Useampikin keikkakuvia (uusia ja vähän vanhempiakin)

Eihän sitä aina jaksa raahata painavaa digijärkkäriä aina keikoille, mutta jostain syystä haluan aina ikuistaa keikasta jotakin. Silloin tällöin olen ollutkin katsomassa keikkoja pokkarikameran kanssa. Eiväthän nämä kuvat nyt ihan samalla levelillä ole järkkärikuviin verrattuna, mutta kai joitakin näistä kehtaa katsoakin.

Lakes, The Reality Show & Ills. 25.10.2013 @ Liberte, Helsinki 
Täällä oli näiden kavereiden lisäksi myös Ravage Ritual, jota en kuvannut. En tiedä miksen. Illsistäkin on vain pari kuvaa mukana.

Famine Year, Ravage Ritual & Väistä! 6.12.2013 @ Aurinkotehdas, Turku
Tällä keikalla soitti myös Büfo, mutta sitä en syystä tai toisesta kuvannut. Muistelisin keikalla olleen kylläkin ihan helvetisti väkeä, eli en todennäköisesti vain jaksanut käyttää kyynärpäätaktiikkaa.

Käpykaarti, Sangesuga & Viimeinen Kolonna. 26.12.2013 @ Lepakkomies, Helsinki
Sangesugan kuvat otti herra Ron Superior.

Remissions & Raptus. 15.3.2014 @ O’Hara’s, Tampere
Täällä oli soittamassa myös Sur-rur, mutta voin kertoa O’Hara’sin olevan todella ahdas paikka kun sinne tuppautuu puoli Tamperetta, mikä vaikutti siihen etten jaksanut lähteä kuvailemaan.

Can Can Heads, Troutmen & Aortaorta. 14.3.2014 @ Varjobaari, Tampere
No tämä setti on jo itse asiassa kuvattu järkkärillä. Kiitos hei!

The Kurws, KXMP & Can Can Heads. 28.4.2013 @ Vastavirta, Tampere.

 

Can Can Heads. Tämä olikin ainoa itselleni ennestään tuttu bändi, ja viime näkemiskerrastakin oli vierähtänyt jo useampi vuosi. Kyllähän tästä nautiskeli ja bändin näkisi mielellään useimminkin keikoilla, mutta ei auta muu kuin nauttia vain niistä kerroista jotka on mahdollista nähdä. Illan kahdesta muusta bändistä minulla ei ollutkaan mitään hajua, ja olinkin henkisesti valmistautunut siihen että lähtisin kotiin kesken illan, mutta näemmä olin ihan loppuun asti paikalla.

 

KXMP. Aika hauskaa ja erikoista menoa syntikoilla ja rummuilla vedettynä, mutta pitemmän päälle aika rasittavaa. Itse asiassa ehdin kyllästyä tähän komboon jo keikan aikana, saati että sitä jaksaisi kotona kuunnella. Silti pitää ihailla näiden tyyppien soittotaitoja, varsinkin rumpalin, joka soitti toisella kädellä rumpuja ja toisella bassosyntikkaa, ja ukko sekosi tahdeissaan oikeastaan vain silloin kun tämä siirtyi soittamaan rumpuja kummallakin kädellä.

 

The Kurwsissa soitti KXMP:n syntikkaäijä vähän pienemmän syntikan kanssa, ja bändissä oli myös kitarat, bassot, rummut ja saksofoni. Yhtyeen musiikki kaiketi perustui vahvalle improvisaatiolle, ja elementtejä oli sekä noise rockista, freejazzista ja muusta erikoismusiikista. Ilmeisesti The Kurws ei soita samaa keikkaa kahta kertaa peräkkäin, vaan bändi soitti kuulemma edellisenä iltana Porissa hyvin erilaisen setin, ja nyt saa nähdä miltä ostamani LP kuulostaa. Ihan hyvä keikka!

Fotografeja.

Can Can Heads – Last Supper at Brick Factory

cch_lastKauhajoen Can Can Heads painii ikuisten treenikämppäkysymysten äärellä tällä Last Supper at Brick Factory –levytyksellään, joka on niin perinteinen treenikämppä-äänite kuin olla voi, aina soundeja myöten. Bändin kotina pitkän aikaa toiminut Tiilelä muuttui kasaksi tiiliä ja laudankappaleita marraskuussa 2011, jolloin “kännäreiltä” ja parilta muultakin bändiltä lähti treenikämppä alta. Treenikämppätilannehan on kännäreillä yhä aika ankea, kun Rainen kämpille valmistuva treenikämppä ei ole käsittääkseni tällä hetkellä vielä valmis. Last Supper at Brick Factory on äänitetty jo elokuussa 2010, jolloin Tiilelällä oli vielä reilu vuosi elinaikaa. Nämä ovat niinkin erikoiset sessiot, että bändi oli kerrankin kokonaisuudessaan paikalla äänitysajankohtana. Koko paska äänitettiin enimmäkseen yhdellä otolla formaattien kuninkaalle, eli minidiscille.

En tiedä onko tämä ihan parasta Can Can Headsia mitä on äänitetty, kun muutamat bändin levytyksistä on vielä kuulematta, mutta kyllä tämä suosikkeihini lukeutuu. Joukossa on pari todellista ässäbiisiä. Parastahan tässä on kuitenkin se fiilis mikä näistä biiseistä välittyy. Nämä treenit kuulostavat ainakin minun korvaani spontaaneilta, mutta kuitenkin luova olotila on ollut melko korkealla. Tätä on oikeasti mukavaa kuunnella!

Erikoismaininnat vielä poikkeuksellisen erikoisista kansista. Kansinahan on kaksi vanerilevyä, jotka on yhdistetty toisiinsa kankaanpalalla ja kuminauhalla. DIY!

Kohokohdat: Crippled By Guilt, Acrossing, Black Listed; Lick Blasted

Can Can Heads – Kusisessions

cch_kusiKissankusi Recordsin Kusisessions-levyjä ei ole julkaistu ihan samalla tahdilla kuin mikä olisi ainakin omasta mielestäni ollut toivottavaa. Sarjan tuorein levy on nimittäin jo pari vuotta sitten ilmestynyt Can Can Headsien lahja kusisessioille (ja maailmalle), eli kolmen minuutin biisin pläjäys Can Can Headsia.

Levyllähän on melko tyypillistä Can Can Headsia. Ryhmä mölyää melko minimalistisissa oloissa ja säksättää kuin mitkäkin sähköjänikset. Paitsi ehkäpä Short Face Man vaikuttaa jopa keskiverto-CCH-viisua aggressiivisemmalta. Hyvä jos vokalistin kärinää edes erottaa tuon riffimyrskyn alta. Itse asiassa on hyvä jos tuomiopäivän torvetkaan erottaa. Nämä biisit on tehty suhteellisen hätäisesti ja “hätäisesti”. Soittimet on äänitetty jo vuosien 2007-2008 aikana, mutta laulut on lisätty vasta juuri ennen kuin koko levy on lähetetty painettavaksi.

Mainittakoon, että tätä kirjoittaessa Hot Albert Meat on jämähtänyt levysoittimessa paikalleen. Can Can Heads on jumittanut samaa kohtaa siis jo kymmenen minuuttia, enkä minä ole huomannut yhtään mitään. Kertonee jotain Can Can Headsista ja tästä levystä? Eipä siinä, hyvää junttaamistahan se on, mutta ei tämä Kusisessions ehkä kautta aikain parasta CCH:ta ole, mutta bändin fanien ei kannattaisi tätä jättää välistäkään. Painosmäärä epämääräinen 314 kappaletta.

Kohokohdat: Short Face Man, Hot Albert Meat

Can Can Heads – Anti Force Soundtrack

Can Can Heads se pääsee kovin usein yllättämään. Sinänsä tieto yhtyeen tekemästä soundtrackista ei tullut yllätyksenä, kun se ilmestyi sadan kappaleen painoksena vuonna 2009.

Can Can Heads teki siis soundtrackin, mutta eikös yleensä soundtrackin tekemisen kannalta suotavaa olisi omistaa ne jollekin tietylle elokuvalle ja sen teemoille? No, Can Can Headseilla oli ainakin kohde-elokuva jo mielessä. Biisit on sävelletty Maikki Kantolan (se sama Maikki, joka käy kuvailemassa aina Puntalarockin keikkoja) lyhytfilmipätkään “Force and Counterforce”. Mihinkään viralliseen teatterilevitykseenhän kyseinen elokuva ei ole päätynyt, ja sitä lienee melko turha odottaa näkevänsä Yle Teemaltakaan. En tosin tiedä, mitä kautta sen voisi nähdä ja mitä se edes käsittelee.

Musiikkinsa puolesta Can Can Heads poukkoili taas melko vapaasti, mutta kuitenkin noise rockin laitumilla. Soundtrack on hyvin vahvasti (ja nopeasti) improvisoitu ja homma meni ns. räpylästä. Can Can Heads muodostui näissä sessioissa vain Jannesta ja Rainesta, ja kaksikko ei ilmeisesti stressannut biiseistä liikoja. Ainakin niitä tuli paljon, yhteensä 30. Tosin suurin osa biiseistä ovat eriasteisia soonisia purskauksia ja hyökkäyksiä. Ihme ja kumma, yksikään kiekon kappale ei kuulosta samalta kuin joku toinen soundtrackin veto. Ja soundtrackilla on kestoa alle 30 minuuttia, jolloin suurin osa kappaleista jääkin vain lyhyiksi purkauksiksi.

Koska en ole varsinaista elokuvaa päässyt näkemään, niin arvattavaksi jää miten näitä biisejä on kyseisen rainan puitteissa sovellettu. Ainakaan näin sekopäisestä kokonaisuudesta ei saa mitään käsitystä itse elokuvan kulusta ja draamankaaresta. Tosin kyseessä tuskin oli muutenkaan mikään Salatut Elämät –osaston ihqudaadraama tai Avara Luonto –tason dokumentaari. Tai K-Kaupan Väiskin valistusfilmi. No, jokaisen pitää tämä soundtrack itse kokea. En tunne olevani tarpeeksi kyvykäs kertoilemaan siitä tämän enempää, vaikka en oikeastaan kertonut siitä vielä paljoakaan. Menkää ja tietäkää, tylsää ei ainakaan tule. Tai turhaahan se nyt taitaa olla, kun tämäkin on jo loppuunmyyty…

Kohokohdat: Exciting Times of Vladimir, Chloride Beard, All Aboard the Pain Train, Vision of Euros, Feet in the Grave, Chinese Organ Thieves, Way Past Your Medication