Lähdön Aika – S/T

lähdönaikaepTätä kiekkoa passiivisesti metsästin muutaman vuoden ajan, ennen kuin se sattui silmiini eräällä hämeenlinnalaisella kirpputorilla.* Tosin enpä minä tätä lättyä nyt erityisen aktiivisesti missään vaiheessa hamunnut, vaan olin tehnyt hankintapäätöksen puhtaasti yhtyeen myöhempien levytysten perusteella. Hyvinkääläisen Lähdön Ajan splitit Burn Againin ja Brutopian kanssa nimittäin nostivat rimaa hyvin korkealle.

Lähdön Aika on siis bändin ensimmäinen EP, ja ensimmäinen nimettömäksi jätetty levytys. Toinen vastaavanlaisen “kohtalon” kokenut LA-kiekkohan oli vuonna 2011 julkaistu seiskatuumainen. Käsillä on siis hopeisen minipizzan täytteiksi viisi kappaletta hidastempoista hardcorea vahvan metallisesti tulkittuna. Tosin ehkäpä tämä kiekko ei ole kovin vahva ilmestys.

Lähdön Aika on melko samasta puusta veistetty kuin yhtyeen myöhemmätkin levyt. Kyseessähän on edellisessä kappaleessa kuvatunlainen, doomahtavakin kuolemanmarssi joka liikkuu sillä harmaalla alueella jota voisi yhtälailla kuvata niin punkiksi kuin metalliksikin. Ja sanoituspuolella otetaan kantaa. Mutta soundeiltaan Lähdön Aika on jopa valju, vaikkakaan minkäänlaisen läpsyttelynkään varaan ei uskalleta mennä. Hyvä niin, mutta Lähdön Aika vaikutti olevan vielä käymisvaiheessa, eikä lyyrisestikään oltu kenties kaikkein terävimmillään. Esimerkiksi avauskappale Ihmisraunioita uhkaa kosahtaa kertosäkeessä olevaan “vitutusta” –sanan käyttämiseen. Se ei oikein istu sinne, vaikka biisit olivatkin jo melko kovatasoisia. Tosin kyseessähän on yhtyeen ensimmäisten levytysten joukossa ollut pikkulevy, joten sen vertailu bändin myöhempiin tekosiin on jopa epäreilua. Ei tämä tosiaan ole ihan sellainen levy joka todentaisi “eka demo oli paras” –fraasin paikkansapitävyyden ja jonka takia käyttäisi järjettömiä resursseja plätyn hankkimiseksi. Tosin jos vastaan tulee, niin…?

Ja tänään sitten tanssitaan Lähdön Ajan kymmenvuotisbileissä.

Kohokohdat: Ihmisraunioita, Virus, Milloin
*Terveisiä Allulle.

Stolen Kidneys / Boar – Split

Haastattelin Stolen Kidneysiä Ajatuksen Valon ensimmäiseen numeroon. Jossakin vaiheessa sen haastattelun tekemisen ja sen julkaisemisen välissä Stolen Kidneys töräytti toisen kasettinsa pihalle, joka sattui olemaan splitti Boarin kanssa. Tässä alkuvuodesta julkaistulla kasetilla on melko psykedeeliset kannet, kuten kuvasta näkee.

Kuuntelin luonnollisesti Stolen Kidneysin puolen ensimmäisenä. Yhtye pääsi yllättämään yllättävän suoraviivaisella ja punkahtavalla meiningillään, vaikka bändi muistuttaa melko pian soittavansa punkkinsa vähän hitaammin ja murjovammin. Sanoisin, että bändi kehittyy yhä ja tämä on iskevämpää materiaalia kuin mitä bändin edellisellä kasetilla oli. Tosin käsittääkseni nämä biisit ovat “ylijäämämateriaalia” siltä aiemmalta kasetilta, tai paremminkin sille sopimatonta tavaraa. Ei The Roadin nopeampi ote olisi sille välttämättä sopinutkaan. Stolen Kidneysiltä on mukana kaksi biisiä; The Road ja Shattered.

Koska olen hannari, kuuntelin sitten toisen puolen myöhemmin. Sillä puolella mesosi Boar, josta en tiennyt yhtään mitään ennen tätä splittiä. Ja melko salakavalasti tuo bändi messuavan jyrinänsä tuo kuuloetäisyydelle. Boarin puoli alkaa jopa aavemaisen rauhallisesti, mutta rakentuu sitten oikeaksi hirviöksi. Stolen Kidneysiin verraten Boar on jopa pelottavan rauhallinen tapaus, ainakin alkuun. Boarin jyrässä on jopa hieman space rockeja ja krautteja piirteitä, tosin vain mausteina. Boar vetäisee vain yhden biisin, jonka nimi on Cormoran.

Kokonaisuutena tästä kasetista voisi sanoa sen verran, että bändit ovat juuri sopivat toistensa splittikavereiksi. Yhtyeillä on keskenään suhteellisen samanlainen soundi, mutta ne erottaa toisistaan ja kummallakin on tunnistettava otteensa. Suosittelen, jos hidastelu maistuu.

Kohokohdat: Stolen Kidneys – The Road, Boar – Cormoran

Lähdön Aika / Haistelijat – Split

Hyvinkääläinen Lähdön Aika teki meikäläiseen tappavan vaikutuksen splitillään Brutopian kanssa (2008). Viime vuosina Lähdön Aika ei ole kuitenkaan ollut kenenkään huulilla uuden studiomateriaalin takia, vaan alkukesästä 2011 julkaistut Lähdön Aika –äänitteet olivat yhtyeen ensimmäiset uutta materiaalia sisältäneet levyset kolmeen vuoteen. Tässä käsitellään nyt Haistelijoiden kanssa tehty splittiseiskalevy.

Aiempaa eeppisempiin ja suurisävyisempiin tarpovan Lähdön Ajan splittipuolisko on kenties kunnianhimoisinta Lähdön Aikaa. Yhtye kuulostaa jollain tavalla suuremmalta ja toki lohduttomammalta kuin jopa samaan aikaan julkaistun “oman” EP:nsä biiseissä. Lähdön Ajan kahdesta biisistä Unohda keskittyy murjomiseen, instrumentaali ja akustinen Aika taas tunnelman luomiseen.

Toisella puolella on sitten toisenlaista rytyytystä. Taiteilijanimillä kulkeva Haistelijat-kolmikko on iskenyt jo ensimmäisen EP:nsä sessioissa äänitettyjä biiseistä kolme kappaletta, joista Tyttö ja pyörä on instrumentaali, Komissio varsin asiallinen biisi ja Transvestiitti puolestaan on Terveet Kädet –tulkinta, joka on tehty  hyvin… Haistelijamaisesti. Yhtye kuulostaa Haistelijoilta, mutta biisin tunnistaa alkuperäiseksi. Ei tosin ole puhettakaan, että Haistelijat yltäisivät täysin samaan suoritukseen kuin Terveet Kädet. Ei lainkaan huono veto ei lainkaan huonolla puolella.

Kokonaisuudessaan käsillä oleva splitti on sikäli erikoislaatuinen, että sillä esiintyvät bändit ovat toistensa täydellisiä vastakohtia, joita yhdistää oikeastaan vain sidokset punkkiin ja DIY-kulttuuriin. Vastakohdat täydentävät toisiaan, kuten sanotaan. Tosin tässä tapauksessa ne eivät sitä tee, vaan molemmat yhtyeet pysyttelevät visusti omissa ulottuvuuksissaan. Ne eivät kohtaa toisiaan täydellisesti, mutta eivät lopulta ole ehkä sittenkään niin kaukana toisistaan.

Kohokohdat: Lähdön Aika – Unohda, Haistelijat – Komissio

Lähdön Aika – S/T

Hyvinkääläinen Lähdön Aika teki meikäläiseen tappavan vaikutuksen levyllään Tuomittu (2006). Viime vuosina Lähdön Aika ei ole kuitenkaan ollut kenenkään huulilla uuden studiomateriaalin takia, vaan alkukesästä 2011 julkaistut Lähdön Aika –äänitteet olivat yhtyeen ensimmäiset uutta materiaalia sisältäneet levyset kolmeen vuoteen. Tässä käsitellään nyt Lähdön Ajan nimettömäksi jätettyä seiskatuumaista.

Lähdön Aikahan on jo käytetty nimi, sillä yhtye julkaisi sillä nimellä jo yhden EP:n vuonna 2004. Tuo yhtyeen ensijulkaisu tosin poikkeaa yhtyeen nykymurjomisesta melkoisesti, joten minun puolestani yhtye saa käyttää nimettömyyden toistamiseen. Sitä paitsi tuoreempi Lähdön Aika on vinyyli.

Rieskalla on vain kaksi biisiä; Pedot toisella puolella ja Tulin vain häviämään toisella. Ei kuulosta paljolta, mutta pelkästään Petoihin on ympätty vaihtelua useammankin biisin edestä. Kappelahan on tosin niinkin armoton, että se värjää koko taivaan mustaksi pelkästä alakulosta. Pedot saattaa hyvinkin olla Lähdön Ajan paras biisi kautta aikain, eikä Tulin vain häviämään sekään oikeastaan jää Pekkaa pahemmaksi.

Hiljaa lumessa tarpominen on tehnyt Lähdön Ajalle vain hyvää. Yhtyeen soundissa ei ollut mitään vikaa aiemminkaan, mutta kypsyttely selvästi oli tarpeellista. Lähdön Aika on kuin teräskeuhkoinen hiihtäjäpappa, jolla on jo valmiiksi teräksinen kunto mutta joka haluaa parantaa sitä entisestään. Laatu on pysynyt korkealla ja rima samalla jopa noussut. Arvostan.

Kohokohdat: Pedot