Dad – Explicit Parental Advisory

Tämä teksti on julkaistu vastikään julkaistussa uudessa Ajatuksen Valossakin, jossa on tämän lisäksi pari muutakin bändiesittelyjuttua, siinä missä seiskassa niitä ei ollutkaan jo edesmenneiden Varjo- ja Suruaika-juttujen lisäksi.

Jos Kummeliin on uskominen, niin isät ovat siloposkeja ja siveyden sipuleita, mutta nostan tämän ihmisryhmän itse sinne parhaaseen a-ryhmään. Hatunnosto faijoille, joille on omistettu tämä kasettikin, mitä kaltaiseni lapsettomat vätykset voivat myös kuunnella vaivatta.

Dad ei tarkoita tässä tapauksessa Disneyland After Darkia, vaan ihan isää. Iskää. Pappaa. Isukkia. Faijaa. ”Old mania”. Soittajakolmikon kaikki jäsenet ovat isejä, eli tämä on periaatteessa faijaversio Bendoverista, ilman turhaa äijäilyä. Tässä bändissähän vaikuttaa miehistöä Nazcasta, Kätyreistä, Hartaudesta ja Annukasta. Eli kolme faijaa vetelee roisia punk rockia. Dadin nauhalla on yleisesti ottaen mukavan monipuolista kamaa ajoittaisella melodisuudella ja hardcore-tatsilla vedettynä ja silloin tällöin kuulen myös Hüsker Düta… tai kuulin ainakin sinä iltana, kun olin juuri ennen Dadin kasettia kuunnellut ”New Day Risingin”. Ja nauhan väkivaltaisin, äärimetallin kanssa flirttaileva biisi on vähemmän yllättäen Ikea, ja meno on muutenkin välillä sellaista että pieni pallero onkin suuri Saatana, joka on rikkonut faijan tavaroita. Koska fyysiset kurinpitotoimet ovat hanurista, niin mieluummin puretaan se turhautuminen sitten soittimiin ja sanoituksiin? Mutta onko tämä sitten julistusta perheellisyyden auvoista vai terapiaa ja pakenemista siitä? Biisien nimet ja sanoitukset viittaavat siihen, että nämä haluavat avautua isyydessä muustakin kuin vain sen mukavuudesta. En tiedä, ehkä kyselen näiltä hessuilta asioista joskus. Kasetin julkaisi Shitsuck Tapes, jonka puuhamies Aki on myös isä. Isisaatio on todellinen uhkakuva Suomelle, mutta kuka pösilö on sitä mieltä että lapsen ilmaantuessa perheeseen iseille ja äidelle tärkeiden harrastusten pitää automaattisesti tippua pois? Näiltä faijoilta ei tippunut, pisteet siitä. ”Every Father is a Motherfucker”.

Dad, Nostowäki & Grateful Dad. 25.9.2013 @ Lepakkomies, Helsinki

Tuli tehtyä keskellä viikkoa pieni reissu isolle kirkolle ja piipahdettua Heiniksessäkin. Onneksi opiskelutouhuissa olleet etäpäivät mahdollistivat tämän kikkailun.

 

Grateful Dadin olen nähnyt sen verran monta kertaa viime aikoina, etten tiedä mitä voisi Grateful Dadin lelunoisesta enää sanoa. No, Paranoid oli ainakin tiputettu setistä pois eikä lopuksi heitettyä perhe-biisiä voi edelleenkään kuunnella loppuun ilman että se vähintään jollain tasolla pysäyttäisi.

 

Nostowäki. Ihan mukavan reipasta punkkia, mutta jotenkin ei vain omalla kohdalla lähtenyt.

 

Dad taas on uusi bändi, jonka kaikki jäsenet ovat isejä. Bändin suosimat teemat pyörivätkin kaikki enemmän tai vähemmän isyyden ympärillä, ja tämä on mielestäni varsin hyvä konsepti. Biisimateriaalikin on monipuolista, ja siinä kuuluu sekä niin Dead Kennedysiä kuin Hüsker Dütakin. Bändiltä on tullut taannoin kiva kasettikin pihalle. “Every father is a motherfucker”.

Loput kuvat!