Antimelodix – Hellfuck 2012

antimelodixhell2012Petroskoilainen Antimelodix on itselleni tietyllä tavalla käänteentekevä orkesteri. Kesällä 2011 olin jo pari kertaa miettinyt oikean paperizinen teon aloittamista, ja muistan kuinka vastasin yhdellekin siitä kysyneelle kaverille “Ei ole aikaa”. Sitten näin Puntalassa Antimelodixin, ja jostain syystä päätin että tuon bändin haastattelu pitää saada omaan zineen. Eli Antimelodix tavallaan oli se viimeinen niitti. Keikan yhteydessä ostettu “Hellfuck 2011” osoittautui sekin hyväksi äänitteeksi ja pari sen jälkeen nähtyäkin keikkaa ovat jättäneet hyvän mielen. Kun bändi vieraili Suomessa alkuvuodesta, niin mukana oli jo uutta levytystä “Hellfuck 2012”.

“Hellfuck 2012” jatkaa siitä, mihin “Hellfuck 2011” jäi. Antimelodix jatkaa synkän maailmanlopun neocrustinsa veistelyä. Jotain on kyllä tapahtunutkin, kun yhtye soittaa crustinsa eri otteella kuin aiemmin, joten yhtye on ainakin välttänyt sen sudenkuopan että olisi tehnyt saman levyn useampaan kertaan. “Hellfuck 2012” viestittelee jo hieman paluusta bändin debyyttialbumi “Hellfuck 2009:n” rujoimpiin ja väkivaltaisempiin maisemiin, muttei missään nimessä ole unohtanut minne viimeksi jäi. Yhtye ei kaihda flirttailuja grindinkään kanssa, mutta samalla Antimelodix on ottanut vähän eeppisempää linjausta, kun neljän biisin lisäksi kiekolla on jopa intro. Muutenkin Antimelodixin olemus on mennyt tarkempaan ja jylhempään suuntaan, ja onhan bändi myös päässyt parempaan studioon, kun edellistä levytystä vaivannut tukkoisuus on tiessään.

Biisiensä osalta “Hellfuck 2012” ei iske läheskään yhtä kovaa kuin edeltäjänsä, vaan plätty tuntuu alkuun jopa lievältä pettymykseltä. Tosin on tälläkin levyllä huippunsa, ja yksi biiseistä on uusi versio edellisen seiskan “hittibiisi” Citystä. Tai paremminkin tämä on jatkoa sille kuin ihan uusi versio. En nyt pidä tätä läheskään yhtä tarpeellisena vetona kuin alkuperäistä Cityä, mutta on se kuitenkin yksi “Hellfuck 2012:n” mieleenpainuvimmista biiseistä.

Kohokohdat: No Eternity, State Machinery, City II

Arrestum, Antimelodix, Minuala, Vapaa Maa & Palace Beautiful. 25.1.2013 @ Vastavirta, Tampere

Antimelodixin uutta tulemista Suomeen olen odottanut siitä asti, kun bändi vakuutti Puntalan mökkilavalla kesällä 2011. Päätin tulla tälle keikalle vaikka sitten pää kainalossa, mutta onneksi ihan niin äärimmäisiin ratkaisuihin ei tarvinnut turvautua.

Palace Beautiful, ensimmäisellä keikallaan Helsingin ulkopuolella. Kyllä huomaa, miten paljon se vaikuttaa keikkakokemukseen ettei ollut kuullut nuottiakaan bändiä aiemmin. Tämä keikka meni lähinnä tunnustellessa, joten en vielä osaa muodostaa bändistä oikein mitään mielipidettä. Katsotaan pari keikkaa ja kuunnellaan mahdollisia tulevia äänityksiä ja katsotaan sitten?

Cuumat cundit eli Vapaa Maa. Tämä olikin ensimmäinen kerta kun näin bändin soittamassa Maailma pimenee-kymppituumaisen julkaisun jälkeen. Se muuten onkin oikein mukava kymppituumainen se.

Minuala. Tässä Petroskoista myös tulleesta bändistä soitti kaksi jäsentä Antimelodixista ja musiikkikin oli melko samalla pohjalla. Mustaa ja metallista neocrustia, vähemmän rokkaavasti tehtynä kuin Antimelodix. Enpä ollut bändin tuotantoa ehtinyt tätä ennen ottaa edes haltuun, joten en tuntenut sitä etukäteen.

 

Antimelodix. Tätä olen odottanut, ja tämän bändin keikka Puntalassa 2011 oli käytännössä se katalyytti minkä takia aloin sitten rakentelemaan paperizineä (joka vie tätä nykyä enemmän aikaa kuin tämä kämänen blogi). Oletan että nyt kaikki tietävät mitä bändiä odotin tältä illalta eniten ja mitä bändin keikasta tuumasin, hohhoh!

Arrestum. Viidennen bändin jälkeen itseäni alkoi varmaan jo väsyttää, kun muistini pätkii selvinpäin olemisesta huolimatta erityisesti Arrestumin osalta vaikka katselin bändin setin alusta loppuun. Eipä sillä, väsyneitä nämä jätkätkin olivat ennen keikkansa soittamista, mutta siihen nähden soitto tuntui menneen yllättävänkin skarpisti. Kai se keikka oli aika lyhytkin?

Tämän jälkeen heittelin lähinnä helvetin huonoja vitsejä. Ja kuvia nettiin.

Johnny Park Avenue Records (häikäilemätöntä mainostusta!)

Pääsiäiseni on mennyt hyvin pitkälti kiireen ja säätämisen parissa. Ajatuksen Valo –zineen ja Left Coldin ensimmäiseen seiskatuumaiseen liittyvän räpeltämisen takia lähes unohdin, että niistä kannattaa ainakin mainita täällä Pandaluolankin puolella. Muuten en aio juuri informoida ko. lafkan käänteistä tällä saitilla tätä postausta lukuun ottamatta, paitsi joskus saatan jotain jostain uudesta julkaisusta mainostaa.

Ensimmäinen levyjulkaisu on siis kimpassa Face Your Godsin kanssa julkaistu Left Coldin seiskatuumainen Symptoms of Our Time. Metallista hardcorea, alati kehittyvissä merkeissä. Kyllä tähän kannattaa varmaan jo vitosen (+ postit) verran sijoittaa. Muuta Left Cold-aiheista tekstiäni voit lukea tätä kautta.

Sitten on se aiemmin mainitsemani “Iisakin kirkko”, eli Ajatuksen Valo –zinen ykkösnumero (ja liitteeksi tuleva 1,5, joka on kyhätty päälehdestä taittovaiheessa pudonneesta TR-haastiksen pätkästä) jota olen vääntänyt vaivihkaa jo viime elokuusta lähtien. Se toinen kirkko ei liity tähän lafkaan, lehteen tai blogiin sitten millään tavalla. Lehden juttuaiheina:

Antimelodix (Venäjä-crust)
Karkia Mistika Records (Porilainen levy-yhtiö)
Total Recall (JKL HC)
Me Wokkivihannekset (Ilmajoki-ramopunk)
Moshpit Tragedy (Kanadalainen pay-what-you-want-lafka)
Stolen Kidneys (linkkiä Tarkkailija K:n blogiin) (Pohjoinen hidastelumurjominen)

Lehti maksaa 2 euroa, plus postit.

Tein tämän keikauksen myötä uuden tulemisen Blogspottiin. Facebookissa kyseisestä puulaakista voi myös tykätä.

Koska olen kuullut epäilyjä tämän blogin kommentointimahdollisuuden toimivuudesta, suosittelen laittamaan tilausasioissa suoraan viestiä osoitteeseen mikäli yhtään epäilee ettei kommentti mennyt läpi: piparnakkeli.kamakarhu ÄT gmail.com

Ei muuta tällä kertaa!

Antimelodix – Hellfuck 2011

Joka vuosi Puntalassa on esiintyjälistassa vähintään yksi sellainen nimi, jota kohtaan ei ole minkäänlaisia ennakko-odotuksia. Vuonna 2011 sellainen tapaus oli venäläinen Antimelodix, jonka keikka yllätti sen verran pahasti että yhtyeen levyjä piti oikein urakalla lähteä etsiskelemään distro-teltan uumenista. Eli toisin sanoen sitä piti kysellä useammalta kuin kahdelta ihmiseltä, kunnes löysin oikean henkilön vyölaukkua (!) etsimällä. Yhtye laittoi itse asiassa hippuloita vinkumaan sen verran pahasti, että yhtyeen puuhapeteihin oli otettava yhteyttä, mutta se on ihan oma tarinansa.

Puntalasta haalittu, neljä euroa maksanut Hellfuck 2011 oli suhteessa edulliseen hintaansa nähden yksi kannattavimmista ostoksista mitä kyseisillä kesäkekkereillä tänä vuonna tein. Yhtyeellähän on jo plakkarissaan yksi Hellfuck –niminen levytys, mutta se oli jo vuonna 2009 julkaistu täyspitkä. Kyseistä täyspitkää hieman kuulleena voin sanoa Hellfuck 2011:n kuulostavan reilusti erilaiselta kuin nimikaimansa. Antimelodix soittaa siis metallista ja jonkin verran Tragedy-koulukuntaan kallellaan olevaa crustia. Antimelodix ei ole nimensä veroinen bändi, sillä Petroskoin kasvateilla on silmää melodioillekin. Toki musertava ja synkkä murjominen painaa vaakakupissa enemmän, mutta kitarasoolojakin suositaan ja laulumelodioihinkin on panostettu, vaikka vokalisti Sanya suosiikin ärinää.

Soundit ovat sopivan mureat, mutta eivät liiankaan hifit. Arvostan, kun neljä pätevää jyrää ovat saaneet arvoisensa soundit. Ja mitä itse biiseihin tulee, niin neljän biisin aikana ei ehdi juurikaan laadullisia heittelyitä ilmaantua. City ja Memory kylläkin iskevät kovempaa, kenties siksi että niissä Antimelodixin melodisuus yhdistyy antimelodiseen murjomiseen loistavalla ja toimivalla tavalla.

Kuuntelin levyä Puntalan jälkeisinä viikkoina ns. perse märkänä, mutta sitten levy jotenkin vaan “unohtui”. Tai ei Hellfuck 2011 periaatteessa unohtunut, se vaan hautautui muiden levyjen joukkoon. Nyt tätä kirjoittaessa muistin miten kovatasoisesta levystä onkaan kyse, ja siksi se soi jo kolmatta kertaa putkeen. Päätelkää siitä, pidinkö Hellfuck 2011:stä vai en.

Kohokohdat: City, Memory