Iskra, Ahna, Better Not Born & Dead in the Water. 12.10.2012 @ Vastavirta, Tampere

 

Dead in the Waterin viimeinen keikka tällä miehityksellä ja muutenkin nyt pieneen toviin. Bändin tulevaisuus on ilmeisesti vielä hieman epäselvä, mutta onneksi soittivat nämä keikat. Tämä Vastavirran keikka taitaa olla parhaimpia DITW-keikkoja mitä olen koskaan nähnyt. En sano miksi, se vain oli.

Better Not Born ei ollut juuri edellisiltaa kökömpi. Taisi olla päinvastoin. Nyt en keksi siitäkään sen paremmin sanottavaa, muuta kuin että hyvä oli!

Ahna on jonkinlainen Kanadan Noituus; rummuista ja bassosta koostuva crust-duo (joo, Noituus on trio mutta siinä on kolme elementtiä [laulu+basso+rummut] aivan kuten Ahnassakin). Aluksi tuo kohellus oli hauskaa seurattavaa, mutta keikka taisi venähtää liian pitkäksi kun bändin musiikista loppui viehätysvoima. Levytettyä tuotantoa näkyi olevan myynnissä kyllä aika runsaasti. Kun keikkakin tuntui näin pitkäpiimäiseltä, niin heti ei tehnyt mieli ostaa bändin kaikkia levyjäkään. Päädyin silti ostamaan vain Noituuden kanssa tehdyn splittikasetin, ja kuitenkin se osoittautuu Ahnankin puolelta niin hyväksi että bändin pitkäsoittojen hankkimatta jättäminen olisi kaduttanut.

Levyllä Iskra on mielestäni ollut aina ihan hyvä, vaikkakin hieman yksitotinen. Keikalla bändiä katseli mieluummin, mutta eipä bändi keikallakaan mikään erikoinen ollut. Tuon pituisen keikan katseli kyllä vielä, mutta varsinkin vokalistinaisen väritön ulosanti alkoi jossain vaiheessa hieman töksähdellä. No, kyllähän tämän nyt kivuttomasti katseli ja touridemoa otti jopa distronsa valikoimiin.

Lisää kuvia on tietty taas nähtävillä. Kertokoon ne enemmän kuin minä.

Iskra – Bureval

Iskra –niminen bändin tuli löydettyä joskus, kun päätin paneutua enemmänkin kanadalaisen Moshpit Tragedyn toimintaan. Vaikka nyttemmin MT:n toiminnan seuraaminen on jäänyt hieman sivummalle alati kasvavien kiireiden takia, niin Iskraa tuli jokin aika sitten jopa ostettuakin.

Iskran toinen pitkäsoitto Bureval ilmestyi viisi vuotta edeltäjänsä jälkeen, vuonna 2009. Musiikillisesti Iskra jatkaa crustahtavalla black metallillaan. Tai oikeastaan minun korvaani tämä on enimmäkseen black metallia, ja vieläpä hieman geneerisen kuuloista sellaista. Itsehän kuuntelen kyllä ahkerasti myös black metallia, mutta tämä kuulostaa korvaani ehkä hieman liikaa Mardukilta joka ei ole suosikkeihini koskaan kuulunut kuin ehkä Those of the Unlight –levynsä (1992) osalta. Oikeastaan ainoa asia mikä Iskrassa crustiin viittaa on vokalistin crustimainen ääni, muutenhan tässä viljellään kliineillä soundeilla taltioituja sirkkeliriffejä ja blast beatia. Eihän tämä nyt erityisesti suosikkimusiikkiani ole, kun otan black metallini mieluiten saastaisena. Nimikkokappaleen kaltaisissa vedoissa on kuitenkin voimaa, ja onhan Iskran onnistunut tehdä joitakin hyviä riffejä. En tosin keksi kovinkaan montaa syytä sille, minkä vuoksi levyä jaksaisi kuunnella useammin kuin vain muutaman kerran. Debyytti oli kyllä oivempi levy.

Periaatteessa tästä tekee punkkia vain DIY-toimintamalli ja arvomaailma. Iskrahan on kanadalainen bändi, mutta bändin nimi juontaa juurensa Leninin toimittamaan sosialistiseen sanomalehteen. Levyn lyriikat ovat muuten sekä englanniksi että venäjäksi, osittain kaiketi siksi että kansilehtisissä kehotetaan osoittamaan tukea venäläisille anarkisteille.

Ja tänään tämä bändi esiintyy Vastavirralla. Odotan sitä kyllä.

Kohokohdat: Dubroval, Bureval, Kronstadt

Iskra – S/T

Moshpit Tragedya on kiittäminen siitä, että sain kuultavakseni Iskran ensimmäisen täyspitkän vuodelta 2004. Mistä maasta tämä bändi sitten ponnistaa? Amerikka? Oikea vastaus on Kanada! Kyllä, Brittiläisen Kolumbian Victoriassa vuonna 2002 perustettu Iskra on kotoisin sieltä! Bändin nimi, Iskra tarkoittaa muuten venäjäksi ja puolaksi kipinää, jos joku ehti sitä jo ihmetellä. Iskrahan oli muuten Leninin johtaman sosialistisen sanomalehden nimi… mutta toisaalta Iskra-bändin jäsenet ovat vannoutuneita anarkismin kannattajia, eivätkä lukeudu sosialismin kuin kapitalisminkaan suuriin ystäviin. Niin, ja Iskra-nimellähän on valmistettu myös moottorisahoja.

Politiikasta viis, aletaan puhua itse musiikista. Iskran nimetön täyspitkä ilmestyi vuonna 2004 muutaman demon jälkeen. Julkaisijana toimi crustiin ja anarkopunkkiin profiloitunut Profane Existence, joka julkaisi levyn vain vinyylinä, painosmäärän ollessa 1000 kappaletta. Itse kukin voi arvuutella onko levy helposti saatavilla vai ei, mutta Moshpit Tragedy julkaisi sen sittemmin uudelleen. Tai julkaisi ja julkaisi, voidaan keskustella aika kauan siitä onko mp3-tiedostojen laittaminen tällä tavalla jakoon julkaisemista, vaikka se tehtäisiinkin laillisesti levy-yhtiön nimissä.

Iskra on luonut sellaista musiikkia, mitä se voi hyvällä omallatunnolla kutsua omanlaisekseen. Se on yhdistänyt musiikkiinsa hardcoren ja crustin lisäksi myös metallivaikutteita. Varsinkin black ja thrash metallista on haettu Iskralle sopivia elementtejä ja kyllähän se on myönnettävä, että Iskran brutaali rytke uppoaa meikäläiseen. Iskralta tulee sen verran paljon blast beatia ja teräviä kitarariffejä, että moni crusti tuntee olonsa jo tukalaksi. Levyllä on myös muutama sellainenkin riffi, mikä voisi ihan hyvin olla joltain Slayerin levyltä kaapattu. Päätösbiisi Culture of Cowardicella tulee sellaista riffittelyä, mitä soisi kuultavan useammin black metal-levyiltäkin. Myös vokaalipuolella kuuluu black metallin vaikutus, sillä vokalisti rääkyy yhtä tuskaisesti ja korkealta kuin black metallistit konsanaan. Tätähän voisi pitää jo enemmänkin metallilevynä kuin crust-levynä.

Mutta on tässä hyvältä kuulostavassa yhdistelmänsä ongelmansakin. Yksitoista biisiä tätä tungettuna 40 minuuttiin tuntuu jo liialta. Ehkä Iskran olisi kannattanut raakata pari-kolme biisiä levyltä pois ja tähdätä lähemmäs 30 minuuttia. Nykyisellä mitallaan Iskra onnistuu puuduttamaan, tämmöinen mättäminen toimii paremmin pieninä annoksina. Ja tämä black metallin ja crustin ristisiitos voi olla kummankin genren puristeille liikaa, mutta kyllä tämä minun mielestäni olisi äärimmäisen toimivaa, mikäli materiaalia olisi karsittu. Pitääkin siis katsastaa joku bändin pikkulevyistä.

Mikäli linkit menivät ohi, niin voi albumin tätäkin kautta katsastaa.