Dishammer – Under The Sign Of The D-Beat Mark

Jos bändin pelkkä nimi yhdistelee Dischargea ja Hellhammeria, ei voi lopputulos millään kuulostaa täydeltä sudelta. Varsinkin, jos yhden levytyksen nimi lainaa vielä Bathorya ja repii vaikutteita vielä Motörheadilta ja Venomilta. Kyseessä on siis espanjalainen Dishammer levyllään Under The Sign Of The D-Beat Mark (2010), jonka kovuudesta olin täysin vakuuttunut ennen kuin olin kuullut oikeasti nuottiakaan kakkamakkarakompin pauketta.

Under The Sign Of The D-Beat Mark on tasan sitä mitä otsikossaan lupaakin; primitiivistä d-beat –mallista hardcorea vahvasti ensimmäisen aallon black metal –filtterin läpi suodatettuna. Ja tokihan siinä sivussa palvotaan vanhaa kehnoa, joka saapuu maailmaan ydinsodan suosiollisella avustuksella. Mikäli nämä kuvaukset Dishammerin ulosannista eivät saa hardcore/käppämetal –fanin housuja kastumaan ilopissasta, niin toivoa ei enää ole. Ja lienee sanomattakin selvää, että soundit ovat erittäin lo-fi, vaikka eivät ne mitään itsetarkoituksellista käppäsuhinaakaan ole. Soittimet vielä erottaa toisistaan ja kitarakin on pääasiassa lyömäsoitin. Tämä nyt on niin primitiivistä musiikkia, ettei sitä voida mitenkään soittaa turboahdetuilla ja kliinisillä soundeilla. Tältä visvaisen crustiksikin kutsuttavan metalpunkin pitäisi kuulostaakin.

Peli vihelletään poikki juuri sopivasti ennen kuin Dishammer alkaa toistamaan itseään liikaa. Ja mitenkö kauan tätä rytinää kesti? Reilu vartti? Siinäkin ajassa Dishammer tosin ehtii toistamaan itseään jo jonkin verran, ja totta puhuakseni Under The Sign Of The D-Beat Mark ei ole joistakin niskat tappavista kohdistaan huolimatta ole kokonaisuutena ihan niin kova kuin mitä odotin. Mutta eipä sillä, Under The Sign Of The D-Beat Mark on silti sangen kovatasoinen levytys. Itse vaan kastelen housuni turhankin herkästi, jos Discharge ja Hellhammer mainitaan samassa yhteydessä. Joku tosin on joskus jossakin meinannut, että nämä Under The Sign Of The D-Beat Markin biisit olisivat ylijäämäkamaa jo nyt valitettavasti hajonneen bändin pitkäsoitolta. Mene ja tiedä, minä ainakin menen palvomaan d-beatin merkkiä.

Kohokohdat: The Devil’s Advocates, Welcome Death, Sexwitch