Fleshpress – Rebuild / Crumble

Lahden Fleshpress on ollut kyllä sellainen nimi, jonka levyjä tulee poisteltua ahkerasti omaan hyllyyn kun tilaisuuksia sellaiseen tarjoutuu. Syystä tai toisesta Sarvi Levyjen laarissa oli Rebuild / Crumble / No Return – EP-kaksikosta vain ensiksi mainittu, jonka sitten luonnollisesti poistin.

Omistamistani Fleshpress-äänitteistä kesällä 2010 julkaistu Rebuild / Crumble on sieltä suoraviivaisimmasta päästä. Yhtye ei tosiaankaan käytä liikaa aikaa tämän teoksen parissa, pyöriihän tämä vinyylikin 45 kierroksella minuutissa. Plätty menee lähestulkoon suoraan asiaan eikä anna minkäänsortin armoa. Ja varsinkin Rebuild-puoli on lähestulkoon pelkkää orgasmia alusta loppuun. Siinä herätään mielenterveyden raunioiden ääreltä ja aletaan kokoamaan palapeliä uudestaan. Toisella puolella eli Crumblella sitten rakentaja itse pistää rakennelmansa kappaleiksi, vaikka joutui venymään ja kärsimään aikalailla rakennusvaiheessa. B-puolella vielä nauretaan päälle kun korttitalo luhistuu.

Oikeastaan tämä taitaa olla parhaimpia kuulemiani Fleshpress-levyjä. Tässä on aika hyvin sellainen henkinen romahdus kyllä kuvattu ja puettu säveliksi, että jos ne haluaa säveltää paremmin pitää tehdä sitten todella vakuuttavaa jälkeä. Sisarjulkaisunsa No Return ei ole päätynyt meikäläisen hyllyyn asti, mikä on kyllä harmillista. Ostohetkellä vain Rebuild / Crumble oli saatavilla, mutta tuota kohtaamista odotellaan.

Kohokohdat: Rebuild

Fleshpress – Acid Mouth Strangulation

Fleshpress on aina ollut varsin äärimmäinen yhtye, ja on sitä jatkossakin. Yhtyeen debyytti Svart Recordsin kanssa Acid Mouth Strangulation ilmestyi viime vuoden lopulla, jatkaen yhtyeen painostavaa linjaa.

Miten kuvailla Fleshpressiä ihmiselle, joka ei ole koskaan kuullutkaan bändistä? No, lahtelaisnelikon biisit ovat melko pitkiä, painostavia sludge-gospeleita täynnä ahdistusta, epätoivoa, paniikkia, tuskaa. Pahan mielen syövereiden koluamista ja sinne jumittumista. Niistä on tälläkin Fleshpressin albumilla nytkin kysymys. Ehkä Acid Mouth Strangulation on siinä mielessä tuttu ja turvallinen levy, että se käyttää niitä samoja jippoja mitä se on käyttänyt aiemminkin eikä turhaan lähde sekoittamaan pakkaansa uuden kokeilulla. Albumilla on kolme biisiä, mutta kestoa yhden älpeellisen verran.

Acid Mouth Strangulation on kuitenkin joitakin aiempia Fleshpress-äänitteitä helpommin lähestyttävä, vähemmän sadistinen ja lyhyempi. Se ei siltikään tarkoita, että levy olisi helposti lähestyttävä, pehmeä ja yksinkertainen. Tosin melkein mikä tahansa kuulostaa kevyemmältä umpipainostavan Pillarsin jälkeen, eikä ilmeisesti Fleshpresskään yrittänyt tehdä samaa järkälettä uudestaan, vaikka albumien välillä kuluikin aikaa sellaiset neljä vuotta. Mutta oliko tämä se albumi, jota olisi kannattanut odottaa nelisen vuotta? Enpä tiedä, sillä pääsin itse Fleshpressin kyytiin vasta pari vuotta sitten, kun Pillarsista oli kulunut jo tovi aikaa.

Kohokohdat: Glass Trails, Oblivion Persistent