Muutamat keikkakuvat

No niin, lapsukaiset. Huomasin että keikkakuvia tuli otettua viime aikoina enemmänkin, ja koska porukka kuitenkin käy ne kuvasivuilta tsekkaamassa, niin tässäpä näitä linkkejä sitten olisi.

Sex Dwarf, Perikato, Armless Children & Kylmä Sota. 28.2.2014 @ Vastavirta, Tampere

Kuudes Silmä, 1981, The Escapist & Cold Institution. 1.3.2014 @ Lutakko, Jyväskylä

Blacklisted, Lighthouse Project & New Waters. 4.3.2014 @ Klubi, Tampere

Remissions & Long Gone. 6.3.2014 @ Suisto, Hämeenlinna

Out of Tune, Aortaorta, 1981 & Jukka Nissinen. 13.12.2013 @ Vastavirta, Tampere

Kauhean usein en näemmä enää jaksa kameraa rontata keikoille. Aina silloin tällöin tulee kuitenkin otettua valokuvauskojekin mukaan, niin myös tälle illalle. Juhlan aihetta oli sekä Aortaortan että Out of Tunen uusien levyjen tultua sopivasti julki.

Jukka Nissinen.

1981.

Aortaorta.

Out of Tune.

Töttöröö, loput kuvat.

Sokea Piste, 1981 & Cigarette Crossfire. 15.3.2013 @ Vastavirta, Tampere

Tämä oli monella tapaa erikoinen ilta.

Cigarette Crossfire. Tämä oli bändin viimeinen keikka Jeren kanssa, joten seurasin tätä settiä aika tarkkaavaisesti. Se oli muuten aikalailla perus-CC-keikkaa reilusti pitempi. Ei bändi ole suinkaan sotakirvettä kokonaan kuoppaamassa, vaan se palaa estradeille vielä myöhemmin jahka saa Jeren paikkaajan ajettua bändiin sisälle. Odotan mitä tulee.

 

1981. Ja heinäkuussa taisin nähdä tämän bändin viimeksi. Kumma juttu, kun tämä bändi onkin niin helkutin hyvä ja jonka tyyppisiä bändejä saisi olla Suomessa enemmänkin kuin suurinpiirtein kolme.

Ja Sokea Piste. En nyt sano että olisin koskaan nähnyt bändiltä hipsuttelukeikkoja, mutta tämä oli jo varsin väkivaltaista ja ahdistunutta murjomista.

 

Oli tämä ilta myös siinä mielessä erikoinen, että tällöin ja vain tällöin oli jaossa Ajatuksen Valon numero 5,5, eli Porttiteoria: Mies poltti tupakkaa 32 vuotta sitten, tuli sokeaksi. Siinä ei ollut mitään musajuttuja, vaan novelliksi kutsuttava, fiktiivinen viritelmä. Noista zineistä päästiin aika hyvin eroon, kun ylimääräisiä jäi vain parit hassut kappaleet. Nekin ovat jotakuinkin kadonneet.

Niin, sitä kuvamatskua on toki taas netissä.

Autuus, 1981, Famine Year, Arrestum, Rust. 13.7.2012 @ Vastavirta, Tampere

Mustassa Pispalassa tuli heiluttua, tosin vain bändi-iltoina Vastavirralla. Tässäpä parit ajatukset ja fotot noista mytkeistä, tämän postauksen myötä perjantain osalta.

Karkelot aloitti Rust, kahden miehen grindipumppu ja yhden metallimedioiden kiinnostusta viime vuosikymmenen puolivälissä kutkutelleen grungebändin nimikaima. Ihan hyvin tämä pärryytys toimi ilman basistiakin, vaikka toisaalta vääntäähän Noituuskin crustia ilman kitaristia. Ei sillä, että Rustilla olisi paljoakaan tekemistä Noituuden kanssa (joka olisi ehdottomasti ansainnut paikkansa näiden kinkereiden lineupissa). Tehokasta, mutta eipä siitä vielä oikeastaan mitään sen enempiä käteen jäänyt.

Minulla ja Arrestumilla on jokseenkin outo historia. Tai jos tarkkoja ollaan, niin meillä ei ole yhteistä historiaa juurikaan, sillä olin vasta When the Missiles Cut the Sunlight-kasetin saanut haltuuni viikkoa takaperin eikä tuore Ihmistieteet –seiskakaan ollut vielä hallussa. Kummallista, sillä Arrestumhan veti helvetin hyvän keikan, tosin aivan liian lyhyen. Luulin bändin soittaneen vasta hetkisen aikaa, kun lavalta jo ilmoitettiin setin olevan puolivälissään. Ja äkkiä se oli sitten loppukin, kokonaan. Pitääpä tarkkailla, kun Arrestum seuraavan kerran osuu hoodeille.

Famine Year oli helvetin hyvä jo Hässäkkäpäivien keikallaan, mutta nyt se oli kenties vielä tiukempi. Ehkäpä bändin ruttaukseen pääsi keskittymään paremmin, kun itsensä ympärillä oli enemmän tilaa eikä sisälämpötilakaan noussut kestämättömälle tasolle. Bändi oli saanut juuri uuden seiskatuumaisensakin julki, mutta tietystikään en pystynyt kuuntelemaan sitä kuin vasta tätä keikkaa seuranneena aamuna.

1981 osui sopivaan rakoon melodisella anarkollaan ja rikkomalla särinäbändien putken. Yhtyeen esitys olikin paikallaan. Jostain syystä yhtye ei kolahtanut meikäläiseen täysillä ihan ensimmäisillä levyillä ja keikoillaan, mutta nyt kun 1981:ä on päässyt kypsyttelemään enemmän, on kyseessä jotakuinkin paras bändi mitä Suomen Turusta tällä hetkellä tulee. Sanoisinko siitä vielä jotain muuta? No, olihan se keikka nyt aivan saatanan hyvä.

Autuus onkin itselleni täysin tuntematon tapaus. Kuulin yhtyeessä vaikuttavan Diskelmä-jäsenistöä, ja se toki herätti kiinnostusta. Autuus vaan esitti räminänsä hieman eri lähtökohdista kuin Diskelmä. Tuloksena oli paljon raaempaa ja melodiatonta kuin mitä Diskelmältä on totuttu kuulemaan. En kyllä itse päässyt täysillä fiilistelemään kun yksikään bändin biisi ei ollut entuudestaan tuttu, mutta bändin kaupittelema kasetti lähti silti mukaani jo ennen keikkaa. Tai sitten olin jossain välissä tsekannut yhtyeen Bandcamp-sivut, mutta unohtanut. Sitä se on kun on mielessä aivan liian monta asiaa.

Se oli Mustan Pispalan perjantain sato. Saasta-Make soitti Dion albumilta Holy Diver (1983) ainakin kolme biisiä. Melkoisen riskaabelia touhua, mutta onhan se nyt helvetin kova levy! Mutta kai niitä riskejä kuvien ottamiseenkin liittyy.

Toinen Vaihtoehto # 235 (5/2011) & # 236 (6/2011)

Tätä kirjoittaessa henk. koht. elämässäni on ollut kiirettä ja deadlinejen kanssa taistelemista vähän liikaakin yhden ihmisen kestokyvylle. En ole ehtinyt lukea edes Toista Vaihtoehtoa viime aikoina, ja tätäkin kirjoittaessa on numeron 235 kannesta-kanteen –lukeminen vielä pahasti kesken. Mutta tämä pikkuseikkahan ei estä minua puffaamasta näitä lehtiä, varsinkin kun Toisen Vaihtoehdon tukikiertue on parhaillaan käynnissä (ja tämän jutun ulos tullessa on reissu Vastavirralle edessä). Lehdethän saatiin todella tiiviillä aikataululla ulos, sillä numero 235 oli ehtinyt olla pihalla vasta noin kuukauden kun jo numero 236 tuli ulos, joten sen voin kuitata osaselitykseksi siihen, minkä takia en ole viime aikoina juuri Toiseen Vaihtoehtoon syventynyt.

Numero 235 on yleissävyltään raskas. Itse asiassa kyseessä taitaa olla naputteluosionsa puolesta synkimpiä numeroita, mitä Jantsan kuoleman jälkeen on ilmestynyt. Ensinnäkin suurin osa aukeamasta koostuu Näkän ja AH:n hyvinkin henkilökohtaisesta kirjeenvaihdosta. Toisekseen lehdessä on Mikko Kauton muistokirjoitusta Jaani Mantereen, Sami Mahkosen ja oikeallakin nimellä esiintyvän allekirjoittaneen osalta. Keikkaraporteissa on runsaasti turinointia; on sekä AH:n että meikän kirjoitukset Mustasta Pispalasta, AH:n näkemys brittiveteraanien vierailusta ja Puntalasta, sekä omaa juttuani Puntalan aloitusklubilta. Ja eräs Mr. Buttfucks Plays Descendents + Sokea Piste –keikkatarinointi AH:lta. Mukaan vielä kattava 1981 –haastattelu ja Pahaa Verta- ja Ydinperhe –orkestereiden jenkkitouritarina, niin numeron 235 sisältö on kokonaisuudessaan siinä. Kyllähän tässä lukemista riittää, ja en ole tosiaan päässyt vielä tätäkään juttua lukemaan ihan vielä kannesta kanteen. Keikkajuttuja olen kyllä lukenut silloin tällöin, aina yhden jutun kerrallaan. Arvioitahan oli päätoimitsijoiden kesäkiireiden takia tässä numerossa todella paljon.

Jos numerossa 235 oli vain yksi haastattelu, ei numerossa 236 ole sitten sitäkään. Kiertueraportteja onkin sitten senkin edestä, kun Death With a Dagger kävi Italiassa, Diskelmä Espanjassa ja Valse Triste & Ärsyke Venäjällä. Melko eksoottinen numero, varsinkin kun kannetkin ovat värilliset. Jep, mukana on siis taas yksi Diskelmä-rapsa, mutta kun otetaan huomioon, että Diskelmäraportit ovat olleet viime vuosien aikana jo lähes peruskauraa, on juuri tämä numero täysin oikea paikka sellaisen julkaisemiseen. Mukavahan se oli taas lukea. Joistakin Valse Tristen kuvista voi kommentoida sen verran, että haluan tosiaan tietää mitä joissakin kuvissa tapahtuu, vaikka olenkin melko varma etten oikeasti edes halua tietää. Naputtelua on todella paljon, joukossa myös yksi meikäläisen rustaama kolumnintapainen.

Tämmöiset sisällöt näissä lehdissä tällä kertaa. Tilatkaa, ostakaa tukikeikoilta (niiltä kahdelta mitä tämän julkitullessa enää on, eli Tampereelta ja Helsingistä) ja kirjoittakaa! Varmaan puhun hyvin ydinryhmänkin puolesta kun sanon, että uudet (ja mikseivät myös vanhatkin) kirjoittajat ovat yhä tervetulleita!

PS. Nimeni kirjoitettiin Musta Pispala –raporttiin väärin.