Backlash, Tinner, Famine Year & Maailmanloppu. 1.3. @ Vastavirta, Tampere

Maailmanloppu ei petä… mutta ei se kyllä tällä kertaa aiheuttanut sisälläni samaa myrskyä kuin mitä parilla aikaisemmalla kerralla. En tiedä miksi, älkää kyselkö. Bändin uusi post punk –seiska on kuitenkin erittäin ässä levytys!

Famine Year on kyllä sekin erittäin mainio bändi. Tässä olikin kulunutkin jo pieni tovi, kun bändin näin edellisen kerran?

Ahvenanmaan erikoisuus eli Tinner on vähän yhden tempun apina. Kun kerran olin ehtinyt nähdä bändin jo aiemmin keikalla, ei tästä saanut paljoakaan irti.  Ehkä olisi suhtautunut keikkaan eri tavalla, jos olisin nähnyt bändin vasta ensimmäistä kertaa? Sukkahousut ja bassoton kokoonpano olivat ne jutut joilla tätä keikkaa vietiin eteenpäin.

 

Backlash. Siellä oli yksi muista yhteyksistä tuttu, harvemmin lauluhommissa enää nähtävä mies laulamassa, ja rumpujakin takoi eräs tuttu tyyppi. Mitään bändin aiemmalta kokoonpanolta pois ottamatta, niin tämä vaikuttaa kyllä tehokkaammalta lineupilta. Saa nähdä, mitä tästä vielä kehkeytyy?

Kaikin puolin mukava ilta, mutta yksikään bändi ei nyt vetäissyt sellaista keikkaa jota tekisi koko loppuvuosi mieli muistella.

Parit fotot!

Punk is Danger–Festival 17.8.-18.8.2012 @ Ikurin Virelä, Tampere

Laajempaa festariraporttia en jaksa nyt ährystää, kun tekemistä piisaa vähän liikaa muutenkin, mutta koen silti aiheellisesti meuhkata tästä tapahtumasta näin jälkeenpäin. Kyseessähän ovat Tampereen Ikurin Virelässä* järjestetyt kaksipäiväiset Punk is Danger –festit, joissa olin osallisena noiden päivien ajan. Pönötin pääasiassa vaatimattoman distroni kanssa salin laidalla, josta olikin ihan hyvä näkymä lavalle. Bändien välillä toki hengailin ulkona kun ei siellä sisällä ketään ollut. Kameraa en jaksanut ottaa mukaan, kun Puntalan kuvat ovat vihdoin ja viimein katsottu läpi, mutta kamerassa on silti peräti neljän keikan kuvat vielä kokonaan tsekkaamatta. Huh.

Mainittakoon, että sain pusun poskelle Lapinpolthajien laulajakitaristilta tehtyäni Manowar-tervehdyksestä. Backlashin Popeda-coverista** nautin. Ahneuden Motörhead-tulkinnasta en niinkään, mutta nyt kun näin Jaken ilman Rattusta (joka kyllä soitti myös hieman Rattusta) niin valmistaudun piakkoin näkemään Rattuksen ilman Jakea. SA-INT kärsi teknisistä ongelmista ja sitä myöten koko keikasta oli hankala saada mitään irti. Tohtori Koira meni taas vähän ohi. Mielialahäiriötä en ehtinyt näkemään. Joku juippi sai Mikon kalsareilta tuoksuvan Valse Triste-kasetin. Diskelmä oli perin ihana. Maailmanloppu murhasi. Sekaannus oli parempi kuin muistin. Riistettyjä ja Wardia en nähnyt, kun piti poistua Hervantaan kuuntelemaan death metallia yhden vanhan ystävän kanssa, joka oli juuri sattumoisin piipahtamassa Tampereella. Selfish, Kohut, Massacre, ja Bad Jesus Experience olivat ihan jees. Perikato oli aivan järjetön. Tämä “raportti” etenee epäloogisesti.

Distroillessa kävi vähän samalla tavalla kuin monena muunakin kertana, eli ostan itse enemmän tavaraa kuin mitä myyn. Perjantaina ostin pelkkää Valse Tristeä, sekä vinyylinä että kasettina, Deep Turtlen kanssa mutta pääasiassa ilman. Joku näätä vain keksi nyysiä distrostani Narkoosin c-kasetin. Ja mahdollisesti Uskonkin. Kuunteluhetkiä!

No, parin euron kasettien menetykset eivät sieppaa kun muuten viikonloppu tarjosi muuten mukavia elämyksiä. Mukavia ihmisiä, hyviä bändiä ja leppoisaa tunnelmaa.

*Käytännössä Virelä muistutti lattioineen ja puolapuineen lähinnä peruskoulun juhlasalia. Sellaisissa tiloissa ei ole punk-keikkoja järjestettykään ihan pieneen toviin. Näitä ja työväentalokeikkoja lisää!
**Ja mainittakoon nyt niille jotka eivät ole aiheesta tietoisia tai kiinnostuneita, niin Popeda on juuri Ikurista ja Raakaa voimaa- live (1981) on äänitetty samassa paikassa.

Backlash – Realities of Life

Pirkanmaan japanilaisin bändi Backlash on vihdoin saanut pitkäsoittonsa kuunneltavaan kuntoon. Yhtye on soittanut jo pitempään ja esiintynyt keikoillakin jo parinkin vuoden ajan, mutta tämä äänite on itse asiassa ensimmäinen kerta kun Backlashia kuulen äänitetyssä muodossa. Ainakin jossain välissä bändiltä piti tulla seiskatuumainen ulos, en tiedä tuliko se vai menikö se minulta autuaasti vain ohi. Hyvin mahdollista.

Tyyppien Japani-palvonta on todella ilmeistä. Yhtyeelle melko isoksi vaikuttajaksi on nimetty ainakin Death Side, ja kyllä uskon myös Cruden olleen melko iso suunnannäyttäjä vaikka vähän tuoreempaa polvea edustaakin. Suomalaisista bändeistä eniten kuuluu läpi Selfish, joka kylläkin ottanut vaikutteensa samoilta ilmansuunnilta. Meno on reipasta, kitaroiden otelaudoilta kimpoilee melodioita lähes jatkuvalla syötöllä ja laulupuoli jyrää. Pitääpä muuten erikseen mainita vokalisti Joonaksen duuni mikrofonin varressa, kun miekkonen kuulostaa tukevalta japanilaiselta. Soitatin avovaimolleni tätä levyä kertomatta mikä levy oli kieppumassa, ja hän arveli levyä hyvinkin japanilaiseksi. Kertonee Realities of Lifesta jotakin? Muutenkin homma on tehty ns. täysillä ja selvästä kunnioituksesta japcorea kohtaan, eikä missään nimessä erikoisuudentavoittelun nimissä. Tyylikästä, ja kyllähän kitaristit osaavat instrumenttejaan sen verta hyvin käsitellä ettei homma mene missään vaiheessa rimpuilun puolelle.

Ei Backlash ole vielä ihan yhtä kova kuin Death Side, muttei ole siitä oikeastaan kovin kaukanakaan. Onhan levyllä joitakin selkeitä kovisbiisejäkin. Hyvällä suunnalla Backlash näkyy olevan, vaikka toisaalta uskon bändin kovimpien levytysten olevan vasta edessä. Katsotaan, miten käy. Arvostelukappaleena toimi “kiertueversio”, joka on pinkki vinyyli ja jonka kannet ovat melko suttuiset, piirretyt mustavalkokannet. Oikeissa kansissa on sitten Sugin kädenjälkeä, mutta tätä kirjoittaessa en ole niitä vielä nähnyt. Komeaa jälkeä on kuitenkin odotettavissa.

Kohokohdat: Give Me Danger, Realities of Life

Crude, Selfish, Ward, Backlash & Sink. 8.3.2012 @ Vastavirta, Tampere

Elämä on yhtä Tampereella ravaamista. Kun olin riittävästi repinyt hermojani opinnäytetyön parissa, hyppäsin automobiilin ja suuntasin sen nokan Pirkanmaata kohti. Tavoitteenani oli kuskata yhden post-apokalyptisen ydinbarbaarin levyjä Tampereelle, hoidella siinä muitakin asioita ja sitten vielä pölähtää Vastavirralle. Siellä taas oli tiettävästi toistaiseksi viimeinen ja ensimmäinen Punk is Danger –keikka, jolle oikeasti pääsin.

 

Toisin kuin edellisenä iltana, oli Sink siirretty ensimmäiseksi esiintyjäksi. Eipä päästetty Vastavirralle valunutta ihmismassaa kovinkaan helpolla, kun Sink vastasi koko illan raskaimmasta annista. Jäi muuten harmillisen lyhyeksi keikaksi. Tämä keikka taisi olla selvästi Porin edellisillan vastaavaa lyhyempi.

Kun otetaan huomioon millaista kamaa Sink vetelee ja millaista murjomista Ward harrastaa, tuli Backlash siihen väliin sopivana välipalana. Enemmänkin Cruden ja Selfishin suuntaan tyylillisesti kallellaan oleva Backlash soittaa hardcorea vahvalla Japani-tatsilla (eli mukana oli pirusti kitarasooloja) ryyditettynä. Tämä taisi olla ensimmäinen kerta kun oikeasti kuulin Backlashia yhtään missään, vaikka olen ollut samoissa kinkereissä läsnä kun yhtye on soittanut. Ehkä olen jotain kuitenkin jossain välissä kuullut, kun kerta jo tiesin etukäteen minkälaista punkkia Backlash soitti. Biisimateriaali ei tosin ollut millään tavalla tuttua, joten se hieman hankaloitti keikasta kiinni saamista eikä ainakaan nyt jäänyt kovinkaan montaa yksittäistä biisiä mieleen. Mutta jos Backlashilta tulee studioäänitettä, niin eiköhän se(kin) tiensä hyllyyni löydä.

Sitten oli Ward, jonka näin jo toista kertaa tällä viikolla. Wardinkin keikka jäi melko lyhyeksi, mutta yhtyeen “viimeinen biisi” tarkoittikin taas minuuttikaupalla kestävää laahaamista ja luiden murskaamista. Mutta siinä missä Sinkin keikka oli mielestäni Porissa paljon parempi kuin Tampereella, eivät Wardin keikat omiin korviini eronneet toisistaan kovinkaan paljoa. Yhtä hyvät olivat.

Selfishin edellisestä näkemisestä olikin jo minun kohdallani (onko muidenkin?) kulunut jo kaksi vuotta. Saattoi olla näkemistäni Selfish-keikoista niitä kovatasoisimpia, vaikken toisaalta ole nähnyt Selfishiä kuin vain muutamat hassut kerrat.

Edellisellä Suomen kiertueellaan Crude jäi meikältä välistä, mutta Puntalassa 2009 yhtye veti yhden koko festien tajunnanräjäyttävimmistä keikoista. Tiedä missä möyhyissä silloin olin (alkoholia en ollut ainakaan vetänyt, koska piti selvistellä), mutta muistin Cruden roiskineen vähän väkivaltaisemmin, säröisämmin ja vähemmän melodisemmin. Tokihan Crudessa oli läsnä noita kaikkia elementtejä nytkin, mutta eri suhteissa kuin mitä muistelin. Toisaalta muistini onkin luokkaa grillattu kana. Tämmöisten keikkojen myötä taas muistaa, miten helvetisti tälläkin bändillä on kovia biisejä. Levyltä kuunneltuna Crude vaikuttaa useimmiten kesytetyltä siihen nähden, mitä se on livenä. Varsinainen kolmimiehinen kone.

Kone teki tehtävänsä ja teki syvän vaikutuksen. Tästä olisi tehnyt mieli matkata vielä Helsinkiin ja Turkuunkin, mutta se ei nyt tällä kertaa ollut mahdollista. Ensi kertaan, Crude, ja toki muutkin bändit.

Kuvia, joita otin melko paljon.

Puntala-rock 2010, 30. – 31.7.2010 @ Puntalan leirintä-alue, Lempäälä

Tässä hieman Puntala-rockin kuvasatoa. Näitä kuvia on tietenkin pienennetty ja pakattu, jotta ne latautuisivat edes kohtuullisessa ajassa. Varsinainen raportti kirjoitettu Lammas Zinelle kahdessa osassa, joiden yhteydessä on sitten enemmän kuvia. Kantolan Maikin kuvia odotellessa…

Perjantai, 30.7.

No Shame

Osasto 11

Pertti Kurikan Nimipäivät

Pojat

Juggling Jugulars

Lauantai, 31.7.

Outsiders

Delta Force 2

Yleislakko

Büfo. Fokus on missä sattuu, mutta onpahan komea oranki-hyppy…

Luonteri Surf

Molemminpuolinen Varma Tuho

Tuhkaus

Allekirjoittanut