Kevätkarkelot. 3.-4.5.2013 @ Ilokivi, Jyväskylä

Olin tuossa Jyväskylässäkin piipahtamassa ja kuvia siinä samalla ottamassa. Oli kyllä mukavimpia viikonloppuja taas vähään aikaan, meikä tykkää Jyväskylästä ja sikäläisistä ihmisistä, ja hyvät karkelot nämä tyypit olivat järjestäneet. Money well spent, sir.

Tyhjyys. Uusi jyväskyläläisbändi, ja tupa oli täyteenladattu jo heti alkuillasta. Lupaavaa.

 

Night Lives. Ei ole kovin vanha bändi tämäkään, mutta lupaavalta kuulosti!

 

Arrestum. Oli hurjimpia keikkoja mitä olen tältä kokoonpanolta nähnyt.

 

Kuudes Silmä, synisti vuoteenomana eli keikka läpi triona.

 

Oi Polloi. Ai kauhea kun Diikki kiroili kamalasti! Oli myös aika pitkä keikka, mutta eihän tuosta nyt jaksa valittaa.

Ja sitten lauantain kimppuun…

 

The Escapist. Kolmas kerta kun näen bändin kuukauden sisällä, ja ensimmäinen jolla ei ollut mitään teknisiä ongelmia. Tai en ainakaan niitä huomannut. Hyvä keikka!

 

Kieltolaki. Siitä onkin kai jo kaksi vuotta, kun näin bändin edellisen kerran, eikä sekään ollut sellainen keikka jota kiikkustuolissa muistelisin. Tämä sen sijaan oli.

 

Terveyskeskus. Bändi on yllättävänkin hyvässä tikissä ja oli viihdyttävä, mutta ihan koko keikkaa en totta puhuen jaksanut seurata. Oli nimittäin vähän pitkä keikka.

The Splits. Tämän keikan jälkeen alkoivat bändin biisit soida päässä seuraavan viikon ajan, ja arviokappaleena saatu cd piti päivittää vinyyliin Suiston keikan yhteydessä.

Kylmä Sota. Aika totaalista jälleen kerran.

 

Hero Dishonest. Nyt…

Perjantain kuvat ja lauantain fotografit.

Arrestum, Antimelodix, Minuala, Vapaa Maa & Palace Beautiful. 25.1.2013 @ Vastavirta, Tampere

Antimelodixin uutta tulemista Suomeen olen odottanut siitä asti, kun bändi vakuutti Puntalan mökkilavalla kesällä 2011. Päätin tulla tälle keikalle vaikka sitten pää kainalossa, mutta onneksi ihan niin äärimmäisiin ratkaisuihin ei tarvinnut turvautua.

Palace Beautiful, ensimmäisellä keikallaan Helsingin ulkopuolella. Kyllä huomaa, miten paljon se vaikuttaa keikkakokemukseen ettei ollut kuullut nuottiakaan bändiä aiemmin. Tämä keikka meni lähinnä tunnustellessa, joten en vielä osaa muodostaa bändistä oikein mitään mielipidettä. Katsotaan pari keikkaa ja kuunnellaan mahdollisia tulevia äänityksiä ja katsotaan sitten?

Cuumat cundit eli Vapaa Maa. Tämä olikin ensimmäinen kerta kun näin bändin soittamassa Maailma pimenee-kymppituumaisen julkaisun jälkeen. Se muuten onkin oikein mukava kymppituumainen se.

Minuala. Tässä Petroskoista myös tulleesta bändistä soitti kaksi jäsentä Antimelodixista ja musiikkikin oli melko samalla pohjalla. Mustaa ja metallista neocrustia, vähemmän rokkaavasti tehtynä kuin Antimelodix. Enpä ollut bändin tuotantoa ehtinyt tätä ennen ottaa edes haltuun, joten en tuntenut sitä etukäteen.

 

Antimelodix. Tätä olen odottanut, ja tämän bändin keikka Puntalassa 2011 oli käytännössä se katalyytti minkä takia aloin sitten rakentelemaan paperizineä (joka vie tätä nykyä enemmän aikaa kuin tämä kämänen blogi). Oletan että nyt kaikki tietävät mitä bändiä odotin tältä illalta eniten ja mitä bändin keikasta tuumasin, hohhoh!

Arrestum. Viidennen bändin jälkeen itseäni alkoi varmaan jo väsyttää, kun muistini pätkii selvinpäin olemisesta huolimatta erityisesti Arrestumin osalta vaikka katselin bändin setin alusta loppuun. Eipä sillä, väsyneitä nämä jätkätkin olivat ennen keikkansa soittamista, mutta siihen nähden soitto tuntui menneen yllättävänkin skarpisti. Kai se keikka oli aika lyhytkin?

Tämän jälkeen heittelin lähinnä helvetin huonoja vitsejä. Ja kuvia nettiin.

Autuus, 1981, Famine Year, Arrestum, Rust. 13.7.2012 @ Vastavirta, Tampere

Mustassa Pispalassa tuli heiluttua, tosin vain bändi-iltoina Vastavirralla. Tässäpä parit ajatukset ja fotot noista mytkeistä, tämän postauksen myötä perjantain osalta.

Karkelot aloitti Rust, kahden miehen grindipumppu ja yhden metallimedioiden kiinnostusta viime vuosikymmenen puolivälissä kutkutelleen grungebändin nimikaima. Ihan hyvin tämä pärryytys toimi ilman basistiakin, vaikka toisaalta vääntäähän Noituuskin crustia ilman kitaristia. Ei sillä, että Rustilla olisi paljoakaan tekemistä Noituuden kanssa (joka olisi ehdottomasti ansainnut paikkansa näiden kinkereiden lineupissa). Tehokasta, mutta eipä siitä vielä oikeastaan mitään sen enempiä käteen jäänyt.

Minulla ja Arrestumilla on jokseenkin outo historia. Tai jos tarkkoja ollaan, niin meillä ei ole yhteistä historiaa juurikaan, sillä olin vasta When the Missiles Cut the Sunlight-kasetin saanut haltuuni viikkoa takaperin eikä tuore Ihmistieteet –seiskakaan ollut vielä hallussa. Kummallista, sillä Arrestumhan veti helvetin hyvän keikan, tosin aivan liian lyhyen. Luulin bändin soittaneen vasta hetkisen aikaa, kun lavalta jo ilmoitettiin setin olevan puolivälissään. Ja äkkiä se oli sitten loppukin, kokonaan. Pitääpä tarkkailla, kun Arrestum seuraavan kerran osuu hoodeille.

Famine Year oli helvetin hyvä jo Hässäkkäpäivien keikallaan, mutta nyt se oli kenties vielä tiukempi. Ehkäpä bändin ruttaukseen pääsi keskittymään paremmin, kun itsensä ympärillä oli enemmän tilaa eikä sisälämpötilakaan noussut kestämättömälle tasolle. Bändi oli saanut juuri uuden seiskatuumaisensakin julki, mutta tietystikään en pystynyt kuuntelemaan sitä kuin vasta tätä keikkaa seuranneena aamuna.

1981 osui sopivaan rakoon melodisella anarkollaan ja rikkomalla särinäbändien putken. Yhtyeen esitys olikin paikallaan. Jostain syystä yhtye ei kolahtanut meikäläiseen täysillä ihan ensimmäisillä levyillä ja keikoillaan, mutta nyt kun 1981:ä on päässyt kypsyttelemään enemmän, on kyseessä jotakuinkin paras bändi mitä Suomen Turusta tällä hetkellä tulee. Sanoisinko siitä vielä jotain muuta? No, olihan se keikka nyt aivan saatanan hyvä.

Autuus onkin itselleni täysin tuntematon tapaus. Kuulin yhtyeessä vaikuttavan Diskelmä-jäsenistöä, ja se toki herätti kiinnostusta. Autuus vaan esitti räminänsä hieman eri lähtökohdista kuin Diskelmä. Tuloksena oli paljon raaempaa ja melodiatonta kuin mitä Diskelmältä on totuttu kuulemaan. En kyllä itse päässyt täysillä fiilistelemään kun yksikään bändin biisi ei ollut entuudestaan tuttu, mutta bändin kaupittelema kasetti lähti silti mukaani jo ennen keikkaa. Tai sitten olin jossain välissä tsekannut yhtyeen Bandcamp-sivut, mutta unohtanut. Sitä se on kun on mielessä aivan liian monta asiaa.

Se oli Mustan Pispalan perjantain sato. Saasta-Make soitti Dion albumilta Holy Diver (1983) ainakin kolme biisiä. Melkoisen riskaabelia touhua, mutta onhan se nyt helvetin kova levy! Mutta kai niitä riskejä kuvien ottamiseenkin liittyy.