Zugen muistolle. 7.4.2012 @ Klubi, Tampere

Tiettyjä lukuja laitettiin päätökseen Tampereen Klubilla pääsiäisen aikoina. Olin paikalla, kun Abduktio ja Armageddon Clock soittivat viimeiset keikkansa, kunnioittaen samalla kuitenkin Jukka “Zuge” Laajakallion muistoa. Muistoa kunnioittivat myös Lighthouse Project, Hero Dishonest ja Last Calls. Lampaassahan tuo keikkaraporttikin on ehtinyt jo hetken aikaa olla olemassa, kuvagallerian kanssa. Päätin kuitenkin jakaa kuvat myös tätä kautta.

Last Calls.

Lighthouse Project

Hero Dishonest

Armageddon Clock

Abduktio.

Loput.

Abduktio – Perustuu tositapahtumiin

“Johan loppui Abbaltakin se omakustanteiden teko!” huusivat kriitikot kuorossa, kun pöydälle lävähti Ylöjärven DIY-sankareiden silloin tuorein EP. Abduktio oli päässyt myymään itsensä levy-yhtiölle julkaistuaan vuosikaudet omakustanteita, sillä kertaa Fullsteamille. Yhteistyön ensimmäinen hedelmä oli Perustuu tositapahtumiin –CD-EP, joka kolahti ihmisten pöydänkulmiin vuoden 2004 hujakoilla.

Perustuu tositapahtumiin on pakattu täyteen hardcorelle ominaista aggressiota ja vauhtia. Tyylitajuisesti esitettynä. Abduktio osasi (ja osasi myös loppuunsa asti) tehdä tarttuvia kappaleita tekemällä äkäisestä musiikistaan psykoottisen nopeaa ja teknisesti näppärää ilman, että kaikki taituruus olisi ollut soitinhinkkaamista. Perustuu tositapahtumiin on myös sangen monipuolinen levy. Esimerkiksi Lähempänä tulta sisältää reggae-vivahteisen lopun, ja onhan tässä muutenkin melodioilla melkoisesti sijaa… paitsi ehkä vokaaleissa. Mikko Suikkasen kähinä on lähestulkoon samanlaista kuin Aku Ankalla (kuvitelkaa A. Ankka jonkin hösselibändin vokalistina, tältä se kuulostaisi!) ja tämä on saanut siitä kritiikkiä osakseen. Eihän Suikkasen verbaalisesta ulosannista läheskään aina selvää saa ellei erikseen keskity tämän sanomisiin, mutta en niinkään pidä sitä heikkoutenakaan. Onhan levyhyllyssäkin vaikka mitä pörinää, josta ei saa kovin helposti tolkkua.

Vartin nämä turpajuhlat kestävät, ja sen jälkeen kuulijan olo onkin vähintään piesty. Samalla on yhteiskunnallekin annettu bitchslappeja kuin risuja tuhmille lapsille jouluna. Verbaalisesti siis, Abduktiohan ei suoraan yllytä väkivallantekoihin muita kuin omia soittimiaan kohtaan. Perustuu tositapahtumiin ei ole parasta Abduktiota, mutta lähelle kärkeä se kuitenkin yltää. Huh, mikä energia!

Ehkäpä tämä teksti on kirjoitettu jokseenkin tulisessa mielentilassa. Tunteet ovat pinnassa myös tänään, kun Abduktio heittää vihoviimeisen keikkansa Tampereen Klubilla seuranaan jo myös lopettanut Armageddon Clock, Hero Dishonest, Lighthouse Project ja Last Calls. Tästä illasta tulee taatusti sellainen, jota muistellaan vielä vuosien päästä.

RIP Zuge. RIP Abduktio.

Kohokohdat: Soitellen sotaan, Lähempänä tulta

Puntala Warm-up: Abduktio, Social Chaos (BRA), Infäme (SPA) & Horros. @ Suisto, Hämeenlinna. 29.7.2010.

Puntala – tuo minun ja monen muun punkkiin mieltyneen ihmisen vuoden kohokohta – alkoi varsinaisesti vasta perjantaina 30. heinäkuuta, mutta tänäkin vuonna siihen otettiin varaslähtö myös Hämeenlinnan Suisto-klubilla. Viime vuoden tapaan – jolloin Suistossa vasta ensimmäistä kertaa järjestettiin Puntalan aloitusklubi – mukana oli kaksi kotimaista ja kaksi ulkomaanvierasta. Brasilialainen Social Chaos ja Infäme olivat myös varsinaisen Puntalan kiinnityksinä, mutta Abduktio ja Horros eivät. Lähdinkin Suistolle lähinnä katselemaan Abduktiota ja Horrosta, sillä perjantaina minun piti mennä vielä aamuksi puita pilkkomaan ennen Puntalaan lähtemistä.

En ehtinyt kauaa paikalla pyöriä, kun paikallinen Horros jo aloitteli siinä hieman ennen kymmentä. Olin nähnyt bändin samassa paikassa viime joulukuussa, jolloin bändi oli soittamassa vasta ensimmäisiä keikkojaan. Kehitystä oli kyllä tapahtunut joka osa-alueella. Livesoitossa oli toisenlaista varmuutta eikä bändi tuntunut olleen tilanteesta pelästynyt, vaikka esiintyminen itsessään oli (tarkoituksellisen) eleetöntä eikä populaa lavan edessä ollut. Musiikillisesti kehitystä näkyy tapahtuneen, sen huomasi jo siitä että Venomin coveroinnista oltiin siirrytty Morbid Angeliin. Chapel of Ghoulshan on perin hankala biisi soittaa, mutta hyvin se tältä kolmikolta sujui, vaikka bassossakin taisi olla vain kolme kieltä ja rumpali oli täysiverinen d-beat –kahjo!

Elättelin toiveita, että seuraavaksi soittaisi Abduktio. Paskat soittanut, vaan ylöjärveläiset soittivat ihan viimeisenä ja nukkumaanmenoni hieman siirtyi. No, onhan sitä vähemmilläkin yöunilla aiemminkin pärjätty! Joka tapauksessa espanjalainen Infäme soitti seuraavaksi. Hittolainen, olipas se railakasta punkeroa, joka kuulosti samalla Iron Maidenilta, Terveiltä Käsiltä ja Ricky Martinilta (!) ilman, että se olisi missään vaiheessa kuulostanut paskalta tai teennäiseltä. Bändillä oli meno kohdallaan, mutta yleisö ei omin avuin tuntunut löytävän lavan eteen, vaan vokalisti Robertinho joutui erikseen pyytämään jengiä tulemaan lähemmäksi. Ja kyllähän se tuli! Kävin keikan jälkeen ostamassa yhtyeen älpykänkin. Kahdesta vaihtoehdosta valitsin sen, jossa oli paskempi kansi. Syväluotaavaa arviota levystä tulee sitten joskus, mutta rehellisesti sanottuna näillä näkymin sitä saa odotella sitten perkeleen kauan.

Brasiliasta saapuneet Sosiaaliset Keijot olivat minulle Infämen tapaan entuudestaan tuntematon ryhmä. Yllätyinkin hieman, kun sieltä tulikin tuutin täydeltä grindiä. Onkohan Suiston tiloissa kukaan soittanut grindiä aiemmin? Ei ainakaan tule näin äkkiseltään kovin montaa nimeä mieleen, mutta grindaavaa crustia (tai crustahtavaa grindiä, ihan miten vain) Social Chaos vaan soitti. Hyvin näkyivät edellisten bändien jäsenet viihtyvän lavan edustalla, ja kyllähän itsekin uteliaisuudestakin olin lavan edustalla kyttäämässä. Mitään varsinaisia biisejä ei keikasta mieleen jäänyt, mutta hyvin nuo tyypit instrumenttinsakin hallitsivat.

Abduktion takia olin varsinaisesti paikalle tullut, ja odotukset keikkaa kohtaan olivat tietysti korkealla. Odotin kovaa keikkaa, mutta en ihan näin kovaa! Alkuun Abduktio soitti “pois alta” Thermidorilta tuttuja laulelmia, jonka jälkeen se siirtyi huomattavasti kevyemmän nimettömän kaksitoistatuumaisensa kappaleisiin. Voi hemmetti, miten esimerkiksi Saman meren rannalla kolahti ja kovaa! Kyseisen kiekon biisit taisivat tulla vielä siinä järjestyksessä, missä ne levylläkin tulivat. Coverit tosin taisivat jäädä soittamatta (korjatkaa jos olen väärässä!), mutta enpä niitä erityisesti toivonutkaan. Suurin harmituksen aihe olikin se, että lysti tuntui loppuvan ennen kuin se oli edes alkanutkaan. Niin se aika vaan lensi kuin siivillä, tosin tuohon saattoi vaikuttaa sekin että kamerani ei ollut järin yhteistyöhaluinen vaan sen kanssa meni hetken aikaa säätäessä… Hyvä aloitus hyvälle Puntalalle!

Abduktio – S/T

Kun kuulin ylöjärveläisen Abduktion olevan levyntekopuuhissa, olin innosta soikeana. Thermidor oli yksi parhaista (ellei peräti paras) vuoden 2008 täyspitkistä levyistä joten totta kai odotuksia alkoi kasaantumaan, vaikka melko aikaisessa vaiheessa olikin selvää että Thermidor ei saisi seuraajaa vaan uudesta levystä tulisi paitsi lyhyempi niin myös irrotteleva välityö. Sitähän tämä yhtyeen omaa nimeä kantava MLP onkin: välityö.

12-tuumaiselle, värilliselle (itselläni keltainen, josta kaverini totesi “kusenkeltainen, hyi helvetti!”) vinyylille on tungettu 9 biisiä, mutta silti koko komeus soi vain reilun vartin verran. Kaksi näistä biiseistä on covereita (Bad Brainsia ja [The] Descendentsia), mutta ne olisi mielestäni voinut tiputtaa pois. Samaten Kaikki ihmiset rakastavat rahaa-laulun, mutta silti jäljelle jää kuusi (6) hienoa biisiä. Niissä yhdistyvät mojovat melodiat, sähäkkyys, energisyys ja Abduktiolle ominainen huumori. Tämähän on sitten muuten melko erilainen kuin Thermidor, sillä uusi rieska on rennompi, ei ole yhtä kokeileva ja maalaileva. Ilmaisu on suoraa, rehellistä ja huumoripitoista. Mutta sellaiset biisit kuin Saman meren rannalla osoittavat että Abduktio ei kahlitse itseään punkkiin täysin kiinni. Mutta kuten joku on jo sanonutkin, niin typistämällä tästä olisi saanut aivan helvetin hyvän seiskatuumaisen.

Koko levy on yhtä punk-viittausta. Jokaisen tulisi tietää mille bändille jo pelkkä kansitaide nostaa hattua (jos ette tienneet, niin oikea vastaus on kohdassa 1) värejään myöten, ainoa vaan että alkuperäisessä kannessa ollut Yhdysvaltojen valkoinen kongressitalo on vaihtunut Näsinneulaan. Viittauksia on biisien nimissäkin, koettakaa itse arvata miltä bändeiltä ovat kotoisin biisien Holidays in Kabul, Banned in Ylöjärvi, ja Griller (Nyt maustetaan pääministeri Matti Vanhanen) nimet, oikeat vastaukset kohdissa 2, 3 ja 4. Vaikka biisien nimet ovat osittain lainattuja ovat biisit muuten omia.

“Kaupunki palaa
lähdetään katsomaan”

Levystä tuli painokset kolmella eri värillä: vihreä, punainen ja keltainen. Eli juurikin ne oikeat värit! Keltainen näistä oli hieman spesiaalimpi, sillä sitä saa (virallisesti) vain levyn julkaisseelta Combat Rock Industrylta. CD-versiota levystä ei ilmestynyt lainkaan, mutta ajan trendin mukaisesti mukana tulee latauslipuke jolla ladata levyn mp3-tiedostoina koneelleen jos ei jaksa vinyyliä pyöritellä tai ripata koneelleen. Tai miksei sitä voisi vaikka antaa kaverille, joka ei ymmärrä vinyylien päälle?

Vastaukset:

  1. Bad Brains
  2. Dead Kennedys
  3. Bad Brains
  4. Shitter Limited