Tulipa sitten tsekattua toinen jyväskyläläinen keikkamesta tämän visiitin aikana. Myös tämän illan suunnitteluun oli sisältynyt kaoottisuutta, sillä päätin tälle Lutakko Liekeissä-ennakkoklubille osallistumisesta vasta sitten kun sinne oli sovittu tapaaminen erään paikallisen hardcore-bändin jäsenistön kanssa. Sitten kuulin vielä, että Dead in the Water olisi myös kaupungissa ja soittaisi Rumassa. No, enpä sitten mennyt kotikylän jannuja morottamaan.
Tulin paikalle ajoissa osittain siksi, että halusin nähdä Neuroosiliiton. Edellisvuoden Puntalassahan se oli nähty, mutta eipä tullut sen kummemmin tsekattua. Uusien bändien tsekkailuun nämä klubikeikat ovat siinä mielessä parempia, ettei katsottavia bändejä ole kaksinumeroista lukua, siinä missä Puntalassa Neuroosiliitto tuli jätettyä väliin juurikin sen takia. Silloin ei jaksanut, mutta nyt jaksoi. Tämän keikan tsekkailu ei mennyt kuitenkaan ihan putkeen, sillä istuskelin ulkona paskaa jauhamassa suurimman osan setistä. Terassille kuului bändin soitosta yllättävän vähän, joten siinä sitä vain ihmeteltiin miksi levymusiikki loppui ja mikset Neuroosiliitto jo aloita, heh. Bändi näytti muuten kutistuneen kolmimiehiseksi.
Pertti Kurikan Nimipäivät – tuo konkreettinen osoitus siitä että punk kuuluu kaikille – oli varsinaisesti se bändi, jonka takia olin Mustassa Kynnyksessä enkä Rumassa. Pääasiallisesti sen takia, että Ilosaaressa jätin yhtyeen tietoisesti katsomatta ja se tietyllä tavalla jäi kaivelemaan. Mihin tahansa tuo helsinkiläisbändi meneekin, on sen vastaanotto aina yhtä varauksetonta ja avokätistä. Niin oli nytkin, kun tupa oli täynnä. Eihän Pertti Kurikka Nimipäivineen ole keksinyt punkin alati liikkeessä olevaa pyörää uudestaan (vai onko joku näin väittänyt?) mutta yhtyeen lähtökohdat huomioiden rispektiä tulee tältä(kin) suunnalta! Kauheita ovat kiroilemaan, mutta pitääpä erikseen mainita laulaja Samin tulleen kättelemään allekirjoittanutta ja esittelemään itsensä juuri kun olin tullut Mustaan Kynnykseen sisälle. Siinä vaiheessa hän teki niin varmaan kaikille, mutta tulipa siitä lämmin ja tervetullut olo.
Tässä vaiheessa huomasi, mikä bändi se illan varsinainen vetonaula oli; Jaakko & Jayn keikkaa ei seurannut läheskään yhtä iso määrä populaa kuin Pertti Kurikan Nimipäiviä. Totta puhuen olin itsekin siinä vaiheessa jo valmis lähtemään. Itseltäni on vähän mennyt maku koko kaksikkoon, onhan se – kuten eräs jannu kuvailikin – yhden tempun apina. Jaakko & Jayn vilkaisee muutaman kerran oikein mieluusti, mutta sitten se alkaa olemaan “jo nähty” bändi. Hauskahan hemmojen ilmeilyä on toki seurata, ei sillä. Ei mitään pystyyn kuolleita kehäraakkeja tosiaankaan.
Edellisenä iltana kurkkukivusta alkanut sairastelu oli edennyt päänsärkyyn ja nuhaan, joten en jäänyt sen pitempään tsekkailemaan Jyväskylän yömeininkejä. Sitä paitsi lepoa piti saada ennen varsinaista Lutakko Liekeissä-tapahtumaa.
Enemmän kuvia täällä.
