Vaikka Facebookissakin oltiin tästä tapauksesta mainostettu ihan riittävästi (Kattoklubin oman eventin lisäksi molemmat bändit pykäsivät omansa), jouduin silti maanantain ja tiistain välisenä yönä paniikkiin. Sain jostain päähäni, että Kattoklubi olikin maanantaina, vaikka se tosiasiassa edelleen järjestettiin tiistaina. Olivatko Kattomogulit vaihtaneet iltaa? No, onneksi eivät olleet, kun tarkistin asian heti aamulla.
Edellisestä Kattoklubi-kerrasta olikin ollut todella kauan aikaa. Kun Porifolkin yhteydessä Eetunaukiolla järjestettyä Kattoklubia ei lasketa, oli edellisestä visiitistäni vierähtänyt tosiaankin puoli vuotta. Tuohon rakoon en missään nimessä pyrkinyt, niin vain pääsi käymään.
Alunperin glam metal-bändi Rust N’ Ragen piti avata ilta, mutta aloittajabändiksi päätyikin The Fauna. Itselläni oli niinkin hyvä syy keikan katsomiseen, että bändin rumpali on jo aikansa vaatinut meikäläistä katsomaan bändin keikkoja, joita onkin Porissa muutama kappale ihan lähiaikoina. Tämä oli tosin ainoa, jolle pystyn osallistumaan. Mutta tokihan olisin voinut katsoa The Faunan muutenkin. Muistini ei mielestäni ole niin hatara, että olisin muistanut The Faunan soittaneen näin synkkää musiikkia. Jotain on tapahtunut, kun viime vuoden HOAXissa laulajalla oli erilainen tukka, tämä ei ollut linnoittautunut syntikoiden taakse eikä se syntsia soittanut tyttökään tainnut seistä nurkassa. Ja bändin musiikkihan oli aikalailla pirteämpää. Jotain tälle bändille on ilmeisesti tapahtunut, enkä pistä muutosta lainkaan pahakseni. The Fauna kuulosti jopa hyvältä, vaikka se pirteä, suomeksi käännetty (niin laulukielikin meni vaihtumaan) I Don’t Want it to Die oikein istunut settiin eikä bändin nimi kuvaa itse musiikkia juurikaan. The Fauna vaikuttaisi nyt mielenkiintoisemmalta kuin koskaan aiemmin.
Rust N’ Rage on myös kiintoisa tapaus. Glam metalliahan voi periaatteessa soittaa kahdella tavalla; joko suositaan nimenomaan sitä metallisuutta tai sitten poppia. Jos Reckless Love edustaa sitä pop-osastoa, niin Rust N’ Rage oli enemmänkin sitä meuhkaavaa metalliosastoa. Bändistä tuli vahvasti mieleen alkuaikojen Mötley Crüe, vaikkakin jätkien ulkonäkö ei ollut ihan niin hurja. Itselläni sattuu olemaan bändin demo-cd analysoitavana Lammasta varten. Kyseinen lärpäke ei herättänyt juurikaan tuntoja, mutta tämän keikan jälkeen suhtaudun siihenkin ihan toisella tavalla. Ehkä. Harmi, että yleisö istui mieluummin sohvilla ja jätti bändin jätkät spedeilemään keskenään. Laulajaa oli muuten tuuraamassa tämän pikkuveli, joka luki sanat suoraan paperilta. Olosuhteisiin nähden tyyppi selvisi tehtävästään ihan hyvin, mutta näkisin bändin mieluusti vielä varsinaisen laulajansa kanssa. En juuri glamista perusta, mutta se fakta huomioiden Rust N’ Rage oli viihdyttävä tapaus.
