Delta Force 2 – Megamosh 2011

En kykene samaan urotekoon kuin M. Hirvelä Toisen Vaihtoehdon Delta Force 2-arviossaan, eli en kirjoita arviotani lyriikoiden muotoon. Se olisi paitsi hyvän idean häikäilemätöntä kopioimista, niin tuskinpa myöskään pääsisin edes unissani käsiksi samanlaiseen verbaaliakrobatiikkaan, varsinkin kun tyyppi varmasti pisti pakettiin viidakontäydeltä terroristeja Kolumbian viidakkoja kolutessaan siinä samalla. Katsotaan nyt kuitenkin, mitä saan Megamosh 2011:sta pupellettua.

Ensinnäkin Megamosh 2011 on edeltäjäänsä lyhyempi levy. Näin jälkikäteen ajateltuna Personal Vietnam (2009) oli ehkä turhankin pitkä, kun kokonaisuuteen kuului muutama filleriraitakin. Nyt on vähemmän biisejä, mutta niihin on taidettu yleisesti uhrata enemmän ajatusta. Levy on ehkä lyhyempi, mutta sen laittaa nyt herkemmin soimaan toistamiseen kun se kerran on jo tauonnut. Delta Force 2 laulaa edelleen samoista asioista, eli vegaanisafkasta, sipseistä, illanviettotavoista ja toki Jyväskylän meiningistä. Tosin nyt Jyväskylää pistetään paskaksi jo heti kansitaiteessa. Humoristisen mesoamisensa lisäksi Delta Force 2 muistaa ottaa myös vahvasti kantaa tärkeistä asioista. Tsekatkaa vaikka Metalpunk-balladi tärkeistä asioista.

Sipsikeisarin marssia soitettiin bändin keikoilla jo Personal Vietnamin julkaisun aikoihin, ja itsehän menin eräässä keikka-arviossa luulemaan jopa suoraksi S.O.D.-lainaksi. Tai onhan se biisi enemmän tai vähemmän lainattu. Pahan ulospurkaus sen sijaan on ehta coveri. Kyseessähän on Sodomin Outbreak of Evil, joka olisi ehkä ansainnut paremman sanoituksellisen käsittelyn, mutta meneehän tämäkin. Ja onhan kappaleesta saatu hyvin Delta Force 2:n näköinen. Toisenlaista lähestymistapaa edustaa taas Älä niele paskaa, jonka alussa on vierailemassa muuan Asa Masa. Asan fiittauksesta tuskin kenenkään tarvitsee hermostua, kun Anthrax löi hynttyyt yhteen Public Enemyn kanssa jo 20 vuotta sitten.

Kokonaisuutena Megamosh 2011 ei eroa edeltäjistään dramaattisesti, mutta kuitenkin sopivasti erottuakseen niistä. Uutuudenviehätyshän katosi tämän bändin yltä jo aikaa sitten ja vitsi ei enää varsinaisesti naurata, mutta sehän ei estä Delta Force 2:ta vetämästä kuuntelijaa kasettiin? Ehkäpä kannessa tallusteleva sipsikeisari tulee iskemään sinunkin kotikyläsi matalaksi? Jos se tulisi jossain päin Suomea vastaan, opastaisin sen toki Hämeenlinnaan… Lahden kautta, ihan vain Teittisen harmiksi.

Kohokohdat: Perjantaipullo, Metalpunk-balladi tärkeistä asioista, Pitsa ilman juustoa ja natseja, Pahan ulospurkaus

Remissions, Delta Force 2 & The Reality Show. 10.6.2011 @ Vastavirta, Tampere

Olin Sauna Open Airissa akkreditoituna valokuvaajana. Kuvagalleriaa ja Anssi Salosen kirjoittamaa festariraporttia voi käydä kärkkymässä Lampaan sivuilta sitten jossain välissä kun hommat saadaan valmiiksi, mutta otin itse hieman “rennommin” ja lähdin perjantai-iltana Sauna Open Airin jälkeen vielä Pispalaan. Ehdin kuvata Saxonia (eräs saksalainen kaveri valisti, miten suomalaiset lausuvat bändin nimen väärin) sen kolme biisiä, neljännen aikana tarkistin mitä sain kuvattua ja viidennen aikana lähdin köpöttelemään pois alueelta. Harmillisen aikaisin jouduin lähtemään, mutta sitä se teettää kun on edessä Eteläpuisto-Hallila-Pispala-sekoilu ja ihmisen pitää syödäkin. Vastavirralle saavuin hyvissä ajoin, ja ehdin käydä vielä Pizpalassa syömässä kasvislautasen + ruokailuvälineet.

Ensimmäisenä soitti juuri edellisenä päivänä A Candle in Hell-seiskatuumaisen ulos saanut (osa painoksesta on vielä kirjoitushetkellä painamatta) The Reality Show, jonka olin nähnyt helmikuussa Hämeenlinnassa. Laulajakitaristin mukaan se Hämeenlinnan keikka “meni ihan reisille”, mutta yleisönedustajana olin itse sitä mieltä että ko. keikka oli illan parhaimpia. Mitä nyt tämä keikka oli parempi ja siitä oli helpompi saada otetta kun osa biiseistä oli jo vanhoja tuttuja. Grindiä oli mukana vähemmän kuin mitä muistelin, mutta olihan The Reality Show silti intensiivisempää kuin yksikään Saunassa esiintynyt bändi, mukaan lukien Rytmihäiriö.

Remissionsin laulajan (?) duunihommien takia oli pientä epäselvyyttä illan toisen ja kolmannen esiintyjän soittojärjestyksestä. Chuck Norris päätti ottaa tilanteen haltuun ja laittaa Delta Force 2:n soittamaan. Uusia biisejä tuli melkoisella syötöllä ja Perjantaipullon sekä Megamoshin kaltaisten hittien lisäksi Sodom-coveri, joka sai meikäläisenkin ottamaan ponnarin irti, prillit päästä ja moshaamaan. Tulevasta kolmoslevystä on näköjään tulossa aivan tautisen kova. Oikeastaan keikasta jäi harmittamaan vain “pyrojen” puute, mitkä olivat nostattaneet tunnelman kirjaimellisesti kattoon Turussa. Eikä tähän keikkaan liittynyt terveystarkastajia. Liian läskejä skeittaamaan tosin taisi jäädä soittamatta, joistakin omista, soittamatta jääneistä suosikkibiiseistä nyt vain yhden mainitakseni.

Vaikka Delta Force 2 oli tolkuttoman kova ja saletisti kovempi kuin yksikään Saunassa samana päivänä esiintynyt bändi, olin paikalla nimenomaan Remissionsin takia. Seiskatuumainen löi ällikällä, mutten ollut nähnyt bändiä vielä kertaakaan esiintymässä missään. Laulaja oli tullut suoraan duunista, eli miestä vitutti aivan saatanasti. Niin pystyi tulkitsemaan äijän tulisesta esiintymisestäkin. Enpä tosiaan haluaisi olla miehen tiellä, kun tämä eläytyy tilanteeseen sen vaatimalla tavalla. Edelliseltä seiskalta ei paljoakaan matskua soitettu, mutta odotanpa paljon myös tämän bändin tulevalta plätyltä. Ilman ongelmia ei tosin selvitty, kun kitaran kanssa ilmeni ongelmia setin puolivälissä, luoden ikävähkön tauon. Änkyrävuoren lainakitaralla homma saatiin kuitenkin pelattua kotiin. Anger oli muuten vääntänyt The Realityn Shown seiskatuumaisen julkaisun kunniaksi piirakan, jonka olemassaoloa pidin aluksi samanlaisena urbaanilegendana kuin omaa seksielämääni, mutta kuvatodisteet nähtyäni oli sitten pakko uskoa…

Mossaa tai delaa, eli kuvagalleria!

Toinen Vaihtoehto #231 (1/2011)

Taitaahan se niin olla, että meikäläisen Toikkarin tilaus on kirottu. Kenet minä olen ärsyttänyt niin pahasti, että suosikkilehteni ilmestyy sopivasti aina silloin, kun olen pitemmän aikaa poissa kotoa, heh! Tälläkin kertaa Toikkari ehti makoilla postilaatikon pohjalla monta päivää, ja pakkohan se oli sieltä pelastaa heti kun saavuin kotiin! Olisikohan tämä ollut jo kolmas kerta putkeen, kun näin käy?

Liveraportteja on kohtuullisen paljon. Joukossa on meikäläisenkin arvio eräästä keikasta Hämeenlinnassa, josta postailin tänne jo aiemmin joitakin kuvia. Bongasin omasta tekstistäni pari kirjoitusvirhettä, joita kukaan ei varmaan ole huomannut. En minäkään niitä alunperin havainnut, vaikka mielestäni silmäilin tekstin kolme kertaa läpi ennen sen lähettämistä. AH taas on näemmä käynyt alkuvuodesta runsaasti keikoilla. Ukko on käynyt tsekkaamassa jotain keikkaa lähestulkoon joka viikonloppu, mikä on jo aika reipas tahti. Tosin onhan meikäkin ravannut hemmetin usein keikoilla nyt alkuvuodesta, ja se on melko suuri ero johonkin vuoteen 2004, jolloin taisin käydä mahdollisuuksien puitteissa vain kahdella nuorisotalokeikalla Härlemissä. Mutta naurahtelin miehen kuvauksille paluureissusta Valse Tristen ja Osasto 11:n keikalta Seinäjoelta.

Lehden ehdottomasti mielenkiintoisinta antia on Jussi Lehtisalon haastattelun, jonka on tehnyt mösjöö .m. Tämän jutun ovat tietääkseni suurella mielenkiinnolla lukeneet nekin jannut, jotka eivät ole Lehtisalon bändejä kuunnelleet. Tosin tiedänpä ainakin yhden tapauksen, joka pyysi meikäläistä toimittamaan hänelle lehden ihan vain tuon haastattelun takia. Juttu on pitkä, mutta erittäin mielenkiintoinen. Se noudattaa hyvin pitkälti samaa kaavaa kuin Fucked Up-Damienin ja Jarkko Martikaisenkin haastispaastikset, eli näiden varsinaiset bändit jätetään sivuun ja keskustellaankin syvällisiä musiikista noin muuten.

Sitten on vielä kiertueraportti Delta Force 2:n turneesta Venäjälle. Ei se ehkä ollut mitenkään värisyttävän uudenlaista lukemista, mutta Angerin hauskan tyylin ansiosta tekstiä olisi voinut lukea pitempään, tosin eipä tuo kiertue käsittänytkään kuin vain kaksi keikkaa Venäjällä ja yhden Joensuussa. Ja pitääkin painaa mieleen nimi Örk Bastards, kahdestakin eri syystä: bändi ensinnäkin soittaa kuulemma hyvää metalpunkkia ja toisekseen sillä on helvetin huono eli hyvä nimi! Harmi, että edes DF2:n jannut eivät saaneet demoa hyppysiinsä, se kun oli jo silloin loppuunmyyty.

Ja siinä olikin lehden koko tämänkertainen anti. Mukana oli myös Jussi Jäniksen ottamia keikkakuvia sekä tietysti levy- ja zinearviotkin. No, ovatpahan jutut ainakin laadukkaita! Tämä numerohan myöhästyikin materiaalipulan vuoksi, siinä missä juttuja jouduttiin niiden runsauden takia jättämään viime vuoden numeroista pois ja julkaisemaan vasta myöhemmin.

Toikkarin hinta nousi tämän numeron myötä. Vastedes lehden irtonumerohinta on 1,50 € ja tilaajahinta 1,25 €, joten nyt on on selkeästi kannattavampaa tilata lehti vaikka säästö onkin vain alle kaksi euroa vuodessa. Tokihan hinnannousu harmittaa ja olihan se nyt vähän arvattavaakin, mutta maksan tuonkin summan ilomielin. Pitääkin muistaa uusia tilaus…

Puntala-rock 2010, 30. – 31.7.2010 @ Puntalan leirintä-alue, Lempäälä

Tässä hieman Puntala-rockin kuvasatoa. Näitä kuvia on tietenkin pienennetty ja pakattu, jotta ne latautuisivat edes kohtuullisessa ajassa. Varsinainen raportti kirjoitettu Lammas Zinelle kahdessa osassa, joiden yhteydessä on sitten enemmän kuvia. Kantolan Maikin kuvia odotellessa…

Perjantai, 30.7.

No Shame

Osasto 11

Pertti Kurikan Nimipäivät

Pojat

Juggling Jugulars

Lauantai, 31.7.

Outsiders

Delta Force 2

Yleislakko

Büfo. Fokus on missä sattuu, mutta onpahan komea oranki-hyppy…

Luonteri Surf

Molemminpuolinen Varma Tuho

Tuhkaus

Allekirjoittanut

Delta Force 2 / Escape to Death-split

Delta Force 2:lla meni vuonna 2009 lujaa. Ehkä olen sanonut tuon aiemmin, mutta miksen sanoisi sitä toisenkin kerran? No, siltä tuli loppuvuodesta Personal Vietnam-levy sekä tämä Escape to Death-bändin kanssa tehty splittiseiska. Koko komeus on kääritty hopeaa ja mustaa sekoittavaan kanteen, jossa on kaksi skeitti/hc/thrash/crossover-pääkalloa, oikeaoppiset lippikset päissään.

Delta Force 2 jatkaa siitä mihin jäikin. Vaikka 80-luvun vaikutteista roinaa DF2 roiskiikin, niin silti se kysyy “Oottexte valmiit kuolemaan?” ja muistuttaa heti alkuun että 2000-luvulla tässä silti eletään. Disneyhän on edelleen fasisti ja bändin jäsenet ovat liian läskejä skeittamaan. Ja kun kaikki crossover-hemmot skeittasivat 80-luvulla, taisipa muutama keikka peruuntuakin skeittaus-onnettomuuksien takia… Katkeraa tekstiä siis, mutta huumoriaspekti pysyy mukana alusta loppuun. Lopuksi Mun Jyväskylä toteaa Jyväskylän meiningin olevan nykyisin sangen kuollutta… siitähän minä en tiedä mitään, enhän ole käynytkään siellä kuin vain pari kertaa. Mutta sen tiedän että tämä on 80-luvulla vaikuttaneen, legendaarisen thrash-bändi Nuclear Assaultin My America! Yksi niistä harvoista biiseistä, mikä koskaan vaivauduin soittamaan teininä kitaralla, hehe…

“Onko viimeiset bisset jo dogattu?”

Toisella puolella oleva Escape to Death taas on uusi tuttavuus. Bändi on ollut kasassa vuodesta 2007 ja on tietääkseni (olen tällä hetkellä liian laiska tarkistaakseni) julkaissut vasta yhden kasetin tämän ohella. EtD soittaa US82-hooceeta, tuota yhtä hooceen alalajeista jota en kauheasti kuuntele. Ihan asiallisesti EtD hoitaa oman puoliskonsa, mutta itse en ole tämän tyylilajin suurin ystävä. Vokalisti kuulostaa hieman heikolta, mutta muuten ihan mallikkaasti tuo paukuttaminen tuntuu sujuvan, tosin saisi sitä vaihtelua olla enemmän. Nyt roiskaistut kuusi biisiä tulevat ikään kuin pötkössä, että ihan tällä esityksellä EtD:stä ei ole DF2:n haastajaksi. Lontoon murteeksi muuten huudetaan, ihan noin vaihtelun vuoksi.

“Uusi posse yrittää, ne taitaa meidät päihittää…”

Yksi kysymys tästä splitistä jäi: Mutta mihin jäi Chuck Norris?

Delta Force 2 – Personal Vietnam

Delta Force 2 eteni syvemmälle viidakkoon loppuvuonna 2009. Ensin tuli splitti Escape to Deathin kanssa ja melkein heti perään uusi täyspitkä levy. Chuck Norrisin palvojat ovat jatkaneet ja vieneet 80-luvun crossover-thrashille kumartavan möykkeensä ja paukkeensa pitemmälle uudella Personal Vietnam-kakkoslevyllään. Nyt on jälleen aika kaivaa lippis kaapista, hakea kaupasta pussi sipsejä (mielellään Euroshopperia) ja pullo viinaa Alkosta sekä tökätä joku Chuck Norrisin leffa VHS-nauhuriin.

“Antakaa mulle kunnon toimintaa
tai thräsh hc-video ja marjojen poimintaa”

Leffailta ja Invaasio U.S.A. kertovat heti alkuun mikä on homman nimi: nopea, perinteikäs crossover-thrash, humoristiset sanoitukset ja Chuck Norris. Bändi irvailee lähes kaikelle 80-lukulaisen pyhälle… ja muullekin pyhälle, myös Jehovan todistajista on tehty riemukas rallattelu. Thräsh-hyökkäys on täydellinen pastissi niistä lukuisista biiseistä, jotka olivat nimeltään Thrash Attack tai jotain vastaavaa. Sissit nostavat Suicidal Tendencies-lippiksiään kunnioittavasti myös huonon heavy metallin kunniaksi. Tekeepäs muuten mieli saada jostain tuo levy. Mukana on myös sampleja Mossaa ja kuole-ryöpötyksen alussa, tietenkin sellainen raskaamman musiikin vaaroista valistava:

“Heavy metal-musiikin tilalle suositellaan esimerkiksi asteen seesteisempää kuunneltavaa, kuten aikuisrockia.”

Joo, ehkei nyt kuitenkaan, vaikka pitää myöntää että AOR-genressä on joitakin hyviäkin juttuja. Aikuisrock-sävyt, tai ainakin Gary Moore (ja itse asiassa myös The Scorpions) tulevat mieleen Tosi rakkaus 666-biisin alussa. Mutta pelkästään kasarille ei Delta Force 2 ole jämähtänyt vaan se ottaa huomioon myös tälle ajalle tyypillisiä ilmiöitä kuten Top Chefin ja Michael Jacksonin kuolema. Balladi Michael Jacksonista on juurikin sellainen biisi mistä S.O.D.:n maskotti Sergeant D voisi olla ylpeä. Sanoituksissa vilahtelee toistuvasti myös kasvissyönti, että Total Seitan siks siks siks ei sitten tarkoita saatanaa.

“Oot kuollu!”

Vanhojen, 80-90-luvulla vaikuttaneiden punkbändien promokuvien kierrättäminen ei ole täysin uusi juttu, mutta kovin harva sitä on vielä tehnyt. Delta Force 2 on yksi näistä bändeistä jotka sitä tekevät. Käsittelyyn on päässyt Poison Idea ja on pakko sano että jo valmiiksi ruma bändi ei ole hirveästi kaunistunut uuden käsittelyn myötä mutta on tullut ainakin hilpeämmän näköiseksi. Ja mikäs crossover-levy se sellainen on missä ei ole lainkaan kollaasia? Paska crossover-levy varmaankin, mutta onneksi Personal Vietnam ei ole sellainen. Itse asiassa se on helvetin hyvä levy ja voin arvata sen päätyvän vuoden parhaimpien julkaisujen listalleni. Mikäli omistaa jo edellisen vinyylin ja splitin, kannattaa metsästää vinyyliversio jostain. CD-versio sopii paremmin niille, jotka eivät ole bändiä juuri kuunnelleet aiemmin, siinä kun on bändin edellisetkin levyt bonusbiiseinä. Toki kannet ovat komeammat vinyyliversiossa, sillä prätkällä vietkong-zombien seassa pöristelevä zombie-Chuck on ylevää katsottavaa. Jos käy oikein hyvä munkki niin voi omistaa valkoisen splatter-vinyylin… kuten itse satun omistamaan (tuurilla).

Riistetyt, Delta Force 2, Left Cold @ Suisto, Hämeenlinna. 12.2.2010

Ihmetteleeköhän enää kukaan minkä perusteella valitsen ne viikonloput jolloin saavun Hämeenlinnaan? No, Hitaat Miehet olivat jälleen järjestäneet vauhtia ja vaarallisia tilanteita Suistolle ja saaneet paikalle konkaribändi Riistetyt, kovassa nosteessa olevan Delta Force 2:n, sekä uuden vielä ruohonjuuritasolla vaikuttavan hämeenlinnalaisen Left Coldin.

Illan siis aloitti metallista hardcorea soittava Left Cold, joka oli soittamassa vasta toista keikkaansa. Tämän huomasi bändin soitosta, sillä ei välillä tuntunut oikein kulkevan. Lavalla meno näytti hieman jähmeältä, mutta vokalisti ei viihtynyt lavalla ollenkaan vaan käyskenteli edestakaisin lavan edustalla. Kaveri näytti tosin sen verran hermostuneelta että varsinainen kontakti yleisön kanssa jäi saavuttamatta, mutta kyllä jännityksen ymmärtää koska Suistossa näkyi olevan aika paljon porukkaa. Ilmeisesti bändin omista tukijoukoista koostuva yleisö sparrasi bändiä ihan kiitettävästi, harvemmin näkee tuollaista liikehdintää näinkin nuoren bändin toisella keikalla. Musiikki ei itsessään ollut kovinkaan ihmeellistä, biisimateriaali ei vielä säväyttänyt. Kyllä sitä kuitenkin voisi tsempata bändiä hakemalla Levykellarista demon. Kehityskelpoista?

Toisena tuli sitten se odotettu Delta Force 2, jonka takia itsekin olin Porista asti tullut. Energiaa soitossa kyllä oli, vokalisti Major Harmageddon oli sonnustautunut bandanaansa ja kiekui kaikilta vaikut ulos korvista sekä hyppeli lavan ja tanssilattian välillä kuin mielipuoli. Kielisoitinrykmentti ei jäänyt yhtään laimeammaksi, sillä varsinkin tatuointiliikkeen kävelevä mainos Vivian Änger-Danger vääntelehti hyvinkin sekopäisesti. Setti alkoi S.O.D.-laina March of the S.O.D.:llä, mikä taipuu todella hyvin myös Delta Force 2:n esittämäksi. Tämä tosin sittemmin paljastui bändin omaksi biisiksi, joka kulki mahtipontisella Sipsikeisarin marssi-nimellä. Settiin ei tietenkään mahtunut kaikkia niitä biisejä mitä olisin halunnut kuulla (SP Metal Rules Ok, Leffailta, Balladi Michael Jacksonista) mutta koska muita hyviä biisejä (Invaasio USA, Unelmat on kuallu, Viinaa ja sipsejä) niin en löydä nurisemisen sijaa. Tai no voisin syytellä tässä bändiä sellouteiksi, koska lavalla näkyi Taffelin sipsipussi eikä Euroshopperia! Tosin tuo oli kuulemma järjestäjän vika, joten en syytä bändiä siitä. Yleisö oli myös ihan pähkinöinä, en ole kovin monella keikalla Hämeenlinnassa nähnyt samanlaista antaumuksellista moshaamista… mutta toisaalta keikkakäyttäytymisen suhteen Hämis on kovin nihkeä mesta.

Nihkeys näkyi sitten yleisökatona Riistettyjen aikana. Lavan edessä oli itseni lisäksi kolme tyyppiä, joista tunnistin jokaisen näöltä. Loput jengistä oli sitten takana piilossa, hävettävää melkein! Mutta siitä huolimatta Riistetyt paiskoivat timanttisen setin, joka oli kylläkin melko identtinen Porin keikan (josta on kirjoitettu arvio, mutta se ilmestynee vasta seuraavassa Toisessa Vaihtoehdossa) settilistan kanssa. Biisit tosin tuntuivat tulleen hieman eri järjestyksessä ja sinne oli lisätty myös Elintilaa, mitä ei olla ilmeisesti juurikaan soitettu sitten 80-luvun. Setti keskittyi pääasiassa uuteen materiaaliin, mikä tietenkin saattoi vaikuttaa yleisön heikkoon osallistumiseen. Biisit ovat siis täyttä rautaa, itse asiassa varmaan parhaita mitä Riistetyt on 2000-luvulla tehnyt mutta kun levy on ilmestynyt marraskuussa ja hämäläiset ovat tunnetusti hitaita. Ja kyllähän bändi soitti todella hyviä biisejä. Uudelta levyltä tuli Punainen raivo, Ihmissoihtu ja No Pasaran eli Riistetyt selvästi luottaa uuden materiaalinsa tehoon. Klassikoitakin tietty tuli, kuten Mieletöntä väkivaltaa, Skitsofrenia, Painu helvettiin natsiäpärä sekä Varaus-laina Tuomittu elämään.

Kyseessä oli siis todella kova iltama Suistossa, jälleen kerran. Kannatti tulla ja ne jotka eivät vain jaksaneet tulla (tiedätte keitä olette!) saisivat mennä itseensä. Nih, lisää tällaista!

Delta Force II

Crossover on sellainen genre, jota en ole jaksanut kuunnella enää vuosiin. Silloinkin kun sitä muutama vuosi sitten eniten kuuntelin, oli bändirepertuaari melko suppea: D.R.I, Suicidal Tendencies, Nuclear Assault, Cryptic Slaughter ja S.O.D. Listaan tuli myöhemmin muutama bändi lisää, kuten The Accused ja Wehrmacht sekä helsinkiläinen Dirty Damage. Tämän hetken kovimmat crossover-bändit ovat ehdottomasti jenkkien Municipal Waste ja Delta Force II Nykäskylästä. Samannimisen leffan mukaan nimetty ja Chuck Norrisin kunniaksi käden (väännettyyn) lippaan nostava Delta Force II julkaisi ensimmäisen levytyksensä kesällä 2007, 20 vuotta koko genrelle nimen antaneen D.R.I:n  Crossover-levyn julkaisemisen jälkeen. Levy kulkee nimellä Chuck Norris and the Colombian Connection Orchestra – Symphony for the good booze and bad heavy metal mutta se tunnetaan lähinnä vain Delta Force 2-nimellä.

DF2:n esittämä rytke on äärimmäisen perinnetietoista. Bändin soitto on railakasta, kitarat sahaavat, käheät huudot raiskaavat kuulijan korvat ja tanakka komppi potkii persiille. Musiikki kumartelee Suicidal Tendenciesille (teki jopa coverinkin), DRI:lle ja jopa Slayerille, vaikkei kyseinen orkesteri crossoverin genreen tipahdakaan. Sanoituksellisesti bändiin tulee suhtautua samanlaisella vakavuudella kuin Chuck Norrisiin. DF2 ei ota itseään (tai ketään muutakaan) vakavasti vaan laukoo asioita päin naamaa humoristisella otteella. Käsiteltäviä aiheita ovat Chuck Norris, juntit, Chuck Norris, fasistit, rähinä, Turku ja ennen kaikkea MOSSAUS.  Sana “Mossaus” tosin töksähtää hieman korvaan, mutta se varmaan johtuu siitä ettei termille ole suomennoksia aiemmin juuri tullut. Eipä ole kovinkaan moni bändi paiskonut tämänkaltaista musiikkia suomeksi muutenkaan.

Onnennumeroni oli näissä arvonnoissa 308/414. Painos ei ole siis huikenteleva ja oman kappaleenikin löysin (löysin ja löysin, Oi Polloin skotlantilainen vokalisti sai myytyä sen minulle Puntalassa mitä vakuuttavimman mainoslauseen avulla: “A feckin’ great album!”) sattumalta. Paketti on kumminkin gatefold-kansissaan komea ja sisäkannessa on jopa asiaankuuluva (Euroshopper-sipsipussi bongattu!) kollaasikin. Mikäs Crossover-levy se sellainen on, jossa ei ole moista kuvakollaasia? Levystä on tehty myös spesiaalipainoskin käsinpainetuilla kansilla. Aika herkullisen näköinen.

DF2 on julkaissut myös splitin Escape to Deathin kanssa ja julkaisi juuri uuden Personal Vietnam-albuminkin. Uuden levyn cd-versioon sisältyvät myös EtD-splitin ja tämän ensimmäisen levyn biisit, joten sitä saa sittenkin! Ja livenä bändi on kuulemma hyvä, pitää jossain välissä katsoa kun siihen tarjoutuu mahdollisuus.