Judas Priest – Unleashed in the East

Sattumalta Tarkkailija K oli päättänyt kirjoittaa Judas Priestin timanttisesti livelevystä Unleashed in the East juuri, kun olin itsekin päässyt levyä fiilistelemästä. Hevibändien aateliin kuulunut ja yhä ja ikuisesti sinne kuuluva Judas Priest todisti jo 70-luvun lopussa olevansa tämän pallon kovimpia livebändejä. Vuonna 1979 julkaistu Unleashed in the East on edelleen yksi parhaimmista livelevyistä, joita heavy metal –genreen on koskaan liitetty. Levylle oli valikoitunut Priestin silloisen livesetin kivijalkoja, joista osaa on kuultu bändin viimeisilläkin keikoilla. Exciterin, Victim of Changesin ja Tyrantin lisäksi settiin on sisällytetty ne kuuluisimmat Priestin coveroimat biisit, eli Joan Baezin Diamonds And Rust sekä Fleetwood Macin The Green Manalishi (With The Two Pronged Crown).

Näissä tulkinnoissahan on sellaista voimaa, joka ilmentää Judas Priestin olleen näihin aikoihin hyvin kovatasoinen livebändi, joka ei ollut pöhöttynyt liiaksi oman massiivisuutensa takia. Harmi, että samaa potkua ei saatu studiossa toisinnettua, ja siksipä bändin 70-luvun studioäänitykset kuulostavat (ainakin omasta mielestäni) hyvin laimeilta verrattuna näihin liveversioihin. Esimerkiksi Exciterin liveversiossa on sellaista dynamiittia, jota olisi toivonut studioversioonkin. Kuuntelen liveä mieluummin. Levyn tuotti Tom Allom, joka oli tarttunut ensimmäistä kertaa toimeen tuottaakseen Judas Priestiä. Yhteistyö alkoi tällä levyllä ja osoittautui myöhemminkin sangen hedelmälliseksi.

Mikään täysi livehän ei Unleashed in the East lopulta ole. Sitä rukattiin jälkikäteen studiossa melkoisesti, ja yleisön mylvähdyksiähän ei kuulu kovin hyvin. En usko, että japanilaiset olisivat suhtautuneet tähän tykitykseen noin pidättyväisesti. Ainakin Halfordin lauluja on jälkikäteen äänitetty uudestaan, mutta niissäkin on hyvin livemäinen fiilis. Tyyppi ilmeisesti muisti, että Unleashed in the Eastin piti olla nimenomaan livelevy. Mutta ehkäpä levyä on syystäkin kutsuttu Unleashed in the Studioksi. Oikeastaan levy kävisi melkein täysipainoisesta studiolevystä, ellei sillä kuuluisi satunnaisia yleisön huutoja. Mutta se jonka mielestä Judas Priestistä levyn julkaisemisen jälkeen lähtenyt Les Binks ei ollut varsinainen velho rumpupatteristonsa takaa, saa luvan hävetä.

Kyseessä on paitsi Judas Priestin kiistatta paras livelevy, myös yksi sen parhaimmista levyistä noin muuten (Top viidessä mennään!) ja vieläpä yksi planeetan parhaimmista livelevyistä. On sen pakko sitten kaiketi hyvä olla?

Kohokohdat: Exciter, The Green Manalishi (With The Two Pronged Crown), Diamonds And Rust, Starbreaker