Useampikin keikkakuva

Välillä sitä käy niinkin, että sitä tulee käytyä useammallakin keikalla ja vielä kameran kanssa. Toisinaan käy niinkin, että puran suunnilleen kaikki kuvat yhden illan aikana, ja sen savotan jälkeen ei enää huvita kirjoitella itse keikoista mitään. Kertokoon kuvat enemmän:

Jyrki Nissinen Hot Visions, Grateful Dad, Pelkkä Väliviiva Umpituomio. 21.2.2013 @ Vastavirta, Tampere

Fun, Frivolvol, Throat Umpio. 23.2.2013 @ Saikku, Pori

JP Jakonen Plays J Mascis, 24.2.2013 @ Telakka, Tampere

Sokea Piste. 24.2.2013 Klubi, Tampere

Panssarijuna, Avarus & JP Jakonen. 23.3.2012 @ Saikku, Pori

No huh. Porissa sattui ja tapahtui taas, kun Saikulla oli saman viikonlopun aikana kahdet eri keikat. Jari Laasasen ja Janne Laineen keikat jäivät lauantailta katsomatta Pauke-festivaalien takia, mutta perjantaina olin kyllä mestoilla pöhisemässä. Ohessa turinaa kyseisestä illasta, jonka taustalla oli taas Validi Sekmentti.

Illan sai luvan avata muista yhteyksistä tuttu JP Jakonen soolona. Mies ja kitara, tuttu mutta aina toimiva asetelma. Ensimmäistäkään biisiä ei kyllä nyt jäänyt mieleen, mutta fiilis oli jälleen aivan oma lukunsa. Itselläni sitä tosin verotti eräs niinkin vähäpätöinen asia, josta ruinaaminen nyt jälkeenpäin tuntuu aika vähäpätöiseltä: korvaani särähti ukkelin nasaaliääni, mutta Abbotin riveissä mies lauloi mielestäni paremmin. Ja mies veti yhden biisin Abbottia coverinakin, mainittakoon sekin nyt vielä.

Avarus oli vähemmän luotaantyöntävää kilkutusta, kuin mitä olin jostain suttuisista Youtube-pätkistä arvannut. Sehän olikin sen sijaan yllättävän mukavasti itseensä imevää kilkutusta. Kelloa en katsonut, mutta kovin lyhyeksi tuntui keikka kuitenkin jääneen. Kaikki muuthan tämän kyllä tiesivätkin, mutta minulla ei ollut mitään aiempia kokemuksia tästä bändistä, jonka nimen oikeasta taivutusmuodosta en ole millään lailla varma. Avarudesta? Avarusista? Avaruksesta?

Ennakkoon kuullun mukaan Panssarijuna oli jotain hyvin kämästä, kälyistä ja käppästä. Onneksi olen kaikkien noiden K-sertifioitujen laatumerkkien suuri ystävä, joten toivotin Panssarijunan traumabluesin itselleni tervetulleeksi. Särinää laulussa, purkeista ja pöntöistä kyhätty “rumpusetti”*, pirisevät kiipparit valkoiset kauluspaidat sekä erittäin bluesahtava olemus. Ai että, tämmöistä vähätraumabluesista ei voi kuin digata! Ja nyt kun asiaa jälkeenpäin muistelen, niin Panssarijunan seiskatuumainen jäi sitten vahingossa ostamatta. Kiesus.

Ei auta kiroilu, mutta siitä huolimatta voi illan aikana otettuja kuvia katsoa!

*Mielestäni vain Mojakalla oli parempi rumpusetti kurkkupurkkeineen ja käytettyine matkalaukkuineen..