti Tritonus Records: “Devil has the best tunes!”

Mitäkö itse tuumaan tästä primitiivisestä aggressiosta?

Hero Dishonest – Dangerous

 

Hero Dishonest on bändi, joka ei tee ihan tavanomaista musiikkia. Siksipä sen ei oikeastaan kuuluisi saada aivan tavanomaisia arvioitakaan (vaikka oma arvioni ei niistä muista dramaattisesti poikkea, heh). Omasta mielestäni tankeroiden käyttäminen arviossa oli ihan perusteltua, johtuen kylpyammeessa nököttävästä kirahvista ja albumin nimestä, joka on siis Dangerous. Ja dangeroushan on A. Karjalaisen mukaan “tankero”.

Uusimmassa Toikkarissa oli täysin oletetusti arvioituna tämä plätty. Eräs JMT-nimimerkkiä käyttävä kaveri oli arvioinut lyhyesti levystä, ja kyseessä onkin paras arvio, jonka olen tästä levystä nähnyt kirjoitettavan. Näytin sitä kaverilleni, joka kuvaili sitä “Demi-tasoiseksi”, tosin lukuisilla henkilökohtaisuuksilla buustattuna. “Demi-tasolla” nyt viitataan Demissä oleviin, parin lauseen levyarvioihin, eikä pituutensa puolesta Toikkarissa ollut arvio sen pitempi. Mukavasti nuo Vuoritalon muistot toivat arvioon lisäväriä! Jos Toikkaria ei aio lukaista, niin voi sen arvion lukea tätäkin kautta.

Mutta itse meikämandoliinon tekemä arvio on siis täällä.

Sole Remedy – Apoptosis

 

Juuri kun Barren Earthista päästiin, niin sitten tuleekin jo Sole Remedy perässä. Mistään kopiobändeistä ei kuitenkaan puhuta, sillä tuon superbändin ja lahtelaiskvintetin välissä on ammottava kuilu. Ne operoivat saman, melodisen ja progressiivisen metallin loputtomalta vaikuttavalla kyntöpellolla, ja ne käyttävät jopa samaa polttoainetta.

Jostain käsittämättömästä syystä luulin bändiä ulkomaalaiseksi (brittiläiseksi, jos tarkkoja ollaan), vaikka Lahti, tuo makeisia vetävän muskelihirmu Tuomas Saukkosen kotikaupunki, tiettävästi on vielä osa Suomea. Johtunee Sole Remedyn levy-yhtiöstä, joka on norjalainen Aftermath Music. En ole lukenut Infernon uusimpia numeroita, joten en ole päässyt tarkistamaan löytyykö yhtyeen levyn mainoksia sen sivuilta. Mietin vain, että onko Aftermath Music panostanut yhtyeen promotoimiseen Suomessa. Ainakin itselleni Sole Remedy oli tätä arviointihommaa ennen täysin tuntematon nimi.

Pohdintaa bändin tuoreimmasta hengentuotoksesta täällä.

Lighthouse Project – Atonement

Herkkää kissanpaijausmusiikkia pimeneviin syysiltoihin! Sellainen syysilta olisi tämäkin ilta, jona menen katsomaan Lighthouse Projectin keikkaa Hämeenlinnan Suistolle, lämppääjänään paikallinen Left Cold. Left Coldin tuoreen kasetin olen ehtinyt kuunnella vain kerran, mutta Lighthouse Projectin Atonement on viihtynyt soittimessa taajaan. Voisinpa jopa sanoa, että Atonement painii jopa eri sarjassa kuin Navigate by Heart (2006) ja Gift (2007). Se on jopa parempi, kuin uskalsin edes odottaa. Edellisissä pikkulevyissä oli kuulemma jo muutoksia, mutta niitähän minä en ole kuullut.

Levystä on olemassa kaksi versiota: CD:n julkaisi KHY Suomen Musiikki Oy ja vinyyliplätystä vastaavat Rabbit Ilsn Records ja 7 Ply Records. Vinyyliversio on ainakin komeaa katsottavaa, vai mitä itse tuumaatte?

Koettakaapa arvata, onko tämän illan keikasta tulossa arviota myöhempänä ajankohtana? Tarkempaa juttua itse levystä taas löytyy täältä. Kuvia kyseisestä keikasta voi katsella täällä.

Maakuntaradio – Ehkä huomenna kaikki on toisin

Maakuntaradion edellinen plätty ilmestyi vasta reilu vuosi sitten. Ex-tytöille on alkanut kolisemaan vasta pitkän aikaa sen jälkeen kun se viimeksi oli minulla tehokuuntelussa. Uskoisin tälle uudelle plätylle käyvän samalla tavalla.

Levy on julkaistu sekä ceedeellä että vinyylillä Airiston Punk-levyjen toimesta, ja molemmista versioista on otettu 500 kappaleen painokset. Tämän lisäksi pieni Mieletön mutantti –niminen puulaaki on pistänyt ulos pienehkön (?) kasettipainoksen. En ole itse nähnyt yhtäkään noista kaseteista fyysisenä, mutta sain sen käsityksen että niitä olisi tehty vain pieni määrä.

Levyllä on muuten harvinaisen hyvin tehty saatekirje, joka minun on aivan pakko liittää tähän alkuperäisessä muodossaan. Kuvannee hyvin itse sisältöäkin:

Astukaa Maakuntaradion laivaan!
Alus on juuri valmistunut Airiston Punk-telakalta.

Kapteeninanne toimii Mirko, joka hoitaa rytmitykset ja kuulutukset. Kokki Närvä keittelee kuuden kielen sopat ja perämies Rami vastaa alimmista taajuuksista.

Merisää on hieman sumuinen ja pilvinen, mutta aurinkokin saattaa aika ajoin pilkahdella.

Toisella albumillaan Maakuntaradio on nostanut ankkurinsa lähemmäksi kohta [sic] uutta aaltoa. Raikasta tuulta purjeisiin puhaltaa koskettimien vireä saundi.

Matkallaan Maakuntaradio seilaa Länsirannikon vesillä Korroosioituneen majakan ohjeistamana. Lokikirjasta löytyy merkintä ”Sig”. Vaikka kaikki ei suju ilman Problemseja, ollaan perillä noin puolen tunnin ja 10 kappaleen jälkeen.

Kiitos ajastanne ja toivottavasti nautitte elämyksellisestä risteilystä.

Olette aina tervetulleita uudelleen.

Itse ärvöstely täällä.

Kiveskives – Painottomassa tilassa

Näin tulevan joulun kunniaksi sanoitin vanhan joululaulun uusiksi. Jouluunhan on vielä kaksi kuukautta, vaikka postiluukusta pursuavat ensimmäiset joulukuvastot muuta väittävät:

Kilisee kilisee kivekset, meluten, rokaten.
Kilisee kilisee kivekset, neljän laulun mitassa

Pauhaa progepunkki sanaton ja kasibittinen
Kautta sävelten hevien ja psykedelisten, halki galaksin

Tämä vanhojen klassikkojoululaulujen sanoittaminen uusiksi käy muuten työstä… Mutta millainenkohan tämä Kiveskives on livenä? Se on tosin ainakin selvää, että Kiveskivesin EP ei mene pukin konttiin, vaan kokin punttiin. Reisien väliin.

Itse arvostelu täällä.

Vinokäyrä – S/T

 

vino Onko tämä se sama Vinokäyrä, joka on tehnyt Kaikki joilla on harmaa raita villapaidassa on homoja –demon vuosituhannen alussa? Bändin jäpikät ovat ilmeisesti aikuistuneet hieman! Mutta onhan tuon demon (jota en ole päässyt kuulemaan) ja tämän nimettömän albumin välissä kulunutkin lähes kymmenen vuotta.

Levyä jakelee ilmaiseksi nettisivuillaan Rabbit Ilsn Records. Jos pari satunnaista rautalankakitaroilla kyllästettyä kohtaa eivät pelota, niin siitä sitten vain selvittämään, mitä tarkoitin kesäkeittocorella.

Arvostelu:
Vinokäyrä – S/T