JKLDIY Kevätkarkelot 9.-10.5.2014 @ Ilokivi, Jyväskylä

Taas tuli käytyä näillä elämänmakuisilla kesteillä ja ”pari” hetkeä ikuistettua.

PERJANTAI

Houre.

Aortaorta.

Juggling Jugulars.

Gas Chamber.

Oheisvasara.

PÄIVÄKLUBI LUTAKOSSA

Slack Bird.

Slim Bean.

LAUANTAI

Ydinaseeton Pohjola.

Nervous System.

Shakin’ Legs.

Sur-Rur.

Instinct of Survival.

The Heartburns.

The Heartburns uudestaan, yleiskuvana koko viikonlopusta.

Kaikki kuvat!

Juggling Jugulars – Gun in My Heart

jj_gunNykyään Juggling Jugulars on DIY-punkin kovatasoisimpia nimiä. Sitä se ei kyllä ollut 20 vuotta sitten julkaistessaan ensimmäiset levynsä Hiljaiset Levyt –levylafkan kautta. Nyt kun Arja on ollut niin monta vuotta bändissä ja integroitunut niin pysyväksi osaksi Juggling Jugularsia ja sen olemusta, voi näiden vanhojen “Juggleri”-äänitteiden kuuntelu tuottaa hankaluuksia.

Gun in My Heart on Juggling Jugularsien toinen EP-levy. Se on julkaistu vuonna 1991, ja edellisenä vuonna oli ilmestynyt bändin debyytti Radicals of Today. En ole kuullut sitä, mutta joitakin muita 90-luvun JJ-äänitteitä sen sijaan olen kuullut. Vokalistina Juggling Jugularsilla oli 90-luvun alussa Mikko –niminen herramies. Muuten kokoonpanosta näkyy olevan tänä päivänä jäljellä enää kitaristit – vaikka kahden kitaran tuomia mahdollisuuksia ei osattu tässä vaiheessa hyödyntää vielä loppuun asti, arvatenkin johtuen soittajien rajoitetusta taitotasosta.

Gun in My Heart ei ole tosiaankaan sellainen levy josta JJ muistettaisiin. Biiseissähän on kyllä niitä tunnistettavia JJ-elementtejä ja biisinkirjoituksessa on muutenkin hyviä ideoita, vaikka eipä tämä ollut jalostunut vielä lähellekään sitä tasoa mikä JJ:n myöhempiä levyjä määrittelee. Sitä paitsi bändissä oli tällöin aika avuton vokalisti, joka oli nakitettu hommaan sen takia että tämä oli ainoa joka edes uskalsi avata suunsa kriittisillä hetkillä. Vaan eipä sillä, ettäkö taustalaulussakaan olisi hurraamista – vielä tässä vaiheessa. Ei tämä EP tee oikeastaan edes oikeutta bändin myöhemmille 90-luvun tuotoksille, 2000-luvun matkusta nyt puhumattakaan.

Kohokohdat: No Counsellors, Gun in My Heart

Juggling Jugulars – 80 Million Barrels

Porissa asuvana* sitä on tullut tutustuttua joihinkin paikallisiin muusikoihin.** Sattumoisin kaksi Juggling Jugularsin jäsentä asuu siellä, joten olen osittain sitä kautta saanut tietoa Juggling Jugularsien uusimman levyn valmistumisprosessin etenemisestä. Tai lähinnä sitä, miten raakamiksaukset etenivät kun P. Dassum miksasi levyn neljä tai viisi kertaa, ennen kuin lopputulos oli tyydyttävä. En tiedä miten paljon tämä prosessi vaikutti mösjöö Dassumin verenpaineeseen tai Umpion performansseihin, mutta kyllä 80 Million Barrels-nimen saanutta levyä kannatti hinkata.

80 Million Barrels on takuuvarmaan Juggling Jugularsia. Mikään ei ole dramaattisesti muuttunut, mitä nyt levy on edeltäjiään hieman raskaampi ja synkempi. Levyn tunnistaa kyllä Juggling Jugularsin tekemäksi, onhan monta tuttua elementtiä mukana; poliittisuus, yleinen turhautuneisuus ja vahva vokalisointiosasto. En nyt kuitenkaan sanoisi että 80 Million Barrels olisi kokonaisuutena yhtä tajunnanräjäyttävä kokemus kuin mitä Nothing’s Finished (2004) tai Salute No One (2008). Vai onko? En ole lainkaan varma, mitä enemmän levyä kuuntelen. Toisaalta levyllä on silti muutamakin ralli, jotka pistävät nostamaan nyrkin ilmaan ja huutamaan mukana Arjan kanssa. Jos Juggling Jugularsit joskus tekevät kokoelman “Best of”-pohjalta (mitä pidän jokseenkin epätodennäköisenä), siinä olisi useampikin tämän levyn biisi. Mutta jokaisella JJ-levyllä on ollut joitakin kappaleita, jotka eivät iske sitten millään. Päinvastoin, ne jopa ärsyttävät hieman. Tällä kertaa sellainen on levyn vihaisimpiin rypistyksiin kuuluva Converted, vaikka sen erästä nimeltä mainitsematonta keskustelufoorumia koskeva sanoitus onkin rehellisyydessään levyn vimmaisinta antia.

Voisin sanoa, että 80 Million Barrels vastasi odotuksia. Se ei ole pettymys, muttei myöskään kovempi kuin mitä olin odottanut. Olisi levy saanut olla hieman pitempikin, mutta toisaalta kuuntelen mieluummin lyhyttä ja napakkaa levyä kuin ylipitkää levyä, joka ei jaksa loppuaan kohden edes kiinnostaa. Suosittelen, varsinkin niille jotka pitivät edellisistäkin levyistä.

Kohokohdat: 80 Million Barrels, Bribery, Freedom Fighter, Say something

*Huom! En pidä itseäni porilaisena, vaikka siellä nyt asunkin.
**Ja nyt joku varmaan on halukas nostamaan kaverijournalismikortin. En anna kaveripisteitä enkä muutenkaan perinteisenä vastarannankiiskenä ole heruttamassa mitään vain sen takia että tutuilla tyypeillä on jotain tekemistä asian kanssa. Jos päätän olla kirjoittamatta niistä bändeistä joihin minulla on vähäisiäkin yhteyksiä, niin tällä menolla loppuvat kirjoittamisaiheet kesken. Piirit ovat pienet.

Kohu-63 & Juggling Jugulars. 5.8.2011 @ Monttu, Pori

Tuhlaajapojan paluu, osa 63. En ole taaskaan viettänyt aikaani erityisen paljon Porissa, varsinkaan viikonloppuisin kun on ollut kaikenmaailman suviseuroja ja kinkereitä joita koluta. Siinä on jäänyt Porin keikkatarjonta vähäiselle huomiolle. Porispereen oli kuitenkin hyvä osallistua puoliksi paikallisena, jolloin sen yhteydessä oli myös mahdollisuus käydä Montussa ensimmäistä kertaa koko kesänä. Edellisen kerran taisin käydä siellä keikkaa katsomassa (tai mitään muutakaan tekemässä) kun Lama oli vieraisilla. Sen siitä saa, kun on kesän muilla laitumilla. Saatananpalvonta Rytmihäiriön keikalla ja koko päivän kestänyt Porispereily alkoivat kyllä jo tuntua, joten olin kahden vaiheilla otanko kameraa ollenkaan laukusta ja kirjoitanko Montun bändeistä riviäkään. Kuten näkyy, päätin kuvata ja kirjoittaa.

Juggling Jugulars soitti kyllä sellaisen keikan, että toukokuussa Rakennuskulttuuritalo Toivon pihalla heitetty ulkoilmakeikka jäi tälle kakkoseksi. Osasyyllinen löytyi paremmista soundeista, mutta omalta osaltani selvästi helpotti tuoreen levynkin kuuleminen siinä välissä. Toukokuussa 80 Million Barrels ei ollut vielä pihalla, mutta se on soinut aika taajaan vaikkei mielestäni ihan olekaan väkevän Salute No Onen (2008) veroinen. Siitä juttua sitten myöhemmin tällä samalla kanavalla, mutta katsotaan ja kuulostellaan sitä levyä nyt vielä tovi.

Kohu-63:een pätee oikeastaan sama kuin jonglööreihin; Kohutkin soittivat parhaan keikkansa mitä olen päässyt todistamaan. Olen tosin nähnyt kohut vain Puntalassa (2009 ja 2011), mutta kumpikaan ei tipahtanut ihan odotetulla tavalla. Kolme vuotta sitten Helsingin Puistolassa saattoi tipahtaakin, mutten nyt satu muistamaan siitä keikasta mitään. Tosin Kohut eivät kuulemani mukaan olleet keikkaan itse täysin tyytyväisiä, mutta kyllä ainakin rytmisektio vaikutti erityisen vihaiselta, tuoden musiikkiin sen kaipaamaa intensiteettiä. Lätän lähdettyä lavalta kärisemään yleisön keskelle olin vain hetken päässä täydellisestä kuvasta. Mies tuijotti minua suoraan silmiin, otin kameran sivusta, mies näytti linssille keskisormea, en ottanut kuvaa. Yritä siinä ottaa 50 sentin päässä olevasta miehestä lähikuvaa 50 millin polttovälin linssillä. No, näitä sattuu. Sen tosin voin sanoa, että jos ennen keikkoja tunsin itseni väsyneeksi niin nopeastipa sitten sammahdin päästyäni sänkyyn asti.

Ei-mielestäni-kovin-hääppösiä räiskäyksiä täällä.

Viikkarin kyläjuhlien iltamat (Juggling Jugulars, Sokea Piste & Kuukkari Family Band). 21.5.2011 @ Rakennuskulttuuritalo Toivo, Pori

Perkele. Olen ollut menossa jo kolmelle (sittemmin bändin toimesta perutulle) Juggling Jugulars-keikalle, ja juuri kun minulla on vihdoin mahdollisuus nähdä Juggling Jugulars Porissa järkätäänkin juuri sille päivälle jotain fakin maailmanloppua. Haista sinä Harold Camping iso ja haiseva silakka, mokoma seniili käppyrä! No, onneksi mitään armageddonia ei sitten tullutkaan vaan, vaan tämä lauantaipäivä pysyi aurinkoisena. Paikkana oli Porin viides kaupunginosa (keskustan kyljessä) ja Rakennuskulttuuritalo Toivon sisäpihalla järjestetyt Viikkarin kyläjuhlat. Paikalle avovaimoni kanssa saapuessani paikan täyttivät afrikkalaiset rytmit. Enpä niistä paljoa tajunnut, vaan käytin aikani lähinnä tuttujen kasvojen bongaamiseen yleisön joukosta.

Illan esiintyjistä kaksi kolmesta edusti punkkia, se illan aloittanut bändi olikin sitten yhdessä Validi Sekmentissä esiintynyt Kuukkari Family Band, jonka olin itse joutunut jättämään välistä. Kuukkari Family Band oli nimensä mukaisesti kaupungin kuudennessa kaupunginosasta. Puutalovoittoisesta alueesta, joka kuhisee rosvoja ja muuta epämääräistä sakkia. Ja sitten siellä pyörii allekirjoittanut yleensä läpikulkumatkalla Käppärään, ja se vasta epämääräistä hoodia onkin. Westside for life! Kuukkari Family Band kuitenkin koostuu neljästä siellä asuvasta ihmisestä, joista nimekkäimmät ovat Elon veljekset Teemu ja Mikko. Naislaulun tukemana nelikko lauloi kaikenikäisiin uppoavaa kuukkarifolkkia englanniksi, mitä nyt Heart of Steelin esittelemiseen käytetyt Manowar-läpät taisivat mennä aika monelta ohi, heh. Mutta mistäköhän syystä kuulin aina spiikeissä mainitun “kuukkarin” “punkkarina”?

Sisäpihalla oli vielä Kuukkari Family Bandin aikana hieman vanhempaa väestöä. Jos Jyrki Laihon soitattama hardcorepunk ei vielä häätänyt heitä koteihinsa, niin sen teki varmasti sitten Sokea Piste. Sokea Piste viimeistään laittoi pisteen myös maailmanmenolle ja sammutti auringon… tai no ei sammuttanut, lähinnä vain viilensi sitä. Mitä enemmän bändiä näkee keikoilla, sitä paremmalta se alkaa maistumaan. Ihan täysosumalta ei tuntunut tosin vieläkään, mutta ostan kyllä sen tulevan levynkin.

Juggling Jugularsin näkemisestä edellisen kerran oli kulunut… noh, ei ihan niinkään kauaa, lähes vuosi vain. Siinä välissä oli Arjalta kadonnut niskatuki ja setti hieman uudistua, jolloin siihen kuului myös biisejä tulevalta, ihan piakkoin julkaistavalta levyltä. Uudet biisit kuulostivat kyllä erittäin hyviltä, kuten oikeastaan koko settikin. Itse tosin muistan Puntalan keikan olleen hieman parempi, mutten sitten tiedä muistanko vain väärin vai onko aika kullannut muistot. Vai toimiko kultaajana sittenkin olut? No, hyvältä tämä tämänkertainen setti vaan vaikutti, siitähän ei päässyt mihinkään, vaikka paria omaa suosikkibiisiäni ei soitettu. Soundit vaan olivat ehkä hieman puuroiset. Toki aina sai selvää mikä biisi oli kulloinkin soittovuorossa, mutta terävyyttä olisi toki voinut olla enemmänkin.

Ja ellei näistä kuvista käynyt jo ilmi, nämä keikat siis soitettiin ulkoilmassa. Nämä kinkerit toimivat siis jonkinlaisena kesäkauden avajaisina, vaikka taitaa olla lähinnä hullujen touhua olettaa että toukokuussa olisi erityisen lämmintä. Hip to be square! Ellei tapahtumalla olisi ollut jo nimeä, olisin ehdottanut sellaiseksi “Rock Against Ronald Campingia”.

Kuvagalleria.

Puntala-rock 2010, 30. – 31.7.2010 @ Puntalan leirintä-alue, Lempäälä

Tässä hieman Puntala-rockin kuvasatoa. Näitä kuvia on tietenkin pienennetty ja pakattu, jotta ne latautuisivat edes kohtuullisessa ajassa. Varsinainen raportti kirjoitettu Lammas Zinelle kahdessa osassa, joiden yhteydessä on sitten enemmän kuvia. Kantolan Maikin kuvia odotellessa…

Perjantai, 30.7.

No Shame

Osasto 11

Pertti Kurikan Nimipäivät

Pojat

Juggling Jugulars

Lauantai, 31.7.

Outsiders

Delta Force 2

Yleislakko

Büfo. Fokus on missä sattuu, mutta onpahan komea oranki-hyppy…

Luonteri Surf

Molemminpuolinen Varma Tuho

Tuhkaus

Allekirjoittanut

Juggling Jugulars – Propaganda Immunity

There is more than meets the eye.

Eräs aukko hyllyssäni täyttyi Puntalan levylaareja tyhjentäessäni. Sain nimittäin hankittua Juggling Jugularsin Propaganda Immunityn (2001) Nothing’s Finishedin (2004) ja Salute No Onen (2008) kaveriksi, eli bändin pitemmät levyt ovat siis kaikki nyt hyllyssä. Pikkulevyjä minulla ei sitten olekaan melkein ollenkaan, pitää nekin joskus kerätä…

Ylläoleva asetelma antaa mielenkiintoiset lähtökohdat tämän kiekon arvioimiseen. Vertailukohtina ovat kaksi myöhempää levyä, mutta toisaalta tätä ennen julkaistu materiaalia on lähes kokonaan pimennossa (näin myönnän vajavaisuuteni). Mielenkiintoista myös sikäli, että bändi oli vuonna 2001 melkoisen uudessa tilanteessa. Vokalisti oli juuri vaihtunut miehestä naiseksi (eri henkilö, ei siis vaihtanut sukupuolta) joten JJ:n riveihin saatiin toivottaa tervetulleeksi Arja. Vokaalipuoli ei ole tämän vain 20 minuuttia kellottavan levyn vahvimpia puolia, mutta on hyvä huomata Arjan kehittyneen vuodesta 2001. Mutta ihan kuin sillä taidolla olisi loppujen lopuksi paljoakaan väliä…

Biisit itsessään ovat sitten loistavia ja niissä on selkeitä JJ-jippoja havaittavissa. Näitä ovat siis samalla ankara ja kaoottinen mekastus sekoitettuna niihin kuuluisiin melodioihin. Smugglersia pidän yhtenä parhaimmista JJ-biiseistä (siinä on musiikillisella puolella merimiesmenoa!) ja Opposites sekä nimibiisi ovat hyvien JJ-biisien prototyyppejä. Still That Fucking Idealist tosin on kauheaa kuraa vaikka sanat ovatkin asiaa.

Oheismateriaaliksi vielä alunperin Toisessa Vaihtoehdossa julkaistu bändin haistattelu. Bändi on muuten hyvässä vedossa keikoillaan, kannattaa käydä katsomassa jos tämmöinen punkinrytke nappaa.