Acid Elephant, Smokebender & Electric Psychedelic Pussycat Swingers Club. 13.1.2012 @ Monttu, Pori

Perjantai 13. päivä ei perinteisesti lupaa mitään erityisen hyvää. En ole taikauskoinen, mutta laitan silti tuona epäonnenpäivänä sattuneet sattumukset aina tuon päivän piikkiin. Tosin nyt ei tapahtunut yhtään mitään erikoista, muuta kuin että avarammaksi ja rokkibaarimmaksi remontoitu Monttu (jossa en ollut käynytkään sitten marraskuun) oli osoitteeni muutaman tunnin ajan. Desert Sound Night oli illan agendassa. Oli kiitettävän monen muunkin ohjelmassa, sillä keikalla oli ihan mukavissa määrin ihmisiä jopa katsomassa keikkoja.

Electric Psychedelic Pussycat Swingers Club – jonka nimeä en sittenkään osaa ihan vielä ulkoa sen pituuden takia – aloitti pörinät. Basistin hattu jäi kotiin, mutta kitaristilla sentään oli HOAXista tuttu desperado-imago. Keikan alussa allekirjoittanutta väsytti pitkän viikon ja pitkän päivän yhteisvaikutuksesta aivan tolkuttomasti, mutta jokin Electric Psychedelic Pussycat Swingers Clubin esiintymisessä kiihotti. Tällä en viittaa soittajien ulkonäköön, vaan musiikin mukaansatempaavuuteen. Yhtyeen instrumentaalinen psykedeliarockihan on sangen hypnoottista: Aavikon pörinää ja visioita, joissa taivas väreilee kaikissa mahdollisissa värityskirjan väreissä. Eiköhän se nyt heittämällä ollut bändin paras veto, jonka olen tähän mennessä nähnyt. Neljäs kerta toden sanoi.

Smokebender – joka paikkasi perunutta perin sabbatiaanisella nimellä kulkevaa Supetzaria – oli vähän kevyempi tapaus, se kun soitti perinteisempää stoneria ja oli illan ainoa tapaus, josta minulla ei ole lainkaan aiempia kokemuksia ja sitä kautta kirjoituksia tällä saitilla. Ihan mukiinmenevän hyvältähän tuokin rytinä kuulosti, vaikkei se tosiaan ollutkaan ihan sitä mitä tapaan kuunnella aina kotona iltaisin. Ei tuosta performanssista jäänyt kylläkään kovin montaa biisiä päähän soimaan, vaikka itse keikkatilanteessa ne hommansa hyvin hoitivatkin. Mutta jos jotain keikasta jäi mieleen, niin laulajalla ainakin oli hillitön ja hekumallinen draivi päällä ja rumpalilla puolestaan oli tolkuttomat päällikköpuikot!

Viimeksi kun näin Acid Elephantin, ei bändi onnistunut esiintymisellään täysin vetämään mukaansa. Nyt se kyllä sen teki, ja vakuuttavasti tekikin. Mukava huomata, että yhtye on kehittynyt parempaan suuntaan koko ajan. Pääasiassa instrumentaaliseen laahaukseen sointinsa perustaneet happonorsut murjoivat hyvin vakuuttavasti ja keikka oli todella pitkä, mutta ei se missään vaiheessa alkanut niin pahasti jumittamaan että se olisi itseä häirinnyt. Tosin keikan jälkeen väsytti entistä armottomammin, joten melkein heti keikan jälkeen piti alkaa lampsia kohti kotia. Eipä tästä illasta muuta, kuin että kukaan ei ilmeisesti vastannut taukomusiikista, mikä sitten näkyi Jukka Pojan ja Erinin soitattamisena.

Parit selventävät (?) kuvat muuten psykedeelisestä illasta. Ja parit psykedeelisetkin.

HOAX 2012. 24.9.2011 @ Annankatu 6, Pori

Todettakoon, että puoluepolitiikka ei ole oikein meikäläisen juttu. En näe itseäni minkään puolueen jäsenenä, vaikka nytkin otsikoissa riehuneen porukan ehdokkaiden numerot eivät ole tähän mennessä äänestyslipukkeeseen menneet ja tuskinpa menevät jatkossakaan. Tosiasia nyt taitaa olla se, että Porissa eivät taida muut kuin vasemmistonuoret järkätä bänditapahtumia, joiden musiikillinen sisältö puhuttelisi. En tosin usko, että paikalliset kokoomus- tai persunuoret järkkäisivät kovin kaksisia tapahtumia. Kolmanteen HOAXiin meneminen oli kuitenkin omalla kohdallani tosiasia, vaikken punalipun nimeen vanno.

Olen vihdoin oppinut kirjoittamaan ensimmäisen bändin nimen oikein. Electric Psychedelic Pussycat Swingers Club oli myös edellisen vuoden HOAXissa, mutta siitä keikasta en muista enää paljoakaan. Bändi tosin esiintyi kesällä Validi Sekmentti-klubilla, ja siihen vetoon nähden tämä oli parempi. Basisti oli jälleen Lampunvarjostin taas päässä, mutta pukeutumisleikki oli tarttunut myös kitaristiin, jonka olemuksessa oli vahvaa “The man with no name”-henkeä. Jotenkin siihen vielä sopi sekin, että mies tapaili rumpalin kanssa The Terminatorin tunnaria samalla, kun bassotaiteilija sääti katkenneen bassonkielen kanssa.

Seuraavaksi lavalle pystytettiin toteemipaalu. Sircuscus oli seuraavana vuorossa viidakkokolistelunsa kanssa ja teatraalisen “Trolololo”-Tarzan-laulunsa kanssa. Hyvä keikka, parempi kuin muutaman tunnin varoitusajalla heitetty (mutta silti mielestäni ihan ok!) Kattoklubin keikka, mutta kuulemma ei ihan yhtä hyvä kuin huhtikuun Validi Sekmentti-klubilla, jossa en tietenkään ollut enää siinä vaiheessa kun Sircuscus soitti. Keikkaan kuului ihan loppuvaiheessa se paikalleen jähmettyminenkin, mutta rumpali kampesi itsensä setin takaa heittääkseen basistia toteemipaalulla. Tilanteen kuvailu näin jälkikäteen saattaa antaa tilanteesta hieman oudon vaikutelman, mutta sitähän se loppujen lopuksi olikin.

N. Pulut oli kyllä jännä yhtye siinä mielessä, että se herätti ristiriitaisia tuntemuksia. Bändi yhdisteli Jimi Hendrixiä ja Rauli “Badding” Somerjokea, vieläpä samassa biisissä. Ja kyllähän siinä tuli tribuuttia myös Topi Sorsakoskelle. Osa kappaleista – erityisesti Työmiehen kissa ja Arvoitus – olivat megacooleja, mutta liian usein huomasin häiriintyväni laulajan liiallisesta Ismo Alanko-vibasta. Mutta bändin pulupromokuvaa ei voi kuin diggailla.

Acid Elephant ei jostain syystä kolahtanut kunnolla. Merkillepantavaa oli kuitenkin, että laulua oli vähennetty/vähemmän kuin mitä muistin, joka oli mielestäni siitä hyvä veto että se on ollut bändin kompastuskivenä. Basso törähteli kuin flunssaan kuoleva mastodontti ja kitarasta tuli varsin hapokkaita riffittelyjä. Sellaistahan se on tämän bändin kohdalla aiemminkin ollut. Bändin hypnoottinen musa vei ainakin musikantit transsiin, mutta minut se vei kahvion puolelle biisin tai parin ajaksi. Olen nähnyt bändiltä parempiakin keikkoja. Ehkä johtui siitä, että bassoa ei rakasteltu samalla innolla kuin aiemmin?

Illan bändejä ei voi kovin poliittisina pitää, mitä nyt viimeisenä esiintynyt hip hop-kombo Mustahattuiset herrasmiehet olivat sellainen. Vähintään kohtalaisen hyvältä se kyllä kuulosti, mutta sillä hetkellä ei oikein ollut sopivaa fiilistä, enkä jaksanut koko settiä seurata. Oli se kyllä silti mielestäni parempaa kuin Tarkka-A:n soolotuotanto. Ja joka jätkällä tosiaan oli päässään musta hattu.

Vaikka tapahtuman järkkäreinä olikin Porin vasemmistonuoret, niin tapahtuma ei ollut silti erityisesti poliittisesti latautunut. Oven pielessä oli järjestölippu, jäsenet pääsivät ilmaiseksi sisään ja lavan vieressä oli mainos, mutta siihen se lähinnä jäi. Nazeja ei kaiketi tullut vieraisille, joten se traditio taisi kadota osaksi kadonnutta kansanperinnettä. Mutta tuskinpa ko. jengi olisi näitä bileitä pilannut. Tunnelma oli nimittäin kohdillaan.

Mer bilder!

Validi Sekmentti: Abstrax IX. 17.6.2011 @ Galleria 3H+K, Pori

Olin positiivisesti yllättynyt, kun Facebookiin ilmaantui ilmoitus jälleen uudesta Validi Sekmentti-klubista. Erään ydinryhmän jäsenen poismenon (RIP) johdosta homma näytti melko epävarmalta, vaikka Galleria 3H+K olikin saanut uudet tilat alleen. Tämä olikin viimeinen klubi vanhoissa tiloissa Maaherrankadulla, sillä rakennuksen aika on kulumassa umpeen. Edellisenä viikonloppuna olleelle Juggling Jugulars/Abortti 13/Yliannostus-keikalle en Tampereen reissun vuoksi pystynyt osallistumaan, mutta onneksi pääsin heittämään rakennukselle vielä hyvästit kun se on vielä pystyssä ja keikkakäytössä. Morjens.

Electric Psychedelic Pussycat Swingers Clubin (tässäpä muuten bändi, jonka nimeä en koskaan muista oikein) HOAX 9/11-tapahtuman keikasta en muistanut muuta, kuin että bändi soitti enemmän tai vähemmän doomahtavaa matskua ja basistilla oli päässään lampunvarjostin. Muistini ei siinä mielessä pettänyt, että kolmikon instrumentaali stoner/doom oli sellaista kuin mitä muistinkin sen olleen, mutta se basistin päässä tälläkin kertaa ollut kotsa ei ollut lampunvarjostin. Varmasti kylmähermoinen kaveri, kun sisälämpötila oli tässä vaiheessa hiostavan puolella ja silti tyypin päässä oli se karvainen hattu. Kesken setin kitaristi tosin päätti alkaa röhnöttämään sisään tuodulla lepotuolilla ja polttelemaan samalla röllöä.

Debiles Love Beasts aiheuttaa nimenä taas assosiaatioita johon rokkaavampaan materiaaliin, joka voi olla melkein mitä tahansa Negative-mallin glam rockin ja räkäisen punkin välillä. No, eihän siinä räkää kyllä ollut nimeksikään, hyvä jos edes rockia. Kolmikko soitti ihan kivankuuloista poppisrokkia, jossa oli sitä rakkauttakin ja sympatiaakin mukana. Tuli ihan äidin pullat mieleen!* Kuvauskohteena bändi tosin oli umpitylsä, kun kaikki istuskelivat tuoleilla. Hypistelin porukan levyä myyntitiskillä ja siinä on kyllä kämäsimmän näköinen levynkansi vähään aikaan. Tosin se on tainnut olla tarkoituskin?

Jos seuraava esiintyjä olisi ollut rakastaja, olisi se ollut sellaisena varsin kovakourainen ja jättänyt mustelmia joka paikkaan. JetBlackilla oli jopa faneja mukana, kun soittotilan etuosassa oli ihan täpinöissään olevaa porukkaa, jota ei näkynyt juuri missään muiden bändien aikana. Hetken aikaa luulin olleeni Montussa, siellä kun tämänkaltaisia keikkoja on useammin. Ei se nyt ihan sellaista musiikkia ollut, jota kuuntelen itse kotioloissa. Ainakaan paljoa, mutta hyvin ainakin kulki soitto ja oli bändillä pari ässää hihassa biisienkin suhteen, vaikka osa matskusta olinkin jo. ns. “kertaalleen kuultua”. Mutta harvemmin sitä näkee tämänkaltaista musiikkia soittavan yhtyeen jäsenillä Nomeansnon paitoja päällä. Niitä oli kitaristilaulajalla ja rumpalilla, kitaristilla perinteinen The Beatles-paita ja basistilla taas hupaisa “You say tomato, I say fuck you”-paita.

Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi kuullut dubia soitettavan livenä. Taitaa olla 2-3 vuotta edellisestä kerrasta, ja sekin oli Hämeenlinnassa. Salaneuvoston instrumentaali dub maistui, varsinkin kun en ole sitä kuullut liveoloissa soitettavan moneen vuoteen. Mitä nyt JetBlackin fanit lähtivät menemään, jolloin gallerian tiloihin jäi harmillisen paljon ylimääräistä tilaa. Mutta toisaalta sadepäivä ei ehkä ole mikään maailman paras tilanne dubille? Siitä ei sitten tiedä, miten Provinssirock vaikutti tapahtumaan osallistumiseen. Tuskinpa jokainen Provinssiin mennyt porilainen olisi muutenkaan tullut tänne, mutta varmasti muutama olisi saattanut tullakin. Siitä huolimatta porukkaa oli paikalla mukavasti, vähemmän otollisista olosuhteista huolimatta.

Kuvista ei mielestäni tullut hääppösiä, mutta niitä ihme kyllä kyseltiin kun minut oli järkkäritykkini kanssa nähty nurkkia mittailemasta. Mutta kyllä tämä on erityisen kaunis näky! Kuvassa on siis Juggling Jugulars-“Mörkö”-Markon signeeraama ja käyttämä rumpukalvo.

*Ei edes tullut, mutta oli pakko vaan sanoa…

HOAX 2010, 17.9.2010 @ Annankatu 6, Pori

Porin Vasemmistonuoret järjestivät nuorille ikärajattoman tapahtuman, jossa esiintyi huimat kuusi esiintyjää. Sisäänpääsyn hinta oli järisyttävät kaksi euroa, ja tapahtuman teemana oli rasisminvastaisuus. Olen rehellinen ja mainitsen heti kättelyssä, että Yleislakon takia tulin paikalle, mutta saavuin jo seitsemän maissa tsekkailemaan bändien menoa. En tuntenut muita bändejä lainkaan, osan ehkä nimeltä, joten avoimin mielin olin liikenteessä. Lähes kaikki bändit olivat porilaisia, jos eivät muuten niin ainakin joillakin musikanteilla oli yhteyksiä Poriin.  Tapahtuma myös järjestettiin “kaikille kaikkea” –periaatteella, mikä on kyllä toisaalta myös hyvin riskialtis konsepti.

IMG_1307IMG_1296 Jari Laasasen Valoisampi Tulevaisuus aloitti illan. Tämä kolmikko poikkesi radikaalisti kaikista muista esiintyjistä, sillä se oli lähinnä kitaran ja/tai syntikan (sama mies vastasi molemmista) sekä saksofonin yhdessä tuottamaa ambienttimaista äänimaisemaa, jonka päälle esitettiin sitten runonlausuntaa. Oletetun runoilijan tyyli oli paikoin pehmeä, paikoin aggressiivinen. Itse en tämmöisiä esiintyjiä käy kovin usein kuuntelemassa, mutta tein kuitenkin kuten kaikki muutkin, eli istahdin lattialle kuuntelemaan.

IMG_1343

IMG_1321Electric Psychedelic Pussycat Swingers Club oli sitten jotain täysin erilaista. Kolmikon instrumentaalisesta musiikista tuli lähinnä mieleen 70-luvun proge ja Hawkwind-tyylinen spacerock. Rytmiryhmä kykeni hypnoottisesti toistamaan samoja juttuja minuuttikaupalla samalla, kun kitaristi toteutti itseään rönsyilevällä sooloilla ja improvisoinnilla. Esimerkiksi rumpukapula taipui sekä slideksi että viulukeppinä (vai mikä sen viulun soitossa tarvittava kalikka on?), vaikka instrumenttina tosiaan oli kitara. Kyllähän tätäkin seurasi. Mutta Austin Powersistako tämä nimi on otettu?

IMG_1380 IMG_1406 IMG_1403Seuraava yhtye oli porilainen The Celene. Jos joku ei vielä tiennyt, niin tämän bändin karhupojat ovat kuunnelleet yhtä kotikylänsä suurimmista bändeistä tällä hetkellä: Disco Ensembleä. Diskojengiin verrattuna The Celene on kuitenkin rahtusen metallisempaa. Ainakin vokalistihemmo osasi lavaliikehdinnän elkeet, vaikken ehkä laulutekniseltä kantilta miestä korkealle arvostaisi. Olihan lavalla eniten liikehdintää kuin muilla bändeillä, paitsi ehkä Yleislakolla. Tämänkaltainen indie on sellaista musiikkia, jota voin kyllä kuunnella tämmöisissä tapahtumissa, joissa olen jo muutenkin paikalla, mutta en tiedä maksaisinko The Celenen keikan sisäänpääsystä.

IMG_1425 IMG_1438 Acid Elephant oli sitten jo lähempänä Electric Psychedelic Pussycat Swingers Clubia, mutta oli huomattavasti raskaampi ja ilkeämpi. Trion musiikkihan oli raskasta kuin kuoleva ja ylipainoinen mammutti. Vokaaliosastokin oli, mutta kitaristinkin tonttia hoitanut herra jätti sen yleensä hoitamatta. Eipä sitä raakkumista kaivattu, kun ilmankin pärjättiin. Basistilla (joka oli itse asiassa yksi tapahtuman järjestäjistä) oli langattoman piuhan päässä oleva basso, minkä vuoksi äijä hortoili muuallakin kuin lavalla. Enemmänkin tästä tuli mieleen sludge mallia Neurosis, ja ehkä stoner rock. Toimisikohan tämä vinyylinäkin?

IMG_1481

Jiri Rantanen Paikallinen The Fauna oli melko eläimellistä menoa. En katsonut tämän bändin keikkaa kokonaan (kaikki muut katsoin), sillä olihan jo neljän bändin katsominen putkeen melkoinen saavutus. Vokalisti kiekui kovaa ja korkealta, ja bändin soitto kulki. Siihenastisista bändeistä The Fauna oli ehdottomasti suoraviivaisin, mutta eipä bändi saanut minua syttymään samalla tavalla kuin esimerkiksi Acid Elephant. Viimeisen biisin aikana lavalla vieraili Countless Goodbyes –yhtyeen rääkyjä Jiri.

IMG_1492IMG_1521 Yleislakon vuoksi olin paikalle saapunut, ja odotin tietysti bändiltä eniten. En tosin ollut ainoa, joka oli tullut paikalle Yleislakon takia, sillä bändiä tuli katsomaan sellaista jengiä jotka eivät muita bändejä nähneet ollenkaan. Tanssia tai sii
hen rinnastettavaa liikennettä näkyi Yleislakon aikana eniten… tai oikeastaan muiden bändien keikoilla sitä edes näkynyt. Bongasinpa myös erään kouluikäisen (tai alle?)pikkutytön tanssahtelevan lavan reunalla Yleislakon aikana. Bändin setti vaan oli aikalailla samanlainen kuin Puntalassa, mutta eipä yhtyeellä olekaan ohjelmistoa niin paljoa että niistä voitaisiin joka kerta muodostaa täysin erilainen setti. Mutta taidanpa pitää pientä breikkiä Yleislakon katsomisesta, etten ehdi kyllästymään siihen. Mutta niiden, jotka eivät ole bändiä vielä livenä nähneet, suosittelen tutustumaan.

IMG_1498

Järjestelyt pelasivat, tai ainakin siltä vaikutti näin yleisön näkökulmasta. Soittoaikataulut pitivät jokseenkin kutinsa, eikä teknisiä ongelmia juuri esiintynyt. Ongelmia tosin kyllä ilmeni ovelle ilmestyneiden kansallissosialistisempien yksilöiden muodossa. Näitä sankareita ei tosin saapunut paikalle edes kymmentä, ja poliisi kehotti heitä poistumaan ennen kuin mitään häslinkiä pääsi syntymään. Viime vuonna tosin poltettiin vasemmistonuorten järjestölippu, mutta niin ei tänä vuonna tehty. Varmasti mieltä ylentävää toimintaa, varsinkin kun sillä hetkellä suurin osa yleisöstä oli teinejä tai jopa lapsia. Tuosta ja väliajalla telkkarista näkyvästä Hjallis Harkimon pärstästä huolimatta tämä ilta oli oikein miellyttävä.