Ahneus – S/t

ahneusAhneus on ollut siitä mielenkiintoinen bändi, että siinä sattuu olemaan vaikuttamassa muuan Rattus-Jake. En tarkalleen muista mitä ajattelin kuullessani Jaken lähtevän tuosta jo 70-luvun lopulla perustamastaan bändistä, mutta maailmani ei ainakaan järkkynyt. Ei se järkkynyt myöskään silloin kun kuulin ensimmäisen kerran Ahneutta, johtuen lähinnä siitä että Ahneus kuulosti ihan Rattukselta, tosin nyky-Rattusta paremmalta. Rattuksella (2005) oli joitakin hyviä hetkiä (joista moni oli muuten jo vanha, 80-luvulla alkunsa saanut biisi), siinä missä Uusilla piikeillä (2007) oli jo vähemmän täkyjä. Mutta jotta tämä teksti ei käsittelisi nyt pelkästään Rattusta, niin paneudutaanpa Ahneuden debyyttipitkäsoittoon, joka ilmestyi alkuvuodesta.

Ahneus soittaa hardcorepunkkia, hyvin pitkälti samalla tavalla kuin Rattus. Biiseissä on koukkuja ja täkyjä, mutta ne eivät tee biiseistä yhtään vähemmän aggressiivisia. Ahneus kuulostaakin parhaimmillaan todella innostuneelta bändiltä, ja virtaa olisi vaikka kuinka. Ahneus tuntuu saaneen lisävirtaa nuoremmista jäsenistään, ja vaikka Jaken Rattus-tausta kuuluu myös näistä biiseistä, niinvarsinkin basisti Jeekki on jättänyt oman jälkensä biiseihin, ja aika moni levyn ässäraita onkin kirjattu myös Jeekin nimiin. Jakella näkyy silti olevan vetovastuu, ja se toki on vaikuttanut siihen millaisilta Ahneuden biisit kuulostavat. Ei rotta karvoistaan pääse, eikä sillä näy olevan karvanpoistolle mitään tarvettakaan. Lyhyeksi jäävä levy on pituudeltaan juuri sopiva eikä kyllästytä yhtään, enkä tiedä tarvitseeko Ahneus edes uusia sävyjä musiikkiinsa. Olisi toki silti ihan kiva jos Ahneus alkaisi kuulostamaan vastaisuudessa enemmän itseltään eikä “Jake and the boys”-henkiseltä vara-Rattukselta. Tämän jälkeenhän bändistä vaihtui rumpali, joten mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää.

Kohokohdat: Allensa alistaa, Pelastus, Pedantti perkele, Saavutus

Punk is Danger–Festival 17.8.-18.8.2012 @ Ikurin Virelä, Tampere

Laajempaa festariraporttia en jaksa nyt ährystää, kun tekemistä piisaa vähän liikaa muutenkin, mutta koen silti aiheellisesti meuhkata tästä tapahtumasta näin jälkeenpäin. Kyseessähän ovat Tampereen Ikurin Virelässä* järjestetyt kaksipäiväiset Punk is Danger –festit, joissa olin osallisena noiden päivien ajan. Pönötin pääasiassa vaatimattoman distroni kanssa salin laidalla, josta olikin ihan hyvä näkymä lavalle. Bändien välillä toki hengailin ulkona kun ei siellä sisällä ketään ollut. Kameraa en jaksanut ottaa mukaan, kun Puntalan kuvat ovat vihdoin ja viimein katsottu läpi, mutta kamerassa on silti peräti neljän keikan kuvat vielä kokonaan tsekkaamatta. Huh.

Mainittakoon, että sain pusun poskelle Lapinpolthajien laulajakitaristilta tehtyäni Manowar-tervehdyksestä. Backlashin Popeda-coverista** nautin. Ahneuden Motörhead-tulkinnasta en niinkään, mutta nyt kun näin Jaken ilman Rattusta (joka kyllä soitti myös hieman Rattusta) niin valmistaudun piakkoin näkemään Rattuksen ilman Jakea. SA-INT kärsi teknisistä ongelmista ja sitä myöten koko keikasta oli hankala saada mitään irti. Tohtori Koira meni taas vähän ohi. Mielialahäiriötä en ehtinyt näkemään. Joku juippi sai Mikon kalsareilta tuoksuvan Valse Triste-kasetin. Diskelmä oli perin ihana. Maailmanloppu murhasi. Sekaannus oli parempi kuin muistin. Riistettyjä ja Wardia en nähnyt, kun piti poistua Hervantaan kuuntelemaan death metallia yhden vanhan ystävän kanssa, joka oli juuri sattumoisin piipahtamassa Tampereella. Selfish, Kohut, Massacre, ja Bad Jesus Experience olivat ihan jees. Perikato oli aivan järjetön. Tämä “raportti” etenee epäloogisesti.

Distroillessa kävi vähän samalla tavalla kuin monena muunakin kertana, eli ostan itse enemmän tavaraa kuin mitä myyn. Perjantaina ostin pelkkää Valse Tristeä, sekä vinyylinä että kasettina, Deep Turtlen kanssa mutta pääasiassa ilman. Joku näätä vain keksi nyysiä distrostani Narkoosin c-kasetin. Ja mahdollisesti Uskonkin. Kuunteluhetkiä!

No, parin euron kasettien menetykset eivät sieppaa kun muuten viikonloppu tarjosi muuten mukavia elämyksiä. Mukavia ihmisiä, hyviä bändiä ja leppoisaa tunnelmaa.

*Käytännössä Virelä muistutti lattioineen ja puolapuineen lähinnä peruskoulun juhlasalia. Sellaisissa tiloissa ei ole punk-keikkoja järjestettykään ihan pieneen toviin. Näitä ja työväentalokeikkoja lisää!
**Ja mainittakoon nyt niille jotka eivät ole aiheesta tietoisia tai kiinnostuneita, niin Popeda on juuri Ikurista ja Raakaa voimaa- live (1981) on äänitetty samassa paikassa.