Unkind, Loinen, Horse Latitudes & Usko. 11.1.2013 @ Vastavirta, Tampere

Välillä sitä on kahlattava mudassakin, ja mikä muka olisi moiselle kroolaamiselle parempaa soundtrackia kuin mutainen sludge ja siihen viittaileva crust? “Lisää bassoa” olisi sanonut Kekkonenkin, mutta mitähän äijä olisi tuumannut siitä että Vastavirralla tämän erään tammikuisen illan aikana lavalla käyneestä kymmenestä kielisoittimesta seitsemän oli bassoja? Taas oli mielenterveys rapistumassa.

Usko. Uskon keikkaa olin odotellutkin kovasti, kun yhtyeen kasetti oli aika hyvä mutta tuota uutta liejuorkesteria en ehtinyt vielä missään näkemään. Vokalistin kärsimysnäytelmiä oli mukava katsella. Kaksi bassoa.

Horse Latitudes. Tämä bändi ei ole tehnyt meikäläiseen vielä täyttä vaikutusta, mutta toisaalta ainoa illan aikana ostamani levy sisälsi Horse Latitudesia. Loisen Greger kävi yhdessä vaiheessa lavalla vierailemassa. Kaksi bassoa.

Loinen. Tätä odotti illalta eniten ja eniten kicksejähän tästä mutacoren suurlähettiläsbändiltä saikin. Se oli niin hienoa katsella paidattomien miesten vellomista mutaisessa sludgen suossa. Kaksi bassoa, täälläkin. 

Unkind, illan ainoa bändi joka poikkesi linjasta olemalla ainoa bändi jossa oli vain yksi basisti. Ja olipa muuten kaiken lisäksi myös illan ainoa bändi, jossa ylipäätään oli kitara. Tai kitarat, kun niitä oli kaksi. Sen sijaan viime vuosina Unkindin soundiin vahvasti vaikuttaneet efektit eivät nyt olleet käytössä. Mutta mitäpä tästä keikasta sanoisi? Ihan pätevä peruskeikka, mutta ei varmaan mitään sen taianomaisempaa?

Todistusaineistoa käynnistäni, kuvina.