Useampikin keikkakuvia (uusia ja vähän vanhempiakin)

Eihän sitä aina jaksa raahata painavaa digijärkkäriä aina keikoille, mutta jostain syystä haluan aina ikuistaa keikasta jotakin. Silloin tällöin olen ollutkin katsomassa keikkoja pokkarikameran kanssa. Eiväthän nämä kuvat nyt ihan samalla levelillä ole järkkärikuviin verrattuna, mutta kai joitakin näistä kehtaa katsoakin.

Lakes, The Reality Show & Ills. 25.10.2013 @ Liberte, Helsinki 
Täällä oli näiden kavereiden lisäksi myös Ravage Ritual, jota en kuvannut. En tiedä miksen. Illsistäkin on vain pari kuvaa mukana.

Famine Year, Ravage Ritual & Väistä! 6.12.2013 @ Aurinkotehdas, Turku
Tällä keikalla soitti myös Büfo, mutta sitä en syystä tai toisesta kuvannut. Muistelisin keikalla olleen kylläkin ihan helvetisti väkeä, eli en todennäköisesti vain jaksanut käyttää kyynärpäätaktiikkaa.

Käpykaarti, Sangesuga & Viimeinen Kolonna. 26.12.2013 @ Lepakkomies, Helsinki
Sangesugan kuvat otti herra Ron Superior.

Remissions & Raptus. 15.3.2014 @ O’Hara’s, Tampere
Täällä oli soittamassa myös Sur-rur, mutta voin kertoa O’Hara’sin olevan todella ahdas paikka kun sinne tuppautuu puoli Tamperetta, mikä vaikutti siihen etten jaksanut lähteä kuvailemaan.

Can Can Heads, Troutmen & Aortaorta. 14.3.2014 @ Varjobaari, Tampere
No tämä setti on jo itse asiassa kuvattu järkkärillä. Kiitos hei!

Backlash, Tinner, Famine Year & Maailmanloppu. 1.3. @ Vastavirta, Tampere

Maailmanloppu ei petä… mutta ei se kyllä tällä kertaa aiheuttanut sisälläni samaa myrskyä kuin mitä parilla aikaisemmalla kerralla. En tiedä miksi, älkää kyselkö. Bändin uusi post punk –seiska on kuitenkin erittäin ässä levytys!

Famine Year on kyllä sekin erittäin mainio bändi. Tässä olikin kulunutkin jo pieni tovi, kun bändin näin edellisen kerran?

Ahvenanmaan erikoisuus eli Tinner on vähän yhden tempun apina. Kun kerran olin ehtinyt nähdä bändin jo aiemmin keikalla, ei tästä saanut paljoakaan irti.  Ehkä olisi suhtautunut keikkaan eri tavalla, jos olisin nähnyt bändin vasta ensimmäistä kertaa? Sukkahousut ja bassoton kokoonpano olivat ne jutut joilla tätä keikkaa vietiin eteenpäin.

 

Backlash. Siellä oli yksi muista yhteyksistä tuttu, harvemmin lauluhommissa enää nähtävä mies laulamassa, ja rumpujakin takoi eräs tuttu tyyppi. Mitään bändin aiemmalta kokoonpanolta pois ottamatta, niin tämä vaikuttaa kyllä tehokkaammalta lineupilta. Saa nähdä, mitä tästä vielä kehkeytyy?

Kaikin puolin mukava ilta, mutta yksikään bändi ei nyt vetäissyt sellaista keikkaa jota tekisi koko loppuvuosi mieli muistella.

Parit fotot!

MUSTA TORSTAI 9.8.2012 @ Suisto, Hämeenlinna

Ilmoitanpa vain – koska mielestäni tämmöinen pioneerihenki ansaitsee tulla kuulluksi – että Hämeenlinnassa on alettu järkkäämään klubi-henkisesti joka kuun toinen torstai punk-keikkoja Musta Torstai –nimellä. 13-alueen alkuasukkaana ilmoitan välittömän tukeni tuosta klubista julkisella metelöimisellä ja ilmoituksella, että aion käydä mahdollisimman usein näillä klubeilla. Tampereelta ei kauaa Hämeenlinnaan aja, edes arkena.

Esiintymässä olivat siis Rift ja Famine Year. En keksi juuri kummallista sanottavaa kummastakaan bändistä, kun olen sekä Riftiä että Famine Yearia kehunut viime aikoina vuolaastikin. Nämä keikat eivät tuoneet poikkeuksia kaavoihin. Suosittelen edelleen tsekkailemista kun kohdalle osuvat.

Niin, ja kameraahan en myöskään tällä kertaa uskaltanut ottaa mukaan kun Puntalarockin ja The Adolescentsin kuvat olivat vielä läpikäymättä. En toisaalta ole koskaan ole halunnut erityisesti menemään keikoille ajatuksella että ne pitäisi kaikki kuvata ja kirjoittaa niistä jälkeenpäin vielä jotain, vaan diggaamaan menosta. Maksavana asiakkaana olen pitänyt oikeutenani sen sijaan tuoda ilmi, jos ei meno ole syystä tai toisesta miellyttänyt. No, ihan sama. Nyt se miellytti.

Niin, ja seuraavana Mustana Torstaina esiintyvät sitten Total Recall ja Tax, oletettavasti 13. syyskuuta. Tamperelaiset voivat pitää itsestään meteliä niin allekirjoittaneen kyytiin voi mahtua muutama ihminen kyytiin. Ja takaisin sitten keikkojen jälkeen, tosin keikkojen ajankohtia voisi aikaistaa siitä mitä ne nyt olivat.

Autuus, 1981, Famine Year, Arrestum, Rust. 13.7.2012 @ Vastavirta, Tampere

Mustassa Pispalassa tuli heiluttua, tosin vain bändi-iltoina Vastavirralla. Tässäpä parit ajatukset ja fotot noista mytkeistä, tämän postauksen myötä perjantain osalta.

Karkelot aloitti Rust, kahden miehen grindipumppu ja yhden metallimedioiden kiinnostusta viime vuosikymmenen puolivälissä kutkutelleen grungebändin nimikaima. Ihan hyvin tämä pärryytys toimi ilman basistiakin, vaikka toisaalta vääntäähän Noituuskin crustia ilman kitaristia. Ei sillä, että Rustilla olisi paljoakaan tekemistä Noituuden kanssa (joka olisi ehdottomasti ansainnut paikkansa näiden kinkereiden lineupissa). Tehokasta, mutta eipä siitä vielä oikeastaan mitään sen enempiä käteen jäänyt.

Minulla ja Arrestumilla on jokseenkin outo historia. Tai jos tarkkoja ollaan, niin meillä ei ole yhteistä historiaa juurikaan, sillä olin vasta When the Missiles Cut the Sunlight-kasetin saanut haltuuni viikkoa takaperin eikä tuore Ihmistieteet –seiskakaan ollut vielä hallussa. Kummallista, sillä Arrestumhan veti helvetin hyvän keikan, tosin aivan liian lyhyen. Luulin bändin soittaneen vasta hetkisen aikaa, kun lavalta jo ilmoitettiin setin olevan puolivälissään. Ja äkkiä se oli sitten loppukin, kokonaan. Pitääpä tarkkailla, kun Arrestum seuraavan kerran osuu hoodeille.

Famine Year oli helvetin hyvä jo Hässäkkäpäivien keikallaan, mutta nyt se oli kenties vielä tiukempi. Ehkäpä bändin ruttaukseen pääsi keskittymään paremmin, kun itsensä ympärillä oli enemmän tilaa eikä sisälämpötilakaan noussut kestämättömälle tasolle. Bändi oli saanut juuri uuden seiskatuumaisensakin julki, mutta tietystikään en pystynyt kuuntelemaan sitä kuin vasta tätä keikkaa seuranneena aamuna.

1981 osui sopivaan rakoon melodisella anarkollaan ja rikkomalla särinäbändien putken. Yhtyeen esitys olikin paikallaan. Jostain syystä yhtye ei kolahtanut meikäläiseen täysillä ihan ensimmäisillä levyillä ja keikoillaan, mutta nyt kun 1981:ä on päässyt kypsyttelemään enemmän, on kyseessä jotakuinkin paras bändi mitä Suomen Turusta tällä hetkellä tulee. Sanoisinko siitä vielä jotain muuta? No, olihan se keikka nyt aivan saatanan hyvä.

Autuus onkin itselleni täysin tuntematon tapaus. Kuulin yhtyeessä vaikuttavan Diskelmä-jäsenistöä, ja se toki herätti kiinnostusta. Autuus vaan esitti räminänsä hieman eri lähtökohdista kuin Diskelmä. Tuloksena oli paljon raaempaa ja melodiatonta kuin mitä Diskelmältä on totuttu kuulemaan. En kyllä itse päässyt täysillä fiilistelemään kun yksikään bändin biisi ei ollut entuudestaan tuttu, mutta bändin kaupittelema kasetti lähti silti mukaani jo ennen keikkaa. Tai sitten olin jossain välissä tsekannut yhtyeen Bandcamp-sivut, mutta unohtanut. Sitä se on kun on mielessä aivan liian monta asiaa.

Se oli Mustan Pispalan perjantain sato. Saasta-Make soitti Dion albumilta Holy Diver (1983) ainakin kolme biisiä. Melkoisen riskaabelia touhua, mutta onhan se nyt helvetin kova levy! Mutta kai niitä riskejä kuvien ottamiseenkin liittyy.

Famine Year – Tervetuloa tilastoihin

Ehkä tämä arvio tulee myöhässä, kun nyt on vuodenvaihdekin selätetty ja Famine Yearin ensimmäinen ikioma seiskatuumainen on ollut pihalla jo heinäkuusta lähtien. Pääkaupunkiseudun lupaavimpia uusia bändejä parin viime vuoden aikana on ollut tämä mm. Unkind ja Feastem-yhteyksillä herkutteleva bändi, jonka seiskalla ”Tervetuloa tilastoihin” on jopa yhdeksän biisiä kierrosnopeuden ollessa silti 45 kierrosta minuutissa.

Tervetuloa tilastoihin” on muhkeasta soundimaailmastaan ja vokalisti Peten “flipannut simpanssi banaanibasaarilla” –mallin äänenkäytöstä lähtien hyvin vakuuttava levytys. Levyn biiseillä ei ole kestoa välttämättä huimia aikoja, mutta kaikki olennainen ehtii silti ryöpsähdellä urilta rumina totuuksina suoraan olohuoneeseen. Pienestä identiteettikriisistä muistuttaa vielä kaksi englanniksi laulettua biisiä, jotka eivät ihan laadulllisestikaan ole ihan niiden levyn parhaimpien vetojen veroisia. Kokonaisuutenahan “Tervetuloa tilastoihin” toimii kuin… öh, häkä, mutta yksittäistenkin biisien kanssa on tehty joitakin todella onnistuneita ratkaisuja, ja esimerkiksi kitaraa käytetään muunakin kuin lyömäaseena. Famine Year on ottanut kyllä melkoisia askelia eteenpäin sitten ensimmäisen demonsa ja Hautaus-splitin. Itse asiassa ensimmäisen demon Famine Year kuulostaa tähän uudempaan verrattuna jopa melko kesyltä. Grind on grindiä, crust crustia ja maailmanloppu todellista.

Levynä Tervetuloa tilastoihin on kaikkea muuta kuin kuivan kesän orava. Suosittelenhan minä tätä, ja hyvin lämpimästi suosittelenkin! Nyt jäädään odottelemaan seuraavia metkuja ja odottamaan kauhulla mikä on seuraava formaattivalinta. Seiskatuumaisena tämä myllytys toimii kuin mikä, mutta toimiiko esim. LP:nä?

Ja tästä sitten hieman vanhaa bändiprofiilia lukemaan!

Kohokohdat: Luopio, Sinä meiltä riistit, Tervetuloa tilastoihin, Huominen