Penniless & Jari Laasasen Valoisampi Tulevaisuus. 1.3.2011 @ Kattoklubi, Pori

Maaliskuun Kattoklubi tuli stressinpoistajana tarpeeseen. Mutta Kattoklubin ylle on langetettu kirous, sillä tämä oli jo kolmas kerta peräkkäin kun joku esiintyjistä peruu. Illan kolmanneksi esiintyjäksi oli kaavailtu paikallista tyttöbändi Euforiaa, mutta sairastuminen puuttui peliin. Lähes kaikki tuntuvat olleen kipeitä viime aikoina.

Koko tiistaipäivä oli ollut harvinaisen stressaava. Päässä oikein naksui, kun vaikka mitä asioita liikkui mielessä. Jari Laasasen Valoisampi Tulevaisuus oli kuitenkin sellaista, johon keskittyessä saattoi unohtaa ajan- ja paikantajun. Mikään mielessä stressannut asia ei tuntunut enää miltään, vaan sielu irtaantui ruumiista. Saksofonista ja kitarasta/syntikasta muodostuva matto tarjosi taas ambienttimaisia äänimaisia, ja Laasanen joko kuiski tai karjui runojaan siihen päälle. Tämän tyylin on aggressiivisenakin isällisen pehmeä, ja jopa “vittu” kuulostaa tämän lausumana pehmeältä. En minä tosin tiedä, kykenisinkö kuuntelemaan tätä perjantai-iltana, jolloin keskittymiskyky ei ehkä ole kaikkein parhaimmillaan. Arki-illoille Jari Laasanen valoisine tulevaisuuksineen kyllä sopii.

Penniless taas oli itselleni tuntematon nimi, vaikka mutta matalien kustannusten vuoksi bändiin oli helppo tulla tutustumaan live-olosuhteissa. Olen noin kuukauden aikana lainannut kaksi levyllistä Pennilessiä kirjastosta, ja molempia levyjä olen kuunnellut vasta kahdesti. Tuolla kuuntelumäärällä ei vielä juhlita, vaikka bändin menevä rock on vaikutuksensa tehnytkin.

Bändin soitossa on jo levyltä kuunneltuna sellaista charmia, jonka toivoisi puraisevan useammin muidenkin bändien soittoa kuunnellessa. Penniless luo heleään rokinsoittoonsa draivia ja energiaa, ja niitä tihkui myös esityskin. Yleisö ei juuri elonmerkkejä näyttänyt, ja bändin elävä heilunta lavalla näyttikin siksi hieman orvolta. Tämä bändi selvästi tarvitsee eteensä tanssahtelevaa yleisöä! Eräs tuttu jätti tulematta paikalle, vaikka Penniless tätä kovasti kiinnostikin. Ei kuulemma vain jaksanut, ja koska tämä henkilö todennäköisesti lukee tämän tekstin, lähetän hänelle terveisiä; olisiko ehkä sittenkin kannattanut? Paikalla taisi olla äkkiseltään laskettuna enemmän porukkaa kuin kahdella vuoden aiemmalla klubilla yhteensä!

Kuvia!

HOAX 2010, 17.9.2010 @ Annankatu 6, Pori

Porin Vasemmistonuoret järjestivät nuorille ikärajattoman tapahtuman, jossa esiintyi huimat kuusi esiintyjää. Sisäänpääsyn hinta oli järisyttävät kaksi euroa, ja tapahtuman teemana oli rasisminvastaisuus. Olen rehellinen ja mainitsen heti kättelyssä, että Yleislakon takia tulin paikalle, mutta saavuin jo seitsemän maissa tsekkailemaan bändien menoa. En tuntenut muita bändejä lainkaan, osan ehkä nimeltä, joten avoimin mielin olin liikenteessä. Lähes kaikki bändit olivat porilaisia, jos eivät muuten niin ainakin joillakin musikanteilla oli yhteyksiä Poriin.  Tapahtuma myös järjestettiin “kaikille kaikkea” –periaatteella, mikä on kyllä toisaalta myös hyvin riskialtis konsepti.

IMG_1307IMG_1296 Jari Laasasen Valoisampi Tulevaisuus aloitti illan. Tämä kolmikko poikkesi radikaalisti kaikista muista esiintyjistä, sillä se oli lähinnä kitaran ja/tai syntikan (sama mies vastasi molemmista) sekä saksofonin yhdessä tuottamaa ambienttimaista äänimaisemaa, jonka päälle esitettiin sitten runonlausuntaa. Oletetun runoilijan tyyli oli paikoin pehmeä, paikoin aggressiivinen. Itse en tämmöisiä esiintyjiä käy kovin usein kuuntelemassa, mutta tein kuitenkin kuten kaikki muutkin, eli istahdin lattialle kuuntelemaan.

IMG_1343

IMG_1321Electric Psychedelic Pussycat Swingers Club oli sitten jotain täysin erilaista. Kolmikon instrumentaalisesta musiikista tuli lähinnä mieleen 70-luvun proge ja Hawkwind-tyylinen spacerock. Rytmiryhmä kykeni hypnoottisesti toistamaan samoja juttuja minuuttikaupalla samalla, kun kitaristi toteutti itseään rönsyilevällä sooloilla ja improvisoinnilla. Esimerkiksi rumpukapula taipui sekä slideksi että viulukeppinä (vai mikä sen viulun soitossa tarvittava kalikka on?), vaikka instrumenttina tosiaan oli kitara. Kyllähän tätäkin seurasi. Mutta Austin Powersistako tämä nimi on otettu?

IMG_1380 IMG_1406 IMG_1403Seuraava yhtye oli porilainen The Celene. Jos joku ei vielä tiennyt, niin tämän bändin karhupojat ovat kuunnelleet yhtä kotikylänsä suurimmista bändeistä tällä hetkellä: Disco Ensembleä. Diskojengiin verrattuna The Celene on kuitenkin rahtusen metallisempaa. Ainakin vokalistihemmo osasi lavaliikehdinnän elkeet, vaikken ehkä laulutekniseltä kantilta miestä korkealle arvostaisi. Olihan lavalla eniten liikehdintää kuin muilla bändeillä, paitsi ehkä Yleislakolla. Tämänkaltainen indie on sellaista musiikkia, jota voin kyllä kuunnella tämmöisissä tapahtumissa, joissa olen jo muutenkin paikalla, mutta en tiedä maksaisinko The Celenen keikan sisäänpääsystä.

IMG_1425 IMG_1438 Acid Elephant oli sitten jo lähempänä Electric Psychedelic Pussycat Swingers Clubia, mutta oli huomattavasti raskaampi ja ilkeämpi. Trion musiikkihan oli raskasta kuin kuoleva ja ylipainoinen mammutti. Vokaaliosastokin oli, mutta kitaristinkin tonttia hoitanut herra jätti sen yleensä hoitamatta. Eipä sitä raakkumista kaivattu, kun ilmankin pärjättiin. Basistilla (joka oli itse asiassa yksi tapahtuman järjestäjistä) oli langattoman piuhan päässä oleva basso, minkä vuoksi äijä hortoili muuallakin kuin lavalla. Enemmänkin tästä tuli mieleen sludge mallia Neurosis, ja ehkä stoner rock. Toimisikohan tämä vinyylinäkin?

IMG_1481

Jiri Rantanen Paikallinen The Fauna oli melko eläimellistä menoa. En katsonut tämän bändin keikkaa kokonaan (kaikki muut katsoin), sillä olihan jo neljän bändin katsominen putkeen melkoinen saavutus. Vokalisti kiekui kovaa ja korkealta, ja bändin soitto kulki. Siihenastisista bändeistä The Fauna oli ehdottomasti suoraviivaisin, mutta eipä bändi saanut minua syttymään samalla tavalla kuin esimerkiksi Acid Elephant. Viimeisen biisin aikana lavalla vieraili Countless Goodbyes –yhtyeen rääkyjä Jiri.

IMG_1492IMG_1521 Yleislakon vuoksi olin paikalle saapunut, ja odotin tietysti bändiltä eniten. En tosin ollut ainoa, joka oli tullut paikalle Yleislakon takia, sillä bändiä tuli katsomaan sellaista jengiä jotka eivät muita bändejä nähneet ollenkaan. Tanssia tai sii
hen rinnastettavaa liikennettä näkyi Yleislakon aikana eniten… tai oikeastaan muiden bändien keikoilla sitä edes näkynyt. Bongasinpa myös erään kouluikäisen (tai alle?)pikkutytön tanssahtelevan lavan reunalla Yleislakon aikana. Bändin setti vaan oli aikalailla samanlainen kuin Puntalassa, mutta eipä yhtyeellä olekaan ohjelmistoa niin paljoa että niistä voitaisiin joka kerta muodostaa täysin erilainen setti. Mutta taidanpa pitää pientä breikkiä Yleislakon katsomisesta, etten ehdi kyllästymään siihen. Mutta niiden, jotka eivät ole bändiä vielä livenä nähneet, suosittelen tutustumaan.

IMG_1498

Järjestelyt pelasivat, tai ainakin siltä vaikutti näin yleisön näkökulmasta. Soittoaikataulut pitivät jokseenkin kutinsa, eikä teknisiä ongelmia juuri esiintynyt. Ongelmia tosin kyllä ilmeni ovelle ilmestyneiden kansallissosialistisempien yksilöiden muodossa. Näitä sankareita ei tosin saapunut paikalle edes kymmentä, ja poliisi kehotti heitä poistumaan ennen kuin mitään häslinkiä pääsi syntymään. Viime vuonna tosin poltettiin vasemmistonuorten järjestölippu, mutta niin ei tänä vuonna tehty. Varmasti mieltä ylentävää toimintaa, varsinkin kun sillä hetkellä suurin osa yleisöstä oli teinejä tai jopa lapsia. Tuosta ja väliajalla telkkarista näkyvästä Hjallis Harkimon pärstästä huolimatta tämä ilta oli oikein miellyttävä.