Abbot, Delayhead, Jetblack & Mother Susurrus. 14.1.2012 @ Annankatu 6, Pori

Vuoden 2012 toinen varsinainen tammikuu meni varsin doomahtavissa merkeissä, ihan kuin vahingossa. En minä sille mitään mahtanut, että Desert Sound Nightin jälkeen järjestettiin vielä Anniksella Ämyri 2012, joiden myötä sainkin tarpeeksi doomia ja stoneria koko loppukuuksi. “Ämyri 2012” –nimen saaneen tapahtuman painotus oli raskaammanpuolessa möyrimisessä, ja oikeastaan jo tapahtuman nimestä tuli välittömät ”Amplifier Worship”-vibat, mitä nyt Ämyri ei keskittynyt niinkään armottomaan sludgeen kuin mitä turkulainen ex-virkaveljensä.

Tulin ensisijaisesti paikalle pällistelemään Mother Susurrusia, joka on kuulemma hyvä mutta jolta olin kuullut vain yhden biisin netissä ennen tätä keikkaa. Eli saletisti maailman kovin bändi kyseessä, jonka takia paikalle piti tulla mahdollisimman aikaisin etten vahingossakaan missaa kyseistä keikkaa. En missannut, vaikka bändi ensimmäisenä soittikin. Pari muista kokoonpanoista tutunnäköistä tyyppiä siellä näkyi olevan lavalla, soittamassa musertavaa doomin ja sludgen sukulaista, liiemmin taukoja pitämättä ja kenellekään armoa antamatta. Yhtye vaatii tarkempaa tutustumista.

Toisena soitti Jetblack, joka oli parempi kuin muistin. En tosin missään nimessä muistanut bändin olleen huonokaan, ei sen puoleen. Pieneen toviin Jetblack ei ollut mitään keikkoja soittanutkaan, mikä ei mielestäni kyllä ainakaan soitosta näkynyt. Kai siellä treenikämpällä on sitten käytetty aikaa. Stonerinsa oli parempaa kuin mitä hataran muistini mukaan oli vielä kesällä, mutta en enää tätä kirjoittaessa muista miten Anniksella mitkäkin biisit menivät. Paitsi se kaljasta ja kalkkarokäärmeistä kertova biisi, joka ei sitten kaiketi kertonutkaan kaljasta ja kalkkarokäärmeistä?

Delayhead oli sitten ainoa bändi, joka ei täydellisesti istunut doom-teemaiseen viikonloppuun. Omaan makuuni se oli edelleen ehkä turhan äijä ja liekkipaita, mutta hyvin yhtye kyllä soitti siitä huolimatta, ettei bändin keikka varsinaista yleisöryntäystä osakseen saanut. Tämä keikka oli rutkasti parempi kuin Montun veto, johtuen pääosin soundin tukevoitumisesta ja tanakoitumisesta. Tämä lienee pääosin toisen kitaristin ansiota, jolloin laulajakitaristi sai arvatenkin hieman helpotusta omaan taakkaansa.

Lopuksi Abbot päätti illan. Sain itse asiassa jossain vaiheessa ennen Delayheadin keikkaa tietää millaista musiikkia Abbot soittaa: doom metallia, jossa on myös blues-vaikutteita. Ainakaan niiden blues-vaikutteiden suhteen ei menty metsään, kun Abbotissa tosiaan oli keskivertoa doom-bändiä bluesimpi. Fiilis tuli pääasiassa biisien soittotavasta, mutta myös huuliharpusta ja joistakin muista laulajan handlaamista soittimista. Leijaileva savu toi vahvoja mielleyhtymiä hämyisten baarien nurkkaan, joissa vanhat bluesjäärät rämpyttelevät. Keikan intronauhanakin oli eräs The Wicker Man –leffasta tuttu sävelmä, joten eihän keikka voinut olla muuta kuin kova. Fyysistä äänitettä odotellessa.

Ehkä otin muutamat fototkin.

Validi Sekmentti: Abstrax IX. 17.6.2011 @ Galleria 3H+K, Pori

Olin positiivisesti yllättynyt, kun Facebookiin ilmaantui ilmoitus jälleen uudesta Validi Sekmentti-klubista. Erään ydinryhmän jäsenen poismenon (RIP) johdosta homma näytti melko epävarmalta, vaikka Galleria 3H+K olikin saanut uudet tilat alleen. Tämä olikin viimeinen klubi vanhoissa tiloissa Maaherrankadulla, sillä rakennuksen aika on kulumassa umpeen. Edellisenä viikonloppuna olleelle Juggling Jugulars/Abortti 13/Yliannostus-keikalle en Tampereen reissun vuoksi pystynyt osallistumaan, mutta onneksi pääsin heittämään rakennukselle vielä hyvästit kun se on vielä pystyssä ja keikkakäytössä. Morjens.

Electric Psychedelic Pussycat Swingers Clubin (tässäpä muuten bändi, jonka nimeä en koskaan muista oikein) HOAX 9/11-tapahtuman keikasta en muistanut muuta, kuin että bändi soitti enemmän tai vähemmän doomahtavaa matskua ja basistilla oli päässään lampunvarjostin. Muistini ei siinä mielessä pettänyt, että kolmikon instrumentaali stoner/doom oli sellaista kuin mitä muistinkin sen olleen, mutta se basistin päässä tälläkin kertaa ollut kotsa ei ollut lampunvarjostin. Varmasti kylmähermoinen kaveri, kun sisälämpötila oli tässä vaiheessa hiostavan puolella ja silti tyypin päässä oli se karvainen hattu. Kesken setin kitaristi tosin päätti alkaa röhnöttämään sisään tuodulla lepotuolilla ja polttelemaan samalla röllöä.

Debiles Love Beasts aiheuttaa nimenä taas assosiaatioita johon rokkaavampaan materiaaliin, joka voi olla melkein mitä tahansa Negative-mallin glam rockin ja räkäisen punkin välillä. No, eihän siinä räkää kyllä ollut nimeksikään, hyvä jos edes rockia. Kolmikko soitti ihan kivankuuloista poppisrokkia, jossa oli sitä rakkauttakin ja sympatiaakin mukana. Tuli ihan äidin pullat mieleen!* Kuvauskohteena bändi tosin oli umpitylsä, kun kaikki istuskelivat tuoleilla. Hypistelin porukan levyä myyntitiskillä ja siinä on kyllä kämäsimmän näköinen levynkansi vähään aikaan. Tosin se on tainnut olla tarkoituskin?

Jos seuraava esiintyjä olisi ollut rakastaja, olisi se ollut sellaisena varsin kovakourainen ja jättänyt mustelmia joka paikkaan. JetBlackilla oli jopa faneja mukana, kun soittotilan etuosassa oli ihan täpinöissään olevaa porukkaa, jota ei näkynyt juuri missään muiden bändien aikana. Hetken aikaa luulin olleeni Montussa, siellä kun tämänkaltaisia keikkoja on useammin. Ei se nyt ihan sellaista musiikkia ollut, jota kuuntelen itse kotioloissa. Ainakaan paljoa, mutta hyvin ainakin kulki soitto ja oli bändillä pari ässää hihassa biisienkin suhteen, vaikka osa matskusta olinkin jo. ns. “kertaalleen kuultua”. Mutta harvemmin sitä näkee tämänkaltaista musiikkia soittavan yhtyeen jäsenillä Nomeansnon paitoja päällä. Niitä oli kitaristilaulajalla ja rumpalilla, kitaristilla perinteinen The Beatles-paita ja basistilla taas hupaisa “You say tomato, I say fuck you”-paita.

Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi kuullut dubia soitettavan livenä. Taitaa olla 2-3 vuotta edellisestä kerrasta, ja sekin oli Hämeenlinnassa. Salaneuvoston instrumentaali dub maistui, varsinkin kun en ole sitä kuullut liveoloissa soitettavan moneen vuoteen. Mitä nyt JetBlackin fanit lähtivät menemään, jolloin gallerian tiloihin jäi harmillisen paljon ylimääräistä tilaa. Mutta toisaalta sadepäivä ei ehkä ole mikään maailman paras tilanne dubille? Siitä ei sitten tiedä, miten Provinssirock vaikutti tapahtumaan osallistumiseen. Tuskinpa jokainen Provinssiin mennyt porilainen olisi muutenkaan tullut tänne, mutta varmasti muutama olisi saattanut tullakin. Siitä huolimatta porukkaa oli paikalla mukavasti, vähemmän otollisista olosuhteista huolimatta.

Kuvista ei mielestäni tullut hääppösiä, mutta niitä ihme kyllä kyseltiin kun minut oli järkkäritykkini kanssa nähty nurkkia mittailemasta. Mutta kyllä tämä on erityisen kaunis näky! Kuvassa on siis Juggling Jugulars-“Mörkö”-Markon signeeraama ja käyttämä rumpukalvo.

*Ei edes tullut, mutta oli pakko vaan sanoa…