Vuosi 2013

On jokavuotisen listauspostauksen aika. Kuten näkyy, on PPL:n aktiivisuus laskenut sitä mukaa mitä enemmän käytän aikaa Ajatuksen Valoihin ja Abhorrent Visionseihin. Varsinkaan keikoista ei aina jaksa pulista, kun tuntuu siltä että usein on kaikki jo sanottu. Mutta musahommat eivät olet meikäläisen osalta lainkaan vähentyneet, vaikka sekä työssäolo että uusien opiskelujen alkaminen ovat vaatineet meikäläiseltä paljon.

Näiden listojen tekeminen vaati paljon aikaa, mutta olin kuitenkin sen verran laiska että jaottelin levyt vain pitkäsoittoihin ja lyhyempiin levyihin, joita olivat siis kaikki seiskatuumaisista aina 12-tuumaisiin MLP:n asti. Levyt ovat aakkosjärjestyksessä, koska näiden levyjen laittaminen paremmusjärjestykseen on ihan typerää puuhaa. Ja ainahan näiltä listoilta jotain unohtuu.

Pitkät

Beastmilk – Climax
Black Crucifixion – Coronation of King Darkness
Cauchemar – Tenebrario
Darkthrone – The Underground Resistance
One Hidden Frame – The Water Seems Inviting
Remissions – Survivalist
Sammal – S/t
Sokea Piste – Välikäsi
Speedtrap – Powerdose
Throat – Manhole

Lyhyet

Chestburster – Private Parties
Hexvessel – Iron Marsh
Katujen Äänet – Melkein 30
Lebakko – Popkornikauppa
Lord Fist – Wordless Wisdom of Lord Fist
Maailmanloppu – Musta ovi / Enää kiväärit laulaa
Perikato – Kovat ajat
Ranger – Knights of Darkness
Split: The Escapist / Slack Bird
White Tears – Reagan Rises From the Grave

Seuraavassa on yhtyeitä, joiden levyt voisivat vaikuttaa näihin listoihin, mutta jotka eivät ole minulle vielä niin tuttuja että voisin täydestä sydämestäni tuntevani vielä tarpeeksi hyvin. Varsinkin ulkomaanosasto tulee tsekattua pienellä viiveellä. Matka jatkuu seuraavien kanssa: Lantern, Blue Cross, Sur-rur, Pyhä Kuolema, Borrowed Time, Aortaorta, Integrity, Jex Thoth, Bölzer, Iron Curtain, Fleshpress, Riistetyt, Ancient Vvisdom….

Ja sitten ovat vielä nekin, joiden uusia levyjä en ole vielä edes ehtinyt tsekata, esim. Vigilance, Seksihullut, Skeletonwitch, Batillus, Autopsy, Carcass, Russian Circles, Agrimonia, Satan, Oranssi Pazuzu….

Ja sitten voisin mainita nimiä joiden levyt ovat tuttuja, mutta jotka eivät ihan listalle mahtuneet, koska kymmenen levyä on melko pieni määrä: Famine Year, 1981, Purson, Mother Susurrus, Usko, Uncle Acid & The Deadbeats, Kuudes Silmä, Foreseen, Axeslaughter, Tombstoned, Domovoyd, Nails, Hero Dishonest, The Reality Show, Diskelmä, Power Trip, Sudö jne jne!

Toki mainintoja tekee mieli jaella myös sellaisille bändeille, jotka ovat saaneet musiikkiaan julki jo aikaisemmin, mutta joiden musiikkia on viime vuonna julkaistu uudestaan. Mainittakoon tästä osastosta Hexenhaus ja Chestburster, joiden uusintajulkaisut olivat keskenään hyvin erilaisia mutta kuitenkin hyvin tarpeellisia. Sekä tietysti JPAR:n kautta julkaistut äänitteet olisi mukava mainita, mutta siitä pitää meikäläisen itseni jäävätä.

Mitä keikkoihin tulee, niin aika paljon hurjia elämyksiä on todistettu tänä vuonna. Koska olen nähnyt satoja keikkoja tänä vuonna, niin en ala niitä sen kummemmin ruotimaan.

Jatketaan vuonna 2014!

2012

Ja siinä meni sitten myös vuosi 2012 niin että hurahti, ja on taas aika vilkaista mitä kaikkea tänä vuonna tuli kuunneltua ja fiilisteltyä. Henkilökohtaisella tasolla itselleni on tapahtunut melko paljon, eikä vähiten Porista Tampereelle muuton vuoksi. Jo reilusti viime vuoden puolella aloitetusta Ajatuksen Valo-zinestä tulikin laskentatavasta riippuen 4-6 numeroa vuoden 2012 aikana ja myös vuoden 2011 puolella alkunsa saanut Johnny Park Avenue Records sai ensimmäiset julkaisunsa pihalle. Omahyväiseksi moukaksi en ryhdy joten JPAR:n kautta julkaistuja levyjä ei missään nimessä tule lueteltavan tässä listauksessa, vaikka varsinkin Sircuscus, Left Cold ja Lord Fist tekisi mieli mainitakin. Ja moni kiva levy on vielä kuuntelussakin, kuten Vitamin X:n ja Tragedyn uutuudet. Sitten taas esimerkiksi The Carnivalin ei ole vielä edes siellä asti, joten vuonna 2012 tullaan purkamaan vielä pitkään. Tässä kuitenkin tilanne tällä hetkellä:

Pitkäsoitot (Top 10, ei järjestyksessä)
Kill the Curse – Of Conformity & Death
Viisikko – IIII
Opium Warlords – We Meditate Under the Pussy in the Sky
Lapinpolthajat – Wahlroosin unelma
Maailmanloppu – S/T
Mr. Peter Hayden – Born a Trip
Iron Dogs – Cold Bitch
Lighthouse Project – We Are the Wild Flowers
Tryer – Hero Quest
Hexvessel – No Holier Temple

EP:t/Muut lyhyet
Total Recall – What I’ve Seen
Remissions – 10”
Perikato – Jälkiteollinen painajainen
Alley Gods – North State of Mind
Evil-Lÿn – The Night of Delusions

Split:
Ydinaseeton Pohjola / Aokigahara

Ne albumit, jotka ovat tällä hetkellä kuuntelussa ja saattavat pistää Top-listan remonttiin
Särkyneet – Kaupungin kutsu
The Phoenix Foundation – Silence
Tragedy – Darker Days Ahead
Vitamin X – About to Crack
Yhteiskunnan Ystävät? – Kahleet poikki
Yleislakko – Maailmanpolitiikan arkipäivää

Albumit, joiden pitäisi olla kuultuna tähän mennessä (mutta eivät ole)
Saint Vitus – Lillie: F-65

Bändit, jotka tekevät vuoden 2013 odotetuimmat levytykset
Acid Elephant
Cold Inside
Cult of Luna
Lord Fist
Pelkkä Väliviiva
Remissions
Rift
Sammal
Silent Scream
Sokea Piste
Throat
Ward
+The Escapist ja Slack Bird (yhdessä)

Vuosi 2011 (ei järjestyksessä)
Cigarette Crossfire – In Between the Cure & the Disease
Cross Stitched Eyes – Decomposition
Blue Cross – Mass Hysteria
Belgrado – S/T
Rot in Hell – As Pearls Before Swine
Uncle Acid and the Deadbeats – Blood Lust
Dead in the Water – In the End of Hope
The Leo Bugariloves – Feelings
Unkind – Harhakuvat
Delta Force 2 – Megamosh 2011

Keikat
Zugen muistolle: Abduktio, Armageddon Clock, Hero Dishonest, Lighthouse Project ja Last Calls. 7.4.2012 @ Klubi, Tampere
Integrity, Cold Inside ja Kill the Curse. 16.2.2012 @ Nosturi, Helsinki
Cross Stitched Eyes, Aortaorta & Shoyu Squad. 6.9.2012 @ Vastavirta, Tampere
End Begins, No Part & Antiklimax. 24.5.2012 @ Torvi, Lahti
Jyrki Nissinen & Hot Visions, Raikulipoika & Pelkkä Väliviiva. 13.10.2012 @ Varjobaari, Tampere
+ Lighthouse-klubit Helsingin Semifinalissa helmikuussa ja huhtikuussa

Festarit:
Hässäkkäpäivät, Oulu
Projektifest, Turku
Lutakko Liekeissä, Jyväskylä
Puntalarock, Lempäälä
Punk is Danger–Festival 17.8.-18.8.2012 @ Ikurin Virelä, Tampere

On ollut siis aivan saatanan hyvä vuosi, ainakin näin musatouhujen kannalta. Vuoden onnistumiseen vaikutti myös hyvin merkittävästi juuri kulttuuritoimijoiltakin tunnustusta saanut Validi Sekmentti, jonka nimen alla järjestettyjä iltamia oli äärimmäisen hankala laittaa tälle listalle, joten jätin sitten listaamatta. Omistetaan tämä erikoismaininta Validi Sekmentille ja toivotetaan sille onnea ja menestystä!

LG PETROV –JOULUKALENTERI

Ruotsidödön suurin ja rupisin bändi eli Entombed soittaa Tampereen Klubilla keskiviikkona, eli 3.10. Sen vuoksi starttaan LG Petrov-joulukalenterin, jonka vuoksi isken tämän artikkelin kommenttiosioon linkkejä LG Petrov –aiheisiin kuviin. Koska keikka on jo ylihuomenna, niin kuvia tulee useampi kuin yksi päivässä. En myöskään usko että ihan 24:ään “luukkuun” päästään, mutta let’s tykitellään!

AJATUKSEN VALO # 3 (Kaupallinen tiedote)

En ole juurikaan käyttänyt tätä sivua julkaisuhommieni promotoimiseen, mutta kaiketi tätäkin tilaa siihen voidaan käyttää kun kyse on kuitenkin melko henkilökohtaisesti blogista. Ja toisaalta… miksi en käyttäisi? Taidan mainostella muutenkin liian vähän, mutta toisaalta pidän liikaa mainostamista jo melkoisena spämmäämisenä joka alkaa käydä jo kaikkien hermoille. Joten mainostetaan, mutta vähän ja kevyesti.

Kyseessähän on siis Ajatuksen Valo –zinen kolmas numero, joka on julkaistu viime viikolla. Sivuja siinä on 52 kappaletta, värejä ovat musta ja valkoinen ja kokona on jämpti A5. Haastatteluissa on Lapinpolthajat, Mr. Peter Hayden, Kassumessu, Blue Cross, A.R.G., Necrolepsy, Kylmä Sota. Lisänä Risk-historiikki ja jotain muuta paskaa.

Kolme euroa se posteineen maksaa, 2,5 € kädestä käteen Tampereen alueelle. Yhteydenotot osoitteeseen piparnakkeli.kamakarhu ÄT gmail.com. Kiitos ja anteeksi.

Cross Stitched Eyes (anarkopunk) –aiheista infoa!

Yleensä en tämmöisiä juttuja tee, mutta koska joidenkin mielestä tällä blogilla on jotain näkyvyyttäkin, niin minua lähestyttiin pienen promohomman merkeissä. Bändi nimeltään Cross Stitched Eyes on kuulemma Suomeen tulossa syyskuussa, joten ilmoitellaanpa siitä sitten tätäkin kautta. Tämähän ei sitten tarkoita sitä, että tänne voisi jokaisesta summatapahtumasta pistää viestejä ja että promotoimistojen tarvitsisi lisätä Pandaluolan osoite postituslistalleen. Sähköpostini on jo riittävän tukossa.

Mutta itse asiaan ja Cross Stitched Eyesiin. En tunne bändiä lainkaan, mutta koska bändin soundissa sanotaan olevan vaikutteita Rudimentary Peniltä, Amebixilta ja Killing Jokelta, niin johan kiinnostaa. Näytteiden perusteella Cross Stitched Eyes ei edes kuulosta liian räikeästi miltään mainitulta bändiltä, vaan on luonut oman soundinsa. Voisin Composition -levynkin ostaa, ja koska se on vieläpä Alternative Tentaclesin julkaisema, niin tuskinpa se huono voi olla.

Laitetaan loppuun vielä keikkalista:

To 6.9. Tampere, Vastavirta. + Aortaorta, Shoya Squad (ger)
Pe 7.9. Jyväskylä, Ilokivi. + Käpykaarti, Pro et Contra, Derrida, Psykopaatos.
La 8.9. Turku, tba, ilmot tutusti tänne: rakalevyt AT gmail.com + Käpykaarti, Kieltolaki, Ekeria, Derrida
Su 9.9. Helsinki, Lepakkomies. + Käpykaarti, Abnormi.
Liput kaikille keikoille 6 euroa (ilmoittaa tiedote).

Tampereen keikalle menen kun lämppäritkin ovat kohdillaan ja ajankohtakin natsaa. Suosittelen muillekin, kun eihän tämä nyt paljoa kustanna. Eipä tällä kertaa muuta, mutta kuin että tästä biisistä innostuin kovasti:

http://www.youtube.com/watch?v=obk5LzJ3weY&feature=related

Kasetti on kaveri

Hei, tässä olisi jotain teille, jotka eivät ole vielä tajunneet c-kasetin olevan elinvoimainen formaatti.

Tämä kuva on omistettu niille, jotka yhä jaksavat ihmetellä c-kasetteja vuonna 2012. Kyllä, tässä formaatissa on omat rajoituksensa ja hankaluutensa, mutta mielestäni on todella siisti juttu että bändit julkaisevat mieluummin kasetteja kuin cd-r:iä.

Osa kuvan kassuista on julkaistu ihan tänä vuonna, muutama taas on vähän vanhempi (kuten tuo Scorpions-kassu) eikä tässä tosiaankaan ole kaikki viime aikoina julkaistut kasetit. Joistakin olen kirjoitellut, toisista en taas ole vielä ehtinyt. Suurinta osaa näistä ei ole julkaistu eikä julkaista muissa formaateissa. Ja tässä on pääasiassa vain punk/hardcore/metal/rock/noise –meteliä, vaikka Konjun ja Salaneuvostonkin nauhat ovat mukana. Ja kuvitelkaapa mitä tästä vielä puuttuu! Kansakunnan Ylpeyden ja Psykopaatoksenkin kasetit pitäisi vielä hankkia. Skenepisteitäni voi myös tiputtaa sen mukaan, montako sellaista julkaisua löydätte missä olen ollut julkaisijana mukana.

Ja kohta joku varmaan urputtaa, ettei ole toimivaa kasettisoitinta. Kasettisoittimen hankkiminen ei ole kummoinenkaan haaste, kun mankkoja saa jopa marketista, ja hätätapauksessa kirpputorilta. Dokatkaa vähemmän.

Porista (ja sieltä poistumisesta)

Kun tämä teksti ilmestyy, on päivä vaihtunut heinäkuun yhdeksänneksi. Se on virallinen muuttopäiväni, kun pakkaan kimpsuni, kampsuni ja levyhyllyni Porista ja siirrän ne sinne, minne ne alunperinkin olisi pitänyt siirtää – Tampereelle. Porissa tuli siis asuttua kolmisen vuotta. Sen piti ollakin vain väliaikaista, sillä en koskaan suunnitellutkaan jääväni Poriin pitemmäksi aikaa. Itse asiassa kaavailin Tampereelle muuttamista jo vuonna 2008, mutta silloinen Kanta-Hämeestä Poriin muuttanut tyttöystävä (tätä nykyä kihlattu) ja opiskelupaikan saaminen vaikuttivat siihen, että Tampereelle muutto lähinnä viivästyi parilla vuodella.

Tämä hintsusti alle kolme vuotta kestänyt Porin “keikaus” oli kyllä monessa mielessä hedelmällinen. Perustin tämän sivun, toimin huseeraajana, keräsin korvaamattoman määrän kokemuksia ja ryhdyin levyjulkaisijaksi. Ja ennen kaikkea vuosia kytenyt kirjoitteluliekki syttyi kunnolla. Tässä muutaman vuoden aikana on ollut hauska seurata, miten ihan vain illan ajanvietteeksi ja lähipiirin luettavaksi perustettu Pandaluola on paisunut Porin mittakaavassa melko isoihinkin mittoihin… tai siltä se on aina välillä tuntunut. Ihan kuin sillä olisi jotain painoarvoa. Pandaluolan domain-nimeä keksiessä mielessä ei tosiaankaan ollut minkäänlaisen rock-journalismin tyhjiön täyttäminen Porissa, vain ihan oma ajankulu. Sillä fokuksella se tulee pyörimään myös Tampereen suunnilla, mitä nyt aikaa ei tahdo tätä nykyä juuri olla. Tosin luulisi, että kaikki helpottuu nyt kaupunginvaihdoksen myötä: kirjoitushommat, keikoillakäynti, lehtien ja levyjen jakelu, matkustaminen, uusien ja vanhojen tuttujen moikkaaminen, jopa työtilanne. Enpä voi siis sanoa olevani muutosta erityisen pahoillani.

Toki sitä on tullut muutamaan otteeseen kirottua, että tuli muutettua Poriin. DIY-touhujensa osalta kyseinen kylä on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta umpikuollut. Verratkaapa Poria nyt vaikka Jyväskylään, Turkuun tai edes Hämeenlinnaan. Elokuussa 2009 – jolloin uusi hämeenlinnalainen punk-sukupolvi oli vasta saavuttamassa täysikäisyyttä ja julkaisemassa ensimmäisiä demojaan – “pakenin” hämeenlinnalaista nurkkakuntaisuutta, mutta päädyin keskelle porilaista nurkkakuntaisuutta joka paljastui sittemmin olemaan vieläkin nurkkakuntaisempi kuin mitä hämeenlinnalainen. Mutta minä en ole siitä mikään pulisemaan tämän enempää. Ette saa mitään aikaiseksi pelkällä jauhamisella, tosin osataan Porin kylässä sentään jotain tehdäkin ja sitä arvostetaan ulkopaikkakunnillakin – jopa ulkomailla. Nimiä erikseen droppailematta nostan maljan DIY-hengelle, joka näkyy selvästi jo selvästi suurempienkin tekijöiden tekemisissä.

Porin hyvät ja huonot puolet tuli rekisteröityä, mutta tietysti ilman sinne muuttamista en olisi se ihminen joka nyt olen. Todella suuri “NO THANKS” –sentterinsuhautus lähtee varsinkin ns. “perusporilaisen meiningin” suuntaan, ja ennen kuin yksikään vääräleuka sanoo asiasta mitään, niin kaikki realiteetit huomioiden on Tampereellakin huonot puolensa. Olen niistä hyvin tietoinen, joten viisastella ei tarvitse. Mutta onneksi hyviä juttuja jäi Poristakin taskun pohjalle enemmän. Kiitokset mukanaolleille tyypeille. Tiedätte keitä olette, eli saa piipahtaa kylässä jos liikutte 33700-alueella.

Moi!

Johnny Park Avenue Records (häikäilemätöntä mainostusta!)

Pääsiäiseni on mennyt hyvin pitkälti kiireen ja säätämisen parissa. Ajatuksen Valo –zineen ja Left Coldin ensimmäiseen seiskatuumaiseen liittyvän räpeltämisen takia lähes unohdin, että niistä kannattaa ainakin mainita täällä Pandaluolankin puolella. Muuten en aio juuri informoida ko. lafkan käänteistä tällä saitilla tätä postausta lukuun ottamatta, paitsi joskus saatan jotain jostain uudesta julkaisusta mainostaa.

Ensimmäinen levyjulkaisu on siis kimpassa Face Your Godsin kanssa julkaistu Left Coldin seiskatuumainen Symptoms of Our Time. Metallista hardcorea, alati kehittyvissä merkeissä. Kyllä tähän kannattaa varmaan jo vitosen (+ postit) verran sijoittaa. Muuta Left Cold-aiheista tekstiäni voit lukea tätä kautta.

Sitten on se aiemmin mainitsemani “Iisakin kirkko”, eli Ajatuksen Valo –zinen ykkösnumero (ja liitteeksi tuleva 1,5, joka on kyhätty päälehdestä taittovaiheessa pudonneesta TR-haastiksen pätkästä) jota olen vääntänyt vaivihkaa jo viime elokuusta lähtien. Se toinen kirkko ei liity tähän lafkaan, lehteen tai blogiin sitten millään tavalla. Lehden juttuaiheina:

Antimelodix (Venäjä-crust)
Karkia Mistika Records (Porilainen levy-yhtiö)
Total Recall (JKL HC)
Me Wokkivihannekset (Ilmajoki-ramopunk)
Moshpit Tragedy (Kanadalainen pay-what-you-want-lafka)
Stolen Kidneys (linkkiä Tarkkailija K:n blogiin) (Pohjoinen hidastelumurjominen)

Lehti maksaa 2 euroa, plus postit.

Tein tämän keikauksen myötä uuden tulemisen Blogspottiin. Facebookissa kyseisestä puulaakista voi myös tykätä.

Koska olen kuullut epäilyjä tämän blogin kommentointimahdollisuuden toimivuudesta, suosittelen laittamaan tilausasioissa suoraan viestiä osoitteeseen mikäli yhtään epäilee ettei kommentti mennyt läpi: piparnakkeli.kamakarhu ÄT gmail.com

Ei muuta tällä kertaa!

Robin – Koodi

Menneenä viikonloppuna valtakunnan tuore ykkössuosikki Robin on kierrellyt ahkerasti maamme ostoskeskuksia. Ei, ei se jo 60-luvulla suosiota tanssilavoilla niittänyt, nyt jo 67-vuotias Esa Simonen, vaan se 13-vuotias Frontside Ollie. Punk/metal/pörinä-blogina Piparnakkelin Pandaluola tarttuu luonnollisesti haasteeseen ja ottaa käsittelyynsä nyt tuon teinisensaation. Ruokin tätä pikaruokakulttuurin synnyttämää ilmiötä kantamalla korteen omat viisi senttiäni, osaksi Robinin viidentoista minuutin kuuluisuutta. Vaikkei ketään edes kiinnostaisi. Muistakaa, että tämänkin artikkelin takana on kyyniseksi epäilty, 24-vuotias kalkkis joka syntyi viimeisten dinosaurusten tallatessa vielä maan päällä. Ja joka ei taatusti kuulu Robbarin kohderyhmään. Mutta olen – ihan aikuisten oikeasti – kuullut jo Koodi-levyn. Se liittyy erääseen selväpäiseen, mutta silti sekavaan keikkareissuun.

Kansista jo näkee, mikä tässä oikein onkaan homman täkynä. Toisin kuin allekirjoittaneen, niin tämän jätkän kenen tahansa teinitytön äiti hyväksyisi vävykokelaaksi. Hampaita ei ole pilattu eeässällä eikä lukuisat Hesburger-käynnit näy vielä aknena tai lisäkiloina. Ja ai että kun se laulaakin vielä hyvin. Eikä sillä ole edes ihohuokosia. Robinia on tosiaankin sanottu Suomen Justin Bieberiksi, mitä nyt Robin on kohdennettu paremmin suomalaisille markkinoille. Käytännössä tämä tarkoittaa sanoitusten rukkaamista paikallisten 13-vuotiaiden elämää paremmin kuvaaviksi ja suomalaisten särökitaramieltymyksen hyväksikäyttöä.

Koodilla on kymmenen pop/rock –muotin mukaan tehtyä kappaletta. Särökitaran kanssa särisee kilpaa autotune. Frontside Olliesta ei tarvitse sanoakaan yhtään mitään, kun kaikki jo tietävätkin miltä se kuulostaa. Kaikkein heikoimmalla keskittymiskyvyllä siunatut jättävät Koodin kuulostelun siihen, vaikka kappaleita olisi vielä yhdeksän kappaletta. En totta puhuen muista niistä tätä kirjoittaessa muuta kuin yksittäisiä palasia ja lyriikanpätkiä. Omaksi “suosikikseni” nousi teiniangstinen Faija skitsoo, jossa tuskaillaan tavanomaisen kovaa isä-poika –suhdetta. Raakaa menoa.

Koodi on kuin suolakurkku: Se ei herätä minussa oikein minkäänlaisia tunteita, vaikka näin laskelmoitu massamuotimusiikki yleensä v*tuttaakin. Ei vihaa, eikä tosiaankaan rakkautta. Ei sitä tehnyt edes Bieberkään. En minä tälle lähtisi edes antamaan arvosanoja. Tätä on tehty aina ja tehdään vastedes, ja uskon Robin-myllytyksen kestävän vielä koko lopputalven ja kevään. Sitten Robbari tekee Kaivarin kesäkonsertin ja ehkä ryhtyy nohevana kloppina kesäkumimaskotiksi, vaikka allekirjoittanut onkin kukkahattutätinä sitä mieltä, että Robbarin ikäiset ovat aivan liian nuoria keskinäisiin limakalvokontakteihin. Jännäksi jääkin, muistaako kukaan Robinia enää syksyllä. Näiden levyjen kohtalona on päätyä kirpputoreilla myytäväksi, sai Robin uransa nosteeseen tai ei. Ainoa kysymys onkin, että miten pian tämä tapahtuu ja muodostuuko parhaimmillaan VG-kuntoluokituksen saavien Robin-levyjen keskihinnaksi kaksi euroa vaiko kaksikymmentä senttiä.

NRGM lähti havannoimaan Robbarin aidon kohderyhmän eli Kampissa hengailevien teinien liikkeitä. Voisin itse kokeilla Tikkulan ABC:n mopoautonuorison kyttäämistä, tosin he taitavat olla Robinille jo liian vanhoja. Onneksi olen hannari. Sitä paitsi tässä kaupungissa teinitkin kuuntelevat Dingoa. Paitsi nyt ehkä Robinia.

Ps. Robin ei ole paras.

Kohokohdat: Faija skitsoo