Patch Fest (Perjantai). 2.11.2012 @ Vastavirta, Tampere

Patch Festit alkoivat saavuttaa sellaisia tasoja peruutusten kanssa, että touhun seuraaminen sivusta alkoi muistuttaa jo tragikomediaa. Oman pikantin sävynsä festien absurdeille lähtökohdille antoivat jonkin näyttelyn avajaistilaisuus Vastavirran takaosassa, jossa jo edellisiltana olleet sienet antoivat suojaa kaikenlaisille musiikki-performansseille, joiden puitteissa myös huudettiin kurkku suorana ja puhalleltiin toisia pölynimureilla. Eipä siitä sitten sen enempää.

Perikadon paikkaajaksi laitettu Rust oli kuulemma se viimeinen oljenkorsi. Tokihan Perikadon peruuttaminen harmitti, mutta toisaalta en ollut Rustinkaan näkemisestä lainkaan pahoillani.

Hävitys. Tästä minä nautin!

Lakei. Norjalaisten bändi, joka soitti hitaampaa menoa. Sanoisin kyllä, mitä Lakein musiikki etäisesti muistutti, mutta koska unohdin mitä keikan aikana ajattelin niin en sano. Ei tällä haavaa oikein kolahtanut.

Hangover Overdose kyllä kolahti, mutten tiedä kolahtiko sekään niin lujaa kuin mitä olisin toivonut. Tässä vaiheessa alkoi univaje puskemaan päälle turhankin rajusti, joten vähän ohi meni koko Hänkkäriryhmä.

Tähän jäikin sitten meikäläisen Patchit tänä vuonna, kun seuraavana päivänä matkasin Poriin. Porissa oli mukava käydä, mutta hieman harmittaa Maailmanlopun ja Death Toll 80K:n missaaminen. Eipä voi mitään.

Kuvia voi katsoa silti.

Hävitys – Ei paluuta

Wardin ja Hävityksen splittilevy viime vuodelta oli varsin erikoinen tapaus. Kyseessä oli kummankin, varsin erityylisen bändin ensilevytykset jaettuna samalle levylle, jonka toisella puolella mentiin hitaammin ja toisella “vähän” nopeammin. Yhteistä kuitenkin kummallekin puolelle oli melodisuus ja yhteydet crustiin. No, molemmilta piti odottaa tähän vuoteen että uutta materiaalia tulisi ulos. Tämän kisan voitti Jyväskylän grind-ihme Hävitys ensimmäisellä omalla seiskallaan Ei paluuta, jonka saaminen Hässäkkäpäiville oli yhtä kilpajuoksua ajan kanssa.

Hävitys iskee neljä biisiä melodista grindiä/crustia. Vokalisointihommat menevät kahden ukkelin voimilla, toinen hieman matalammalta ja toinen korkeammalta. Ukot erottaa toisistaan, mutta jotenkin kummankin ääni kuulostaa oudolta ja hieman luonnottomalta. Muuten Hävityksen melodinen yleissoundi on kyllä ihan piristävä, kun bändi ei edes yritä lähteä imitoimaan Sunlight-soundia vaan on enemmänkin velkaa melodisen crustin puolelle. Hävitys malttaa soittaa vähän rauhallisemminkin, mutta pääasiallisen halonhakkuun tahti on kyllä ripeä vaikka pääpainotus tuntuu olevan nimenomaan tuolla melodisuudella. Hävitys ei kaahaa kaahaamisen vuoksi. Varsinkin kitaristi vaikuttaa siihen asiaan merkittävästi, kun kummankaan laulajan äänestä ei niitä pehmeitä sävyjä tahdo millään löytää.

Nämä ukkelit vetävät keikoilla kyllä ihan kiitettävällä antaumuksella, mutta ehkäpä se ei välity niin täydellisesti tältä levyltä. Ei ole soundeista kiinni, vaan siitä “jostain” mitä en osaa tässä sen tarkemmin määritellä. Noin niin kuin bändin ensimmäiseksi omaksi julkaisuksi Ei paluuta on kuitenkin vähintään kelvollinen levytys. Ja painotus sanalla “vähintään”, sillä parhaimmillaan Ei paluuta on jo järisyttävän hyvä levy.

Kohokohdat: Ei paluuta, Pedon hetki

Remissions, Hävitys & Ward. 28.10.2011 @ Baarikaappi, Pori

Viikon 44 puolivälissä alkoi näyttää vahvasti siltä, että olisin sairastumassa. Flunssahan sieltä sitten tuli, ja viikonlopun suunnitelmat alkoivat näyttää hetken aikaa uhatuilta. Onneksi tauti tajusi väistyä ennen perjantaita, jolloin Baarikaapissa pidettiin ensimmäiset Thrashwaxit sitten kesän 2009, esiintyjinä Remissions, Ward ja Hävitys. En ollut myöskään käynyt Baarikaapissa sitten viime kevään, kun siellä oli Part Time Killer esiintymässä. Harmillista sinänsä, sillä pidän Baarikaapista kovasti keikkapaikkana, mutta silloin harvoin kun siellä mitään mielenkiintoista on, olen yleensä estynyt. Nyt en sentään ollut, vaikka kehoni aikoikin heittää kapuloita rattaisiin.

Remissions oli se bändi, jota nyt odotin kaikkein eniten. Se seiskatuumainen (jolta ei soitettu kovinkaan montaa biisiä, hyvä jos yhtään?) yllätti positiivisesti ja keikka Vastavirrallakin oli erityisen tiukka. Tämänkin keikan perusteella odotukset tulevia studioäänitteitä kohtaan ovat todella korkealla, joita on odoteltukin jo tuon kesäkuisen Vastavirrankin keikan aikoina. Harmittelin oikeastaan vain sitä, että bändi soitti jo ensimmäisenä, kun olin mieltänyt sen jo ns. pääesiintyjätason bändiksi. Remissionsilta on sentään tullut tähän mennessä jo seiskatuumainen, Wardilta ja Hävitykseltä vain splitti, eh.

Toisena oli vuorossa Hävitys, tuo Wardin kiva splittikaveri. Tämä oli ensimmäinen kerta kun koko bändin näin ylipäätään missään, mutta eipä se ole kaiketi kauheasti vielä ehtinyt keikkaillakaan. Hävitys ei ole välttämättä maailman paras grindibändi, mutta kuitenkin nautittava, kun tuolla Wardin kanssa splitilläkin oli meininki kohdallaan. Keikka oli tietysti intensiivinen ja lyhyt, soittivat kuulemma suurin piirtein koko tuotantonsa läpi. Kamalan aggressiivisesti nämä jyväskyläläiset ottivat keikkapaikan haltuun.

Lopuksi soitti Ward, tuo Hävityksen mukava splittikaveri. Pitkin iltaa olin suunnilleen koko baarille ehtinyt kailottaa, että tämä olisi ensimmäinen kerta kun näkisin Wardin, mutta kävikin ilmi että paskaa jauhoin niin että korvat heiluivat. Bändin rumpalin kanssa jutusteltuani kävikin ilmi, että olin nähnyt Wardin kerran aiemmin, vieläpä täysin samassa paikassa. Yhtye soitti tosin tuolloin järkätyissä Thrashwaxeissa kesällä 2009 kaiketi ensimmäisen keikkansa eikä bändiltä ollut mitään pihallakaan, joten Ward ät Thrashwax heinäkuussa 2009 pääsi unohtumaan. Enpä kyllä muista kyseisestä keikasta paljoakaan, mutta ainakin Ward soitti muita bändejä hitaampaa matskua. Niin se teki pääasiassa nytkin, mutta pari kertaa komppi äityi jopa piiskaavaksi, mikä pääsi yllättämään ainakin minut.

Ilta oli oikein mukava, mutta ei siltikään mikään sellainen jota tulisin muistelemaan kauhoisin mielin vielä kiikkustuolissa (olettaen että elän niin pitkälle). Mikään bändi ei varsinaisesti ylittänyt itseään, ei edes Remissions. Soitto oli kaikilla kunnossa, mutta ehkäpä raju yleisökato vaikutti. Kovin kauheasti porukkaa ei Baarikaapissa nimittäin ollut, ja varmaan puolet sisään maksaneistakin olivat sitä Baarikaapin kanta-asiakaskuntaa, joka tulee Baarikaappiin riippumatta siitä, esiintyykö siellä bändejä vai ei.

Näe Lord(i) Temsu ja muita ihania olentoja täällä!