Bad Religion – No Control

badreligion_noBad Religionin ura oli monen mielestä jo lopussa ja Suffer oli pelkkää epätoivoista pyristelyä väjäämätöntä loppua vastaan. Suffer paljastuikin jymymenestykseksi ja monella tapaa onkin loogista, että vielä samoilla höyryillä jo lähes 10-vuotias, itsensä uudelleen keksinyt Bad Religion jatkoi ahkeralla keikkailulla ja uuden levyn tekemisellä. Kokoonpanokin pysyi samana. Yhtyeen neljäs albumi No Control ilmestyi jotakuinkin tasan vuosi Sufferin ilmestymisen jälkeen marraskuussa 1989.

No Control ei sinällään ole nimensä veroinen, sillä Bad Religionin ulosanti on kuitenkin kontrolloitua. Yhtyeen purkauksissa on tolkkuakin, eikä niitä voida kovinkaan kontrolloimattomaksi kaaokseksikaan sanoa. Bad Religionin soitossa on silti jotain pitelemätöntä energiaa, joka vaan sattuu kanavoitumaan näihin melko yksinkertaisiin ja nopeisiin kappaleisiin. Nälkä oli kasvanut, mutta soitannollisesti ja teknisesti bändi oli kehittynyt todella paljon. Esimerkiksi Automatic Man-biisissä on varmasti iskevimmät ja suurimmat taustalaulut, mitä tämä bändi on koskaan saanut aikaiseksi. En ainakaan muista Sufferilla törmänneeni ihan samaan.

“Sanity is a full-time job…”

Itselleni No Control uppoaa huomattavasti paremmin kuin edeltäjänsä. Käytännössä No Control on sitä samaa kuin Sufferkin, ainoa vaan että soundipuoleen ja soittoon oli tullut selkeyttä. Minun kirjoissani No Control kohoaa korkeammalle siksi, koska sillä on paremmat biisit. Sillä on paljon sellaisia biisejä mitä kuuluu bändin keikkojen settilistoihin edelleen, mutta myös unohdettuja biisejä todella paljon. Oma suosikkini I Want To Conquer The World on esimerkki sellaisesta biisistä, jota itse arvostan mutta jonka bändi on itse lähestulkoon unohtanut. Jotkin yksittäiset biisit ovat kovempia kuin Sufferilla, mutta ne eivät-ihan-niin-kovat biisit ovatkin sitten jo hieman monotonisempia ja itseään toistavia. No Control ei ole siten ehkä kovinkaan pitkäkestoinen albumi, se kun toistaa hieman itseään. Siitä huolimatta No Control on varsin hieno levy, sillä Bad Religionilla oli kuitenkin kyky tehdä todella kovia punk-biisejä.

Kohokohdat: Big Bang, Automatic Man, I Want To Conquer The World, Sanity, It Must Look Pretty Appealing, Progress

Bad Religion – The Dissent of Man

Bad Religion on lähtenyt monta kertaa harhailemaan hyvältä havaitulta polulta. Jo yli 30-vuotiaan bändin sisällä palaa sama kipinä kuin jo 80-luvun alussa, ja se on vienyt bändiä mahdottomiinkin tilanteisiin. Bad Religionin 15. studioalbumi The Dissent of Man ei tosin ilmennä väsymistä ja taantumista, toisin kuin Greg Graffinin hiusraja.

Bad Religion, tuo punk rockin AC/DC, on tehnyt The Dissent of Manista omannäköisensä. Levyä käsissään hypistelevä fani tietää tasantarkkaan, miltä tämän hyppysissä oleva levy kuulostaa. Se ei pelota tätä mohikaania yhtään, päinvastoin. Hän paskoisi housuunsa, jos Bad Religionin ote alkaisi taas lipsua. Hän odottaa, että levy kuulostaa nimenomaan Bad Religionilta. Tuttu ja turvallinen Bad Religion myös vastaa tuohon odotukseen.

Bad Religion toistaa itseään välillä aika huolettomastikin. Lähes kaikki The Dissent of Manin biisit on tehty toisilla nimillä jo aiemmin, mutta toisaalta bändi osaa esittää asiansa edelleen napakasti. Bad Religion on siinä mielessä vetreä vanhus, että se osaa tehdä hämmentävän hyviä biisejä vielä vanhoillakin päivillään. The Day That The Earth Stalled nyt ei mitenkään tehnyt vakuuttavaa aloitusta. Sen jälkeen Bad Religion räiskii todennäköisesti kaksi kovinta kappalettaan 2000-luvulta. Only Rainin kaltaista kappaletta tarvitsinkin, ja Graffin on The Resist Stancessa kunnolla liekeissä, ja herra vain kaataa päälleen lisää bensiiniä. Tosin sitten muistan, että edellisellä levyllä oli New Dark Ages, jonka tasolle nämä mahtikappaleet kyllä yltävät mutta eivät ylitä sitä. Tämän jutun lopussa olevasta listauksesta voi poimia myös kuuntelunarvoisia kappaleita levyltä.

Bändissä tosin kiehuu tolkuttoman paljon käyttämätöntä potentiaalia. Bändi teki airon meidenit ja on käyttänyt suunnilleen koko 2000-luvun kolmea kitaristia kokoonpanossaan. Yhdessä biisissä vielä vierailee Tom Pettynkin bändissä soittanut Mike Campbell. Bad Religion ei vaan osaa täysipainoisesti hyödyntää kolmea kitaristia, käyttäähän se livenäkin yleensä vain kahta kitaristia. Tokihan studiotekniikalla saa vaikka sata kitaraa jauhamaan samaa riffiä jolloin kitaravallista saa samalla voimakkuudella murjovan elementin kuin oozin’ aahs-taustalaulusta. Campbellin vierailu on tosin perusteltu, soittaahan hän aivan eri tyylillä kuin Gurewitz/Hetson/Baker –kombo.

Kokonaisuutena The Dissent of Man oli positiivinen yllätys, vaikka toisaalta bändi on tehnyt paljon parempaakin. Albumi oli toki odotettu, ja siitä on tehnyt Mikael Koskimaa Lammas Zinelle oman arvionsa, muutamalla terävällä huomiolla tehostettuna, Myös Laiskiaisellakin on oma mielipiteensä levystä.

Kenelle: Melodisen hardcoren ystäville. Jos haluaa tietää miltä Bad Religion kuulostaa, voi tutustumisen aloittaa vallan hyvin tästäkin.
Miksi: Levyllä on joitakin oikeasti uskomattoman kovia kappaleita. Samaan ei taida kyetä enää edes Motörhead!
Kohokohdat: Only Rain, The Resist Stance, Wrong Way Kids, Meeting Of The Minds

Germs of Perfection: A Tribute To Bad Religion

Bad Religionin 30-vuotispäivää juhlistettiin kuluvan vuoden aikana monin tavoin. Bändi itse julkaisi The Dissent of Man –studioalbuminsa, 30 Years Live –livealbumin ja tietysti kiertelemällä. Sitten ilmestyi vielä Myspacen ja SPIN:in yhteistyönä Germs of Perfection: A Tribute To Bad Religion –tribuutti”levy”.* Myspacessa julkistettiin syksyllä joka päivä yksi uusi kappale ja lopulta koko paketin sai ladattua ilmaiseksi.

Bad Religion on aiemminkin ollut tributoinnin kohteena, mutta nyt mukana on kaikenlaisia alternative-yhtyeitä, joista yksikään ei varsinaisesti ole punkkia. En yleensä laita näiden juttujen yhteyteen kappalelistoja – itse asiassa tämä taitaa olla ensimmäinen kerta – mutta kenties sen länttääminen tähän selkeyttää plätyn sisältöä:

1. William Elliott Whitmore – Don’t Pray on Me
2. Frank Turner – My Poor Friend Me
3. The Weakerthans – Sanity
4. Switchfoot – Sorrow
5. Ted Leo – Against the Grain
6. Cheap Girls – Kerosene
7. New Politics – Generator
8. Cobra Skulls feat. Fat Mike – Give You Nothing
9. Polar Bear Club – Better Off Dead
10. Guttermouth – Pity
11. The Riverboat Gamblers – Heaven Is Falling
12. Tegan and Sara – Suffer

Biiseillä ei ole varsinaisesti paljoakaan yhteistä, vaikka kappaleet ovat (tietysti) kaikki Bad Religionia ja levyllä esiintyvät bändit voidaan laskea indie-sateenvarjotermin alaisiksi. Kappaleet ovat pääasiassa vuosilta 1988 – 1993, eli bändin kultakaudelta. Mukana on pari biisiä 80-luvun alustakin ja 2000-luvulta. Ensimmäiset viisi kappaletta ja viimeinen, Tegan and Saran esittämä Suffer ovat unplugged-menolla toteutettua, lähestulkoon akustista fiilistelyä. Biisit tunnistaa Bad Religionin tekemiksi, vaikka niiden muoto onkin nyt tyystin erilainen. Kuulijasta riippuen ensimmäiset, lähinnä kantri-vaikutteiset kappaleet ovat joko virkistävä näkökulma klassikkobiiseihin tai sitten niiden päälle kusemista.

Loput kappaleet ovat lähempänä alkuperäisiä esityksiä, ollen suorempia ja punkimpia. Samalla ne noudattavat ehkä liiankin orjallisesti alkuperäisiä kappaleita. Mieluummin itse sitten kuuntelen niitä originaaleja kuin näitä lainakappaleita. Oman suosikkini ovat New Politicsin sähköinen tulkinta Generatorista ja Polar Bear Clubin  Better Off Deadista, vaikka varsinkaan jälkimmäinen ei tuo alkuperäiseen kappaleeseen mitään uutta.

Suosittelen tutustumaan, jos vaihtoehtoisemmat tulkinnat Bad Religionin biiseistä kiinnostavat. Muuten ei ole niin väliksi, jos levyn jättää lataamattakin. Jos kuitenkin kiinnostus heräsi, niin levyn voi ladata täältä löytyvän linkin kautta.

*Miten ainoastaan mp3-muodossa julkaistuun biisikokoelmaan voidaan viitata fyysisenä levynä?

Bad Religion – 30 Years Live

Voi kuulostaa hieman absurdilta, mutta totta se on: kalifornialainen melodisen hardcore punkin kummisetä Bad Religion on jo 30-vuotias. Bändi alkaa siinä mielessä olemaan jo aika vanha, mutta mitä: vetreä “vanhus” (jos moinen ilmaisu tässä yhteydessä sallitaan) vetelee edelleen, ilman että olisi tinkinyt uransa aikana mistään, ei energisyydestään tai poliittisesta suorapuheisuudestaan.

30 Years Live on Bad Religionin toinen virallinen livetallenne, ensimmäinen oli vuonna 1997 ilmestynyt Tested. Ilmaiseksi ladattavaksi 30 Years Live ilmestyi toukokuussa 2010. Bad Religion viestittää tällä julkaisutavalla välittävänsä faneistaan, mutta syy ilmaiseen nettilataukseen on myös siinä, että Testedin julkaisun kanssa oli aikoinaan ongelmia.  Olen joskus kuunnellut myös Testedin, ja jotain yhteistä näillä liveillä onkin. Molemmat on äänitetty usean eri keikan aikana (30 Years Live kevään 2010 aikana) ja biisejä on aika monta. Tosin 30 Years Liveen sisältyy “vain” 17 biisiä vajaaseen kolmeen varttiin. Toisin kuin Testedillä, niin yleisönkin reaktiot kuuluvat, mutta tietenkin bändi meuhkaa kovempaa.

Nimensä mukaisesti 30 Years Live on juhlajulkaisu, joka sisältää materiaalia Bad Religionin koko pitkältä uralta. Tosin kaikilta bändin studioalbumeilta se ei sisällä materiaalia, vaikka niiltäkin oli joitakin biisejä juhlakiertueella esitetty. Tässä setissä uudempaa tuotantoa edustavat biisit (Los Angeles is Burning, New Dark Ages) sulautuvat saumattomasti vanhojen klassikkobiisien (American Jesus, Suffer, Fuck Armageddon This is Hell) joukkoon. Mukana on myös esimakua tulevalta albumilta: Resist-stance on nimittäin ennen julkaisematon biisi. Mutta jotta biisilista ei olisi “täydellinen”, niin pitää tietenkin noteerata se että joitakin omia suosikkibiisejä tietenkin uupuu. Esimerkiksi olisin kaivannut Stranger than Fictionilta (1994) muutamaa rallia. Tosin 30 Years Liveltä puuttuu joitakin muitakin vanhoja tuttuja biisejä (Operation Rescue, Punk Rock Song), joiden tiputtaminen tästä biisilistasta oli ihan järkevää siksi, että niitä oli jo Testedillä.

30 Years Livea voisi kehua monipuoliseksi teokseksi. Se tarjoaa laatumusiikkia sekä yhtyeen vanhoille ystäville että uusille faneille, jotka saavat sopivasti tarttumapintaa Bad Religionin tuotantoon syvempään tutustumiseen. Itselläni ei vielä ole omakohtaista kokemusta Bad Religionin keikkakunnosta, mutta tänään se Ilosaarirockissa minullekin selviää. Uutta albumia odotellessa…