Kevätkarkelot. 3.-4.5.2013 @ Ilokivi, Jyväskylä

Olin tuossa Jyväskylässäkin piipahtamassa ja kuvia siinä samalla ottamassa. Oli kyllä mukavimpia viikonloppuja taas vähään aikaan, meikä tykkää Jyväskylästä ja sikäläisistä ihmisistä, ja hyvät karkelot nämä tyypit olivat järjestäneet. Money well spent, sir.

Tyhjyys. Uusi jyväskyläläisbändi, ja tupa oli täyteenladattu jo heti alkuillasta. Lupaavaa.

 

Night Lives. Ei ole kovin vanha bändi tämäkään, mutta lupaavalta kuulosti!

 

Arrestum. Oli hurjimpia keikkoja mitä olen tältä kokoonpanolta nähnyt.

 

Kuudes Silmä, synisti vuoteenomana eli keikka läpi triona.

 

Oi Polloi. Ai kauhea kun Diikki kiroili kamalasti! Oli myös aika pitkä keikka, mutta eihän tuosta nyt jaksa valittaa.

Ja sitten lauantain kimppuun…

 

The Escapist. Kolmas kerta kun näen bändin kuukauden sisällä, ja ensimmäinen jolla ei ollut mitään teknisiä ongelmia. Tai en ainakaan niitä huomannut. Hyvä keikka!

 

Kieltolaki. Siitä onkin kai jo kaksi vuotta, kun näin bändin edellisen kerran, eikä sekään ollut sellainen keikka jota kiikkustuolissa muistelisin. Tämä sen sijaan oli.

 

Terveyskeskus. Bändi on yllättävänkin hyvässä tikissä ja oli viihdyttävä, mutta ihan koko keikkaa en totta puhuen jaksanut seurata. Oli nimittäin vähän pitkä keikka.

The Splits. Tämän keikan jälkeen alkoivat bändin biisit soida päässä seuraavan viikon ajan, ja arviokappaleena saatu cd piti päivittää vinyyliin Suiston keikan yhteydessä.

Kylmä Sota. Aika totaalista jälleen kerran.

 

Hero Dishonest. Nyt…

Perjantain kuvat ja lauantain fotografit.

Marsuli # 6

Marsulin kuudes numero ilmaantui heinäkuussa 2010. Mustavalkoiseen värimaailmaan luottava Marsuli on ulkoasultaan karu, mutta sitäkin asiasisältöisempi. Kaikki lehden tekstit on läntätty kuvakollaasien päälle perinteistä paperi + sakset + liima –menetelmää käyttäen. Ulkoasultaan yhtenäisempien zinejen lukemiseen tottuneille Marsuli vaatii hieman totuttautumista, mutta sitä oppii piakkoin lukemaan jouhevasti.

Marsulin sisältö on enemmän tai vähemmän punkzineille tyypillistä. Pääkirjoituksessa on perinteistä rutinaa zinen tekemisen hankaluudesta, bändejä on haastateltu ja levyjä arvioitu. Haastattelut on tehty hyvin, jolloin haasteltavista (Ydinperhe, Kieltolaki, Tuomiopäivän Lapset / Altse Alatalo) on saatu paljon irti. Lehden mielenkiintoisimmat haastattelut ovat kuitenkin Gruntin ja Pentti Dassumin Umpiota käsittelevät jutut. Noise ei ole minulle genrenä kovinkaan tuttu, mutta näiden haastattelujen jälkeen se alkoi kummasti kiinnostamaan. Varsinkin Gruntin haastattelu sisältää pohdintaa kaikesta muusta kuin itse musiikista, jos siis noise-pörinää haluaa musiikkiin edes lokeroida.

Mutta onko Marsulin tekijä Ersuli sen parempi kritisoimaan Miasman toimittajia kuin nämä islamin kritisointia? Myönnän, että se Miasman Muhammed-pääkirjoitus oli kömpelösti toteutettu, päätyen alakoulumaiseen osoitteluun ja lällättelyyn kuin varsinaiseen ja fiksuun kritisoimiseen. Toisaalta Marsulin vastineesta näkyy selkeästi läpi kirjoittajansa oma näkemys Miasman toimittajista ja lukijoista. Asennelippistä kiristää? Mitä ihmettä? Eikö tuo ole jo vähän kapeakatseista, varsinkin kun Miasman sivuilla ei ns. “asennehevibändien” juttuja juuri näy.

Itse lukeminen oli muuten ihan luonnistuvaa, mutta itse lehti kärsii ajoittaisesta sekavuudesta. Parin arvion sijoittamisen niille sopiviin kohtiin pitkin lehteä ymmärtää tilankäytön kannalta, mutta kolumnit olisi kyllä voinut edes otsikoida. Ne on laitettu samalle aukeamalle ja erotettukin yhdellä suikaleella, mutta lukija ei välttämättä huomaa tätä ensimmäisellä lukukerralla ja päätyy ihmettelemään äkkinäistä aiheenvaihdosta. Jutut tosin olivat mielenkiintoisia, kaikkihan minä näistä luin. Itse asiassa taisin Umpio-jutun lukea kahteenkin kertaan, joten kyllähän Marsuli # 6 on selkeästi lukemisen arvoinen lehtinen.

Kenelle: Punkkareille, miksei myös noise-friikeille?
Miksi: Mielenkiintoiset jutut.
Paras juttu: Umpio-haastis.

Kieltolaki – Massahypnoosi

Kieltolaki on niitä bändejä, jotka eivät iske meikäläiseen heti ensimmäisestä iskusta. Totaalisen tuhon huominen (2006) –seiskatuumainen (joka on muuten Kieltolain edellinen oma julkaisu, onko siitä jo niin kauan?) iskeytyi tajuntaani vasta joitakin kuukausia sen jälkeen, kun se oli poistunut tehokuuntelusta. Arvailen samaa tilannetta myös bändin ensimmäisen LP:n Massahypnoosin kohdalle.

Kieltolaki jatkaa siitä, mihin se Totaalisen tuhon huomisella jäikin. Kieltolaki soittaa edelleen primitiivistä ja kaunistelematonta, 82-mallin hardcorea Varauksen, Kaaoksen, Riistettyjä ja kumppaneiden hengessä. Älperin yksipuolinen värimaailma ja zine-mallinen sanoitusliite vain vahvistavat tätä käsitystä. Kappaleiden nimetkin ovat tyylille uskollisia, vaikka sanoitukset ovat hieman modernimmat: markat ovat vaihtuneet euroiksi ja ydinsota ilmastonmuutokseen. Maailma on perseestä, mutta omassakin elämässä on kestämistä. Tosin en ole huomannut, että kovinkaan moni bändi olisi käyttänyt lyriikoissaan vennamomaista sanaa “rötösherra”.

Itse kappaleissahan on tuttuun tapaan pidättäydytty monimutkaisista kappalerakenteista ja kellontarkasta soitosta, vaan turvauduttu silmittömään väkivaltaan. Tämmöisessä levytetyssähän muodossa väkivalta on perusteltua, sillä kun alleviivataan bändin aggressiivista ja nihilististä sanomaakin. Kitarasoolojakin on jonkin verran, mutta ne ovat kaaokseen hukkuvia, pisteliäitä kiljahduksia. Hätähuutoja, joita oli muistaakseni myös Kaaoksellakin aika paljon, tosin en nyt sitten tiedä voiko noita Stuka-pommittajaimitaatioita kutsua sooloiksi. Voihan ahdistuksen pukea kauniiksi ja kuulaiksi melodioiksikin ja ne voivat siinä muodossa kuulostaa jopa hyvältä, mutta se ei ole Kieltolain alaa. Kieltolaki tappaa rynnäköllään niin talossa, puutarhassa kuin levylautasellakin.

Jostain kumman syystä Feral Ward innostui alkuvuodesta julkaisemaan enemmänkin näitä suomalaisia levyjä. Massahypnoosin lisäksi myös Kylmän Sodan kaksitoistatuumainen tuli Feral Wardin kautta. Ihan rapakon toiselta puolelta levyä ei tarvinne kuitenkaan tilailla, sitä saa myös tältä puolen Atlanttia. Täältä voi saada jotain käryä aiheesta.