Useampi keikkakuva (linkkien takana, taas vaihteeksi)

No niin, muutamaakin keikkaa on katsottu osittain linssin läpi:

Lau Nau, Hopeajärvi & Rainbowlicker. 16.5.2014 @ Lepakkomies, Helsinki

Foreseen, Horros & Long Gone. 17.5.2014 @ Suisto, Hämeenlinna

Ocean Districts, Kaupungin Valot & Wounded Girl. 22.5.2014 @ Vastavirta, Tampere

Pentagram, Ranger & Seremonia. 23.5.2014 @ Klubi, Tampere

Ravage Ritual, Lakes & Horros. 3.10.2013 @ Suisto, Hämeenlinna

Musta Torstai, mustaakin mustempana, poikkeuksellisesti jo kuukauden ensimmäisenä torstaina.

 

Horros. Always keep on tykiting and making some new friends.

 

Lakes. Lahdesta ja Helsingistä, uusi tuttavuus. Jäikin vielä melko uudeksi tuttavuudeksi, kun oli muka parempaa tekemistä bändin keikan aikana, niin pitää loppuviikosta käydä Porissa tsekkaamassa uudestaan.

 

Ravage Ritual. Musiikillisesti ja eritoten visuaalisesti vaikuttavin Ravage Ritual-keikka jonka olen tähän mennessä todistanut. Ja mitään ylimääräistähän tässä melko mystisessä esiintymisessä ei ollut, vaan kaikki toimi just kuten pitikin.

Loput kuvat!

Horros – Iron Birds

horros-ironHämeenlinnan paras (ja kaiketi myös ainoa) crust-jyrä Horros on hitaiden hämäläisten bändinä julkaissut musiikkia kaikessa rauhassa. Iron Birds on kokoonpanoaan triosta kvartetiksi kasvattaneen (ja sitten taas trioksi kutistuneen) Horroksen toinen seiskatuumainen.

Tämä levynen on äänitetty jo vuotta ennen julkaisuaan, ja levyllä soittava kokoonpanokaan ei ole enää toiminnassa. Horros on palannut yhden kitaran kokoonpanoon, mutta keikoilla Horros on ainakin todistanut liikkuneensa eteenpäin. Tämä äänite ei ehkä kuvasta yhtyeen nykykuntoa parhaalla mahdollisella tavalla, mutta se näyttää jotain kuitenkin tapahtuneen bändin kahden ensimmäisen seiskatuumaisen välillä. Yhtye soittaa toki yhä melodista neocrustia Tragedyjen ja From Ashes Risejen jalanjäljissä, eikä ole tehnyt järin suuria muutoksia soundiinsa. Biisinkirjoitukseen ja soitannollisiin aspekteihin linkittyvät muutokset pystyy silti havaitsemaan selvästi. Kitaravetoinen melodisuus on päässyt ihan eri tavalla framille kuin aiemmin, mikä on sikäli hauskaa kun muistellaan millaisista lähtökohdista Horros on aloittanut. Kitara kuljettaa ja Elias karjuu, ja biisitkin ovat eri tasolla kuin ensiseiskalla. Ennakkomaistiaisena tarjottu Fallen Cities ei koskaan ollut Horros-suosikkini, eikä se ole sitä nytkään. Kaksi muuta kappaletta sen sijaan tarjoavat uusia sävyjä useankin kuuntelukerran jälkeen. Pituudeltaan Iron Birds ei jää pitkäksi levyksi, minkä johdosta rimanalitukset on hyvin pitkälti terminoitu.

Voinen siis suositella Iron Birdsia, mutta toki spektikot voivat vähennellä tästä arviosta ”pisteitä” ojan pohjalla makaaviin lehmiin vedoten. Tämänkaltaista ja näin hyvin tehtyä melocrustia ei Suomessa tosin mitenkään valtaisia määriä edes tehdäkään, ja nuo ovat vain ne pienimmät syyt päästää Horros elämääsi sisälle.

Kohokohdat: Iron Birds, Silence

Horros, Sokea Piste, The Escapist & Parasiitti. 27.4.2013 @ Vastavirta, Tampere

Tänä iltana soitti neljä bändiä, jotka kaikki ovat mielestäni hyviä, mutta joista en nyt tällä hetkellä keksi mitään sanottavaa. Epäilen jo sanoneeni täysin samat asiat täysin samoilla sanoilla, vieläpä melko lyhyen ajan sisällä. Saman toistaminen ei palvele ketään, mutta täällä olemisesta kyllä nautin suuresti. Sori/Olkaa hyvä.

Parasiitti.

The Escapist.

Sokea Piste.

Horros.

Niin, ja saatiinhan Porttiteoriasta toinenkin numero tällöin samalla ulos. Eli kolmas zineuutuus samana viikonloppuna.

Kuvia otin toki vähän enemmän.

The Reality Show, Horros & Ravage Ritual. 13.4.2013 @ Bar Zoom, Hyvinkää

Hyvinkää. Ei millään pahalla paikallisia kohtaan, mutta taas huomasin miten ankea paikka Hyvinkää on. Tosin kyllä sitä välillä ilmaantui joitakin hyviä syitä mennäkin sinne, kuten esimerkiksi tälle keikalle, jonne oli luontevaa tulla koko päivän kestäneen eteläisen Suomen maailmankiertueeni puitteissa.

Ravage Ritualin näin ensimmäistä kertaa. Yhtyeen cd ei miksikään suureksi suosikikseni ole noussut, mutta tutuilta olen kuullut kehuja yhtyeen keikoista. Näemmä syystäkin, kun bändi tuntui vetävän lavalla ihan eri otteella, ja tuota oli mukavaa katsella. Ja kuunnella.

Horros. Siitä olikin näköjään jo puoli vuotta, kun näin Horroksen edellisen kerran, ja siinä välissä oli uusi seiskatuumainenkin tullut. Peto oli irti. Havahtukaa metallitodellisuuteen.

Tämä taisi olla kaikista väkevimpiä The Reality Show-keikkoja millä olen nähnyt, siitäkin huolimatta että teknisten ongelmien takia biisit vedettiin instrumentaalisti, tai paremminkin ilman laulumikkejä. Tosin kuuleman mukaan Kallen mylvintä kuului takariviin siitä huolimatta, eli mies tosiaan laittaa itsensä täysillä peliin. Myös matala lava laski kynnystä riehua ja huojua, oli kyseessä sitten vain bändi tai muutamasta hämeenlinnalaisesta koostuva pitti, jonka seurauksena allekirjoittanutkin pisti jalalla koreasti. Oli niin tolkuton meno, että venäytin kätenikin siinä rytinässä.

Minua ei kuvissa näy, mutta bändejä kylläkin.

Vähän isompi kuvapläjäys

Koska olen ollut muiden projektien kanssa melko työllistetty, niin olen vasta nyt saanut joitakin kuvia siirrettyä ihan nettiinkin asti. Osittain viivästykseen oli syynä käyttämäni Kuvat.fi-palvelun tyly ilmoitus sivuston ilmaisversion lopettamisesta ja niiden jotka palvelua haluavat käyttää pakotetaan maksamaan siitä. Kaikkien kuvien uudelleenlataamisessa ja tagaamisessa toiseen palveluun on niin hirveä homma etten siihen ryhdy, joten pitkin hampain siirryn maksullisen tilin käyttäjäksi. Sellaiseksi minun piti kylläkin siirtyä jo alunperinkin, mutta tämä pakottaminen pisti ärsyttämään ja lykkäämään päätöstä, kai myös ihan tavan vuoksi.

Mitään keikkaraportteja en ala kirjoittelemaan tähän, kun olen tässä tänä aikana unohtanut suurin piirtein puolet kaikesta mitä olisi pitänyt sanoa. Pitäisi vaan kirjoitella niistä heti keikkojen jälkeen. No, mutta toisaalta tässä ei ole ollut juurikaan heikkoja tai huonoja keikkoja, joten olen pysynyt siltä osin erittäin tyytyväisenä. Kiitokset kaikille osallisille!

Lutakko Liekeissä 2012 (itse festariraportti Lampaan sivuilla)

Porkeria, Yleislakko, Eyewitness ja Åbo Kickel Vastavirralla 20.9.2012

Hervanta Must Die: Horros ja Puukotus Varjobaarissa 29.9.2012

Active Minds, Kansalaistottelemattomuus ja Katekismus Vastavirralla 4.10.2012 (sanottavaa tulee)

Forced Kill, Foreseen, Total Recall ja Horros Vastavirralla 5.10.2012

Ja niin, jos bändit vielä näitä kuvia haluavat, niin mailia saa lähettää osoitteeseen piparnakkeli.kamakarhu ÄT gmail.com. Koettakaapa arvata, ehdinkö itse kontaktoimaan jokaista bändiä erikseen?

Kohu-63, Vastustus & Horros. 8.9.2012 @ Vastavirta, Tampere

Hennin synttäribailuillakin tuli pyörähdettyä taannoin, kameran kanssa. Hengailen nykyään kyllä kovin paljon tuolla Vastavirralla kamerankin kanssa, ja niin tuli ikuistettua myös Horroksen, Vastustuksen kuin Kohu-63:nkin keikat. Alunperin esiintymässä piti olla M.O.R.A.:n, mutta peruuntumisen takia soittamaan päätyikin Kohu-63. Ei missään nimessä huono paikkaus, mutta M.O.R.A.:n peruminen pisti harmittamaan, varsinkin kun levyllä bändi on havaittu hyväksi mutta keikalla en ole bändiä vielä nähnyt.

Horroksen olen tainnut nähdä viimeksi Mustassa Pispalassa… viime vuoden kesänä. Siitä oli kulunut minun makuuni vähän liikaakin aikaa, varsinkin kun bändin seiskatuumainenkin ehti tulla tuossa välissä. No, bändi ei ollut toisaalta edes soittanut keikkoja sitten viime kevään, ja tämä oli Urhon (toinen) viimeinen keikka Horroksessa. Hyvä keikka olikin.

Vastustus oli hauskaa kaahaamista ja kahden tyttölaulajan voimin toteutettua kohellusta. Siinä oli kivaa vaaran tuntua ja hoipertelevuutta, mutta keikka ehti loppua ennen kuin se ehti kunnolla edes alkaakaan. Oli aika absurdi tilanne, kun katselen keikkaa syöden toisella kädellä kakkua ja toisella taas otin järkkärinmuhjullani vähän kuvia. Kakkupalani ei ollut edes loppukaan, kun kitaristi tulkitsi keikan loppuneeksi ja lähti lavalta.

Kohu-63 ihan ok! Nähty vaan viime aikoinakin aika monta kertaa… No, ei bändillä huonosti mene joten en valita!

Eipä tässä muuta kuin että kuviakin otin.

Horros – Horros 7”

Horroksen ensimmäisen seiskatuumaisen julkaisemista ehdin odotella hetkisen aikaa. Jätkille tosin nousikin hetkellisesti seinä pystyyn, kun julkaisijaan ei tahtonut löytyä. Kyllähän niitä sitten lopulta irtosikin, ja nyt alkusyksystä ilmestyneen seiskatuumaisen kansissa onkin neljän eri pienkustantajan puumerkit. Näistä levy-yhtiöistä jopa kahden taustalta löytyy bändin jäseniä, joten pitää arvostaa omatoimisuutta, vaikka julkaisu hieman venähtikin: Neljän biisin rieska on äänitetty nimittäin jo viime vuoden puolella, ja sen jälkeen yhtyeen kokoonpanokin on ehtinyt muuttua. Kiirettä en kyllä pitänyt minäkään, kun ostin levyn vasta noin kuukausi julkaisunsa jälkeen, lähinnä siksi etten käynyt Hämeenlinnassa siinä välissä ollenkaan. Sitten en pitänyt lainkaan kiirettä arvostelemisen kanssa.

Vinyyliltä kuunneltuna lähestulkoon kaikki kuulostaa paremmalta. Ulkomaalaisista nimistä päällimmäisenä mieleen iskeytyy Tragedy, kotimaisista keskivaiheen (2002–2007) Unkind. Nyt kuuluu Venomia vähemmän kuin aiemmin, mitä nyt Morbid Angelin palvonta kuuluu erityisesti Eliaksen murinalaulussa. Näistä biiseistä kaksi (War for Religion & The Sun) ovatkin jo tuttuja yhtyeen Bandcamp-sivuilta, jotka ehtivät tosiaan olla siellä jo hetkisen aikaa. Hyviä biisejä, eivätkä ne kaksi muutakaan (Endgame & Kuolevaiset) ole lainkaan hullumpia. Itse asiassa tätä nykyä pidän niitä jopa War for Religionia ja The Sunia kovempitasoisina biiseinä. Koko B-puolen itselleen rohmunnut Kuolevaiset –kappale tosin viestii Horroksen jäsenistöstä löytyvän mielenkiintoa muunlaistakin musiikkia kohtaan. Ei ole lainkaan poissuljettua, että Horros liikahtaa jossain vaiheessa nykymallia reippaasti monipuolisemmaksi, varsinkin kun bändin toimintaa on organisoitu tämänkaltaista toimintaa helpommin mahdollistavaksi. Kahdella kitaristilla on helpompaa olla monipuolinen kuin yhdellä, varsinkin jos tämä vielä vastaa vokaalisuorituksista. Ei sillä, että tässä crust-annoksessa olisi juuri nipottamista.

Vaikka sillä ammoin arvostelemallani nimikko-ceedeelläkin oli hetkensä, on meno kuitenkin nykyään ihan toisissa sfääreissä. Horroksesta voi noustakin vielä nykyistäkin isompi tekijä, mutta sen spekuloimisen jätän nyt sikseen. Voitte muutenkin julistaa tämän tekstin puolueelliseksi hapatukseksi, vaikka kieltämättä olenkin innoissani siitä että ammoin kuolleesta kotikaupungistani nousee ylipäätään jotain. Omasta, subjektiivisesta mielestäni Horros sattuu kyllä olemaan hyvä seiska, jota voi varauksessa suositella.

Kohokohdat: Endgame, Kuolevaiset