The Reality Show, Horros & Ravage Ritual. 13.4.2013 @ Bar Zoom, Hyvinkää

Hyvinkää. Ei millään pahalla paikallisia kohtaan, mutta taas huomasin miten ankea paikka Hyvinkää on. Tosin kyllä sitä välillä ilmaantui joitakin hyviä syitä mennäkin sinne, kuten esimerkiksi tälle keikalle, jonne oli luontevaa tulla koko päivän kestäneen eteläisen Suomen maailmankiertueeni puitteissa.

Ravage Ritualin näin ensimmäistä kertaa. Yhtyeen cd ei miksikään suureksi suosikikseni ole noussut, mutta tutuilta olen kuullut kehuja yhtyeen keikoista. Näemmä syystäkin, kun bändi tuntui vetävän lavalla ihan eri otteella, ja tuota oli mukavaa katsella. Ja kuunnella.

Horros. Siitä olikin näköjään jo puoli vuotta, kun näin Horroksen edellisen kerran, ja siinä välissä oli uusi seiskatuumainenkin tullut. Peto oli irti. Havahtukaa metallitodellisuuteen.

Tämä taisi olla kaikista väkevimpiä The Reality Show-keikkoja millä olen nähnyt, siitäkin huolimatta että teknisten ongelmien takia biisit vedettiin instrumentaalisti, tai paremminkin ilman laulumikkejä. Tosin kuuleman mukaan Kallen mylvintä kuului takariviin siitä huolimatta, eli mies tosiaan laittaa itsensä täysillä peliin. Myös matala lava laski kynnystä riehua ja huojua, oli kyseessä sitten vain bändi tai muutamasta hämeenlinnalaisesta koostuva pitti, jonka seurauksena allekirjoittanutkin pisti jalalla koreasti. Oli niin tolkuton meno, että venäytin kätenikin siinä rytinässä.

Minua ei kuvissa näy, mutta bändejä kylläkin.

Mr. Peter Hayden & Seal of Beleth. 19.5.2012 @ Bar Zoom, Hyvinkää

Kun sitä tultiin taannoin Hyvinkäälle Steelfestiä ihmettelemään, sain juuri lauantai-iltapäivän kuluessa tietää Mr. Peter Haydenin soittavan myös sinä iltana Bar Zoomissa. Paikassa, jossa en ollut aiemmin käynyt ja jota ei mainostettu Steelfestin virallisena jatkoklubina. Mutta siellä oli Mr. Peter Hayden, joka oli jollain mystisellä ja jopa kierolla tavalla kiinnostanut jo ennenkin.

Seal of Beleth ei ollut itselleni millään tasolla entuudestaan tuttu nimi. Kaiketi paikallisia. No, joka tapauksessa yhtye sopi kyllä hyvin lämppäämään Mr. Peter Haydenia, soittihan tämäkin bändi hidasta sludgehtavaa jyrää. Tosin ei yhtye ole vielä samalla tasolla kehittynyt kuin Mr. Peter Hayden, vaan pientä kompurointia pystyi havaitsemaan. Keikka alkoi mielestäni hieman jähmeästi, mutta meno parani loppuaan kohden ja sen perusteella Seal of Belethistä kuulisi mieluusti vielä uudestaankin.

Mr. Peter Hayden taas oli jotain täysin tajutonta. Totaalisen mahtavaa. Ihmeellisen ihanaa. Sellaista, joka kesti 45 minuuttia mutta jota olisi mieluusti katsonut ja kuunnellut pitempäänkin. Koukuttavaa kuin tetriksen pelaaminen. Rehellisesti sanottuna Mr. Peter Hayden oli paljon parempi kuin suurin osa Steelfestin tarjonnasta, joka olisi tarjonnut jotain hidasteluakin ohjelmaansa.

Miten vietän loppuelämäni Mr. Peter Haydenin kanssa? Se jääköön nähtäväksi, mutta luulen kyllä olevani paikalla jos Mr. Peter Hayden tulee lähikuppilaan luennoimaan raskaan ja musertavan musiikin vaaroista ja jännitteistä.

Pari lisäkuvaa keikalta.