Useampikin keikkakuvia (uusia ja vähän vanhempiakin)

Eihän sitä aina jaksa raahata painavaa digijärkkäriä aina keikoille, mutta jostain syystä haluan aina ikuistaa keikasta jotakin. Silloin tällöin olen ollutkin katsomassa keikkoja pokkarikameran kanssa. Eiväthän nämä kuvat nyt ihan samalla levelillä ole järkkärikuviin verrattuna, mutta kai joitakin näistä kehtaa katsoakin.

Lakes, The Reality Show & Ills. 25.10.2013 @ Liberte, Helsinki 
Täällä oli näiden kavereiden lisäksi myös Ravage Ritual, jota en kuvannut. En tiedä miksen. Illsistäkin on vain pari kuvaa mukana.

Famine Year, Ravage Ritual & Väistä! 6.12.2013 @ Aurinkotehdas, Turku
Tällä keikalla soitti myös Büfo, mutta sitä en syystä tai toisesta kuvannut. Muistelisin keikalla olleen kylläkin ihan helvetisti väkeä, eli en todennäköisesti vain jaksanut käyttää kyynärpäätaktiikkaa.

Käpykaarti, Sangesuga & Viimeinen Kolonna. 26.12.2013 @ Lepakkomies, Helsinki
Sangesugan kuvat otti herra Ron Superior.

Remissions & Raptus. 15.3.2014 @ O’Hara’s, Tampere
Täällä oli soittamassa myös Sur-rur, mutta voin kertoa O’Hara’sin olevan todella ahdas paikka kun sinne tuppautuu puoli Tamperetta, mikä vaikutti siihen etten jaksanut lähteä kuvailemaan.

Can Can Heads, Troutmen & Aortaorta. 14.3.2014 @ Varjobaari, Tampere
No tämä setti on jo itse asiassa kuvattu järkkärillä. Kiitos hei!

Musta Pispala 5.-6.7.2013 @ Vastavirta, Tampere

Pispalan valtasi taas anarkistinen vastakulttuurifesti Musta Pispala messuine, työpajoineen ja keikkoineen. Tänä vuonna kykenin taas osallistumaan vain iltakeikoille, enkä päässyt osallistumaan edes levymessuille. No, kamera oli kuitenkin illalla valmiina.

Tyhjyys.

Käpykaarti. Tällä bändillä oli kova meno, biisitkin menivät tavanomaista reippaammin. Mukanahan oli uusi kitaristi, joka on näiden havaintojen perusteella kova jätkä. Hyvin otti paikkansa bändissä.

The Escapist.

Ward.

Perjantain fotot täällä. Sitten lauantain kimppuun.

Synti.

Kiristys.

Ranger. Ai saatana miten hyvä keikka! Tällaista hevin pitäisi ollakin, eli sellaista jonka takia niskasärystä saa kärsiä pitkälle seuraavaan viikkoon. Villi meno!

Lauantain kuvat ovat täällä. Lauantaina esiintyivät myös Surffiveikot, mutta paikan ollessa täyteen ammuttu en jaksanut rynnistää lähellekään eturiviä. Surffiveikot soitti kyllä hyvän keikan joka oli jotakuinkin yhtä hyvä kuin Rangerillakin, mutta eri tavalla.

Käpykaarti – Helppoja ratkaisuja moniulotteisiin ongelmiin

Käpykaartin ensimmäinen Puntala-esiintyminen kesällä 2010 vakuutti. Käpykaartin ensimmäinen LP keväällä 2011 vakuutti. Käpykaartin ensimmäinen seiskatuumainen joulukuulta 2011 vakuuttaa. Helppoja ratkaisuja moniulotteisiin ongelmiin on tämän seiskatuumaisen nimi.

Käpykaarti on edelleen todella punk, muttei erityisen rock tai hardcorea. Käpykaarti on punk, sillä sipuli. Käpykaarti ei ole sinänsä kehittynyt tai ottanut askelia eteenpäin, vaan sen soitanta on jotakuinkin samanlaista kuin älpeelläkin. Se käyttää niitä samoja jippoja mitä jo Olotilan aikoina on hyödynnetty, eli Satru vetelee samankaltaisia saksofonijuttuja ja lyriikoissa ollaan vihaisia. Ostosviikonloppu Lontoossa –biisin lopussa on varmaan kovimmat yksittäiset saksofonin törähtelyt, mitä Satru on koskaan vedellyt. Piippostahan ei ole mukana, mutta ei tämä nyt niin tarkkaa ole muutenkaan?

Äänitorvi-Satrun kurkusta tulee edelleen melko vihaista ja katkeroitunutta paatosta tällä kertaa tehokalastuksesta, markkinoiden ylivallasta, jytkystä ja anarkismista. Tuossa järjestyksessä, ainakin kun biisilistaa vilkuillaan. Tekstiä on niin paljon, että moottoriturpa-Satrun paatoksen seuraaminen vaatii oikeasti keskittymistä, mutta toisaalta lyriikat on präntättynä erilliseen liitteeseenkin. Vasta tuosta liitteestä näkee, miten paljon Käpykaartilla on sanottavaa, eikä yhtye juuri toistele itseään ylenpalttisesti. Muutama rivi vielä lisää, niin mennään jo rap-mitoissa.

Vähän on biiseillä taipumusta kuulostaa samanlaisilta, vaikka meininki on muuten kohdillaan eikä yksikään biisi missään tapauksessa huono ole. Ja kannattaahan Käpykaarti tsekata jo ihan siksikin, ettei samanlaista musiikillista ja verbaalista myllytystä tahdo muiden bändien esittämänä tätä nykyä kuulla. Ei mielestäni olisi mikään täysi katastrofi, jos Suomessa olisi muitakin Käpykaartin kaltaisia bändejä, jotka käyttäisivät silloin tällöin saksofoniakin. Ehkäpä Helppoja ratkaisuja moniulotteisiin ongelmiin näyttää Käpykaartin olevan Suomen 2010-luvun Olotila, joka ei kaiva uusia poteroita mutta varmistaa paikkansa niissä kyllä sitäkin paremmin? Jos LP:stä diggasi, diggaa takuuvarmasti tästäkin.

Kohokohdat: Kalamiesten bändi, Ostosviikonloppu Lontoossa

Käpykaarti – S/T

Puntalassa 2010 en kokenut varsinaisesti valaistumista Käpykaartin keikalla. Enkä oikeastaan bändin haastattelustakaan Toisessa Vaihtoehdossa samoihin aikoihin. Sitten tuli levy pihalle, joka onkin sekä itselleni että monelle muulle alkuvuoden 2011 odotetuimpia punkkilevyjä. Eikä syyttä, onhan bändin kokoonpanossa tuttuja naavapartoja, jotka ovat soittaneet jo ties missä bändeissä. Mielenkiintoa täynnä tartuin Käpykaartin ensimmäiseen LP-levyyn, mutta ennen soittimeen iskemistä luin sen lyriikat läpi.

Voiko Käpykaartia mainita ilman, että poliittisuus tulee jossain vaiheessa esille? Tuskin. Bändin polttoaineena on aina yhtä ihana politiikka, ja se tuo Käpykaartiin särmää jota se tarvitsee. Täysin omalla alustallaan palopuheitaan huutelee laulaja Satru. Tämän laulu kuulostaa aiempaa selvästi vittuuntuneemmalta. Kaiken kukkuraksi sanoituspuolella vedetään niin poliittisesti latautunutta tekstiä, että pelkästään niistä Satrun ääni kiristyy vielä hieman lisää. Käpykaartin kaikki tekstit ovat vahvasti poliittisia, mutta niiden aihepiirit vaihtelee yleisestä maailmantilan ruotimisesta aina vuokrasäännöstelyn arkisempiin aiheisiin. Puoluepolitiikasta Käpykaarti ei kuitenkaan laula, eihän kaiken politiikan tarvitse olla puoleisiin sidottua.**

Musiikillisesti Käpykaarti on lähes suoraa jatkumoa Olotilan ja Alakulttuurin Kusipäiden piippospunkille… vai onko tämä nyt jo sitä satrupunkkia? Saksofonikin kuuluu osaksi Käpykaartin soundia, vaikka olisin henk. koht. kuullut sitä enemmän kuin mitä tällä levyllä nyt soitetaan. Kyseinen vekotin kun sattuu jo olemaan Satrun tavaramerkki.* Musiikki itsessään on melodista ja aggressiivista punkkia, jossa on toki vähän hardcore-vaikutteitakin. Vähän yksipuolista paikoin, mutta menevää sekä levyltä että keikoilta. Mitään suurensuurta, yksittäistä hittibiisiä en tosin ensimmäisillä kuunteluilla levyltä löytänyt, vaan se aukesi kokonaisuudessaan paremmin vasta kun sille oli antanut enemmän aikaa. Suositeltavaa kuultavaa, joka antaa ajattelemisenkin aihetta, vaikka osa levyn sanoista ovatkin räikeänkin idealistisia.

Kohokohdat: Ostovoima, Statisti, Guns for the Afghan Rebels, Ilmastoseikkailu 2010, Systeemin omatunto
*Kulutushan on muuten yksi Käpykaartin käsittelemistä teemoista.
**Eipä sillä, Käpykaartia voisi sanoa jopa vasemmistolaiseksi.

Toinen Vaihtoehto #228 (5/2010)

tv228 Toinen Vaihtoehto pääsee taas yllättämään. Lehden uusimman numeron kansi ei nimittäin jätä ketään kylmäksi: kansikuvassa ovat 3×2 –päinen, psykedeelinen papukaija (selkäni takana olevassa häkissä nököttää yksi tuollainen!) ja joku tursaan, muurahaisen ja västäräkin ristisiitos taistelemassa keskenään. Tavallisuudesta poikkeava kansi siis, jonka takana on portlandilaisen Lebenden Totenissa soittava Chanel Adair. Tätä taustaa vasten edes “Toinen Vaitoehto” (ilman h-kirjainta) ei häiritse, eikä siihen kannata takertuakaan koska kirjoitusvirheitä ei kannessa muuten ole Vaasa/Vassa-virhettä lukuun ottamatta.

Äkkiseltään selattuna vaikuttaa siltä, että lehteä ovat tehneet tavallista harvemmat, mutta nämä ovat toisaalta antaneet sitäkin suuremman panoksen lehdessä. AH-nimimerkki vilahtaa lähes jokaisen levyarvion perässä ja herran on vastannut joistakin muistakin lehdessä olevista teksteistä. Tekstiä on kuitenkin vähintään yhtä paljon kuin ennenkin, ellei jopa enemmän. Materiaaliahan jäi runsaasti tässä yhteydessä käyttämättäkin, mutta ne ilmestyvät sitten seuraavassa numerossa, jonka deadline onkin melko lähellä tämän arvion kirjoittamishetkeä.

Molemmat bändijutut (Lebenden Toten ja Käpykaarti) olivat hyvin tehtyjä, samoin talonvaltausjuttu, vaikka se lähinnä olikin vain katsaus nykytilanteesta. Mutta haastateltavan tuo “kaikki poliisit ovat pahoja”-ajatusmaailman voisi jo jättää. Juuri olin Vasemmistonuorten (mainittakoon, etten itse koe olevani vasemmistolainen, mutten tosiaan kyllä oikeistolainenkaan) järjestämässä konsertissa, jonne saapui joitakin natseja. Poliisi hätisti pois nuo sankarit, ennen kuin tilanne ehti muuttua vähääkään uhkaavaksi. Tapahtumassa oli runsaasti teinejä ja lapsia, joten olisiko ollut parempi jos poliisi olisi jättänyt kokonaan tulematta ja tilanteessa olisi voinut käydä huonosti? En kuitenkaan kiistä, etteikö Suomen lintukodossakin (= termi, joka saa tämän lehden kannen myötä aivan uuden merkityksen) poliisi turvautuisi turhankin ronskeihin otteisiin. Ja nyt ei kannata luulla, etten tukisi talonvaltauksia. Kyllä minä niitä tuen, jos niiden avulla saadaan vähän eloa kuolleeseen kaupunkiin. Se on huomattavasti parempi vaihtoehto, kuin pitää niitä ilman kunnollista syytä tyhjillään. Ja nyt kun näistä poikien unelma-ammateista puhuttiin, niin Saarnaus-arviossa nostettiin ihan aiheellisesti esille vappuna tapahtunut selkkaus palokunnan kanssa.

Mukana on kolme livearviota: kaksi pienempää (joista toisen kirjoitti meikäläinen, Urban Unrest, Alley Gods ja Watch Your Back esiintyivät kesäkuun puolivälissä Helsingin Lepakkomiehessä) ja yksi isompi Hässäkkäpäiviltä. Paljon oli nähtävää, mutta AH:takin jäi Tuhkaus siellä näkemättä. Oletan miehen katsoneen bändin sitten Puntalassa?

Miinusta antaisin kuitenkin kansista: kansipaperi on hieman ohkaista. Paperi on vaihtunut sitten edellisen numeron, ja tämä uudempi ratkaisu tuntuu hauraammalta. Sisäsivuina tämä paperilaatu toimisikin, mutta tämä on näemmä painettu samalle, 32-sivua mahdollistavalla painoarkille. Itse lukemiseenhan tuo ei vaikuta, joka olikin sitten hyvällä tasolla, johtuen tekijöiden tekstien soljuvuudesta. Vain pari levyarviota jätin välistä, muuten luin taas Toikkarin kannesta kanteen.

Puntala-rock 2010, 30. – 31.7.2010 @ Puntalan leirintä-alue, Lempäälä

Tässä hieman Puntala-rockin kuvasatoa. Näitä kuvia on tietenkin pienennetty ja pakattu, jotta ne latautuisivat edes kohtuullisessa ajassa. Varsinainen raportti kirjoitettu Lammas Zinelle kahdessa osassa, joiden yhteydessä on sitten enemmän kuvia. Kantolan Maikin kuvia odotellessa…

Perjantai, 30.7.

No Shame

Osasto 11

Pertti Kurikan Nimipäivät

Pojat

Juggling Jugulars

Lauantai, 31.7.

Outsiders

Delta Force 2

Yleislakko

Büfo. Fokus on missä sattuu, mutta onpahan komea oranki-hyppy…

Luonteri Surf

Molemminpuolinen Varma Tuho

Tuhkaus

Allekirjoittanut