Behemoth – Grom

Puolan tunnetuin äärimetallibändi taitaa olla museointendentin pätevyyden hankkineen Adam “Nergal” Darskin onnistuneesti jo vuodesta 1991 asti luotsaama Behemoth. Behemoth tunnetaan paitsi sen uskontoja herjaavasta imagosta niin myös sen brutaalista musiikista, jossa black ja death metal kohtaavat. Siinä sivussa se on myös niittänyt mainetta ja kunniaa sekä kotimaassaan että ulkomailla, Suomessakin Behemoth on nähty perin usein. Mutta ennen Nergalin opiskeluja tai Behemothin muuntumista blackened death metal –bändiksi (suorana suomennoksena “mustunut death metal” kuulostaa kömpelöltä”, onko tätä termiä muuten edes suomennettu?) bändi soitti silkkaa black metallia.

Vuosi oli 1996, kun Behemothin kakkosalbumi Grom (=ukkonen) iskeytyi kuin salama mustuneelta taivaalta. Bändissä soitti tuolloin Nergalin lisäksi Leszek ”L. Kaos” Dziegielewsk basistina ja rumpalina Adam ”Baal Ravenlock” Muraszko, joka oli tässä vaiheessa bändin ainoa alkuperäisjäsen Nergalin lisäksi. En toisaalta ihmettelisi, jos Gromin ovat nauhoittaneet vain Nergal ja Baal Ravenlock, sillä L. Kaos tuli bändiin vasta vuoden 1996 aikana. Gromia ääniteltiin vuosien 1995 – 1996 vaihteessa, mutta nauhoittipa levyn mikä kokoonpano tahansa, oli musiikki yksin Nergalin käsialaa, ainakin jos on levyn booklettia uskominen.

Gromilla kuultava black metal on kuitenkin monimuotoisempaa, kuin mitä “puhtaalla black metallilla” voitaisiin ymmärtää. Soundipuoli on kyllä raakaa, mutta ei sentään ihan kellaritasoa. Suurin ero Behemothin nykytuotantoon taitaa löytyäkin vain primitiivisestä tuotannosta, sillä rummuttelukin on pääasiassa samaa kaahausta. Sikäli Grom ei siis eroa Behemothin myöhemmästä tuotannosta, riffitkin sisältävät brutaalia sahausta ja vauhtia. Tosin Nergalin ääntely on “black metallisempaa” ja tulee korkeampaa, kuin nykyinen murahtelu. Nergalin lisäksi paikoitellen kuulee myös naislaulua, mutta se kylläkin kuulostaa sangen kököltä. Myöskään Behemothin käyttämät syntetisaattorit eivät ole soundeiltaan sieltä parhaimmasta päästä, mutta musiikki eteneekin riffien varassa joten eivätpä synat pääse varastamaan kaikkea huomiota, saati satunnaiset akustiset kitarat, joita Nergal on ripotellut vähän sinne sun tänne. Mutta varhaisessa Behemothissa on sitä jotakin, varsinkin levyn puolivälin tienoilla on muutama helposti mieleen jäävä kohta, esimerkiksi Rising Proudly Towards The Sky räjähtäessä totaalisesti.

Grom oli Behemothin viimeinen albumi, joka oli puhtaasti black metallia ilman suurempia death metal-vaikutteita. jälkeen Behemoth alkoi pikkuhiljaa muuttua. Logo meni vaihtoon, ja seuraavana vuonna ilmestyneen Bewitching the Pomerania –EP:n kannessa olikin bändin vielä tänä päivänä käyttämä, tunnistettava logo. Itse sisältökin alkoi pikkuhiljaa muuttua, kunnes Satanica (1999) oli sitten jo melko lähellä sitä, mitä Behemoth on tänä päivänä. Välissä ilmestyi Pandemonic Incantations (1998), mutta sitä en ole päässyt vielä kuuntelemaan, sama pätee Bewitching the Pomeraniaan.

Nykyään mielipiteet Gromista ovat vaihtelevansorttisia. Toinen puoli lyttää albumin Behemothin tuoreempien julkaisujen takia, toinen puoli taas pitää Gromia bändin nykytuotantoa parempana.

Kohokohdat: Spellcraft and Heathendom, Lasy Pomorza, Rising Proudly Towards The Sky