Zugen muistolle. 7.4.2012 @ Klubi, Tampere

Tiettyjä lukuja laitettiin päätökseen Tampereen Klubilla pääsiäisen aikoina. Olin paikalla, kun Abduktio ja Armageddon Clock soittivat viimeiset keikkansa, kunnioittaen samalla kuitenkin Jukka “Zuge” Laajakallion muistoa. Muistoa kunnioittivat myös Lighthouse Project, Hero Dishonest ja Last Calls. Lampaassahan tuo keikkaraporttikin on ehtinyt jo hetken aikaa olla olemassa, kuvagallerian kanssa. Päätin kuitenkin jakaa kuvat myös tätä kautta.

Last Calls.

Lighthouse Project

Hero Dishonest

Armageddon Clock

Abduktio.

Loput.

Circle, Motelli Skronkle & Keuhkot. 7.9.2011 @ Klubi, Tampere

Ei sitä aina tarvitse menojaan suunnitella. Olin alunperin suunnitellut jotain ihan muuta keskiviikko-illalle, mutta siinä neljän kieppeillä iltapäivällä kaveri (kiitti, Gyg!) laittoi viestiä, että autossa olisi vielä tilaa. Todella lyhyt varoitusaika, varsinkin kun lähtökin oli jo kuudelta. Olin saattanut mainita kiinnostukseni Circlen, Motelli Skronklen ja Keuhkojen Tampereen keikkaa kohtaan, mutta se oli pitänyt alustavasti skipata muihin kiireisiin vedoten. Muut suunnitelmat hieman muuttuivat ja muullakin rukkaamisella saatiin lähtö mahdollistettua, joten lähdin sitten ex tempore-hengessä Tampereelle. Sitä paitsi Porissa oli opiskelijatapahtuma Kurnajaiset, joita pääsi sopivasti pakenemaan, heh. Toki kyseinen tapahtuma oli itsellenikin suunnattu, mutta olin päättänyt jättää sen väliin vaikka esiintyjänäkin olisi ollut Laura Närhi. Aina ei voi voittaa, mutta tällä kertaa voitin kun näin Circlen, Motelli Skronklen ja Keuhkot samalla keikalla.

Automatka sujui leppoisasti Motelli Skronklea kuunnellessa. Se tarjosi mukavaa vaihtelua, kun olin koko alkuviikon kuunnellut lähestulkoon pelkkää death metallia, enkä ollut sitä paitsi koskaan kuullut Motelli Skronklea. Yhtyeen nimi oli toki tuttu. Seurueemme karautti paikalle sen verta sopivasti, että Telakassa ehti juoda kahvit ennen Klubien ovien avautumista ja sisäänpääsymaksun perimistä Telakan iskelmäkeikalle.

“Keväällä syntyvät poikaseeeeeet!”

Ensimmäiseksi esiintyi Keuhkot. Vielä pari kuukautta sitten olisin ollut Kake Puhuun näkemisestä todella innoissani, mutta nyt kun Keuhkot oli nähty ihan vähän aikaa sitten ei se tuntunut enää niin uudelta ja ihmeelliseltä. Ihmeellistä se oli silti, vaikak setti oli Porin vedon kanssa lähestulkoon – ellei täysin – identtinen. Tämä keikka tosin sujui ilman kommelluksia ja puhujanpönttö pääsi nyt paremmin oikeuksiinsa, kun se sijaitsi jo lähtökohtaisesti puolen metrin korkeudella eikä kukaan iskenyt sitä paskaksi. Nyt taidan jotenkin tietää, mikä kuului osaksi esitystä. Sanonpa muuten senkin, että tämän performanssin jälkeen arvostukseni Keuhkoja kohtaan nousi ja Keuhkojen musiikki on soinut täällä melko ahkerasti.

Motelli Skronkle oli käytännössä se suurin syy osallistumiselleni. Tuo veteraanibändi kun on itselleni melko tuore tuttavuus, jota en ollut nähnyt missään soittamassakaan. Enpä tiedä miten usein jaksaisin bändin keikoilla käydä tai levyjä laittaa soimaan, mutta silloin tällöin nautittuna yhtye vaikuttaa erityisen hyvältä lääkkeeltä flunssaan, univaivoihin, masennukseen, ripuliin, lepraan, apatiaan sekä riisitautiin. Se oli ihana, mutta setin venyessä jo tunnin pituiseksi alkoi väsymys iskeä. Eipä sillä, katsoisin Motelli Skronklen kyllä mieluusti uudestaankin.

Circle nyt oli Circle: nähty bändi, samat kikat mutta joka kerta yhtä vakuuttava. Pääasiassa Rautatien biiseillä porskutettiin enemmän ja keikassa oli hieman variaatioita Porisperen vetoon verrattuna. Ensinnäkin bändi sai soittaa vapaammin kuin Porisperessä, jossa oltiin kuitenkin tiukkojen aikataulujen armoilla. Muuten keikka oli hyvinkin paljon samanlainen kuin aiemmatkin näkemäni Circle-keikat, eli se ei tarjonnut yllätyksiä mutta ei kyllä pettymyksiäkään. Eturivistä jaksoin koko keikan katsoa, melkein Lehtisalon lahkeessa kiinni.

Paluumatka meni aika myöhäiseksi. Eipä siitä ole muuta kerrottavaa, kuin että ruokailun jälkeen kuunneltiin sitten Groove FM:ää ja Cardiacsia. Reissun ainoana miinuksena nyt voi sanoa, että unirytmini sain sössittyä aivan totaalisesti, kun olin juuri saanut sen reilaan. Univelkoja kuittailtiin vielä viikonloppunakin.

Enemmän kuvia näistä kinkereistä täällä!

25 Years of Chaos-Tour: Mayhem, Behexen, Cavus. Turku, Klubi 21.11.2009.

Eräs kaveri pyysi minua jo syyskuun puolella mukaansa katsomaan Mayhemia tulevalle keikalle. Kun hän totesi mukana olevan myös Behexenin ja lipun hinnan olevan suhteellisen edullinen, olin mukana. Kyseessä olisi myös mahdollisuus nähdä muitakin tuttuja ja vierailla Turussa peräti toista kertaa vuoden 2009 puolella. Kriittisen päivän lähestyessä alkoi kaikki mahdollinen mennä perseelleen, mutta kun vihdoin oli puoliltaöin katsomassa yhtä Norjan pahamaineisinta musiikkivientituotetta, oli olo melko voitokas.

Saavuin kaverin kanssa paikalle puoli yhdeksän aikoihin. Hammer of Hatella oli levynmyyntikoju ja jäimmekin hetkeksi pläräämään levyjä, mutta tällä kertaa jäi Behexen- ja Armour-vinyylit ostamatta. Siinä sitä odoteltiin paskaa jauhamalla ensimmäisen bändin aloittamista. Illan epäkiitollisimman soittoajankohdan saanut Cavus oli varmasti kovan paineen alla, bändihän on vielä melko tuore ja sen jälkeen esiintyisivät jo mainetta saavuttanut Behexen sekä legendaarinen Mayhem. Toisaalta eteläisestä Suomesta ponnistava Cavushan saa paljon näkyvyyttä tällä kiinnityksellä ja on tämän kiertueen jälkeen varmasti tunnetumpi nimi kuin ennen sitä. Kun ottaa huomioon että Cavus on perustettu vasta 2007 ja on vasta tänä vuonna julkaissut nimettömän EP:n on sillä mennyt ilmeisen hyvin. Itse lavallakin huomasi ettei bändillä ole vielä hirveästi kokemusta lavaesiintymisestä. Soitossa ei ollut mitään varsinaista vikaa, sillä soittimet pysyivät käsissä oikein päin eikä mitään suurempia mokiakaan kuulunut, tai en ainakaan niitä huomannut. Itse biisimateriaali vaan oli melko persoonatonta eikä oikein sytyttänyt. Osasyyllinen siihen saattoi toki olla sekin, että en tuntenut bändiä ja sen tuotantoa entuudestaan. Kyllä se keikka välillä lähtikin nousuun ja jalkakin väpätti tahdissa.

Seuraavaksi touhu meni asteen verran vakavammaksi ja lavalle kohosi kynttilöitä sekä iso, täysin musta väärinpäin käännetty risti. Behexenillä on kova keikkabändin maine, mutta Behexenin tapauksessa keikkabändi-termiä pitää hieman selventää: Bändi ei niinkään panosta keikkojen määrään vaan niiden laatuun, tähän laatuun kuuluu myös erilaisia ulkomusiikillisia ansioita kuten verellä lutraaminen ja kuolleiden rottien heitteleminen yleisöön. Rottia tai hurmetta ei tällä kertaa (ihmettelen, mitä bändin tukijoukkojen ympäriinsä roudaamissa muovikasseissa mahtoi olla) tantereella näkynyt, mutta näky oli silti tyly. Lavalle asteli joukko mustia kaapuveikkoja, ja se näky oli jo melko tyly. Tylymmäksi meno muuttui kun kaapuveikot riisuivat huppunsa, lavalla oli nimittäin joukko kaljupäitä basistia lukuunottamatta, jolla oli enemmän karvoja päässään kuin muulla bändillä yhteensä. Muullakin bändillä oli tukka päässä kun uusimmat promokuvat näin, mutta eipä puhuta enää tämmöisestä muotoseikasta. Settilista oli hyvä, mutta jotenkin petyin. Torogilla oli helvetin vakuuttava ääni lavallakin, keskivertoa BM-ääntä parempi. Odotukseni olivat ilmeisesti liian korkealla, sillä odotin Behexenin olevan lavalla tajuttoman kova, nyt se oli “vain” hyvä. Pari soittovirhettäkin särähti pahasti korvaan (esimerkiksi Mouth of Leviathanin alussa), mutta yleiskuvaa ne eivät pahemmin romuttaneet. Tylyä ja totaalista meininkiä.

Sitten oli Mayhem, tuo poikakuoro helvetistä johon on yhdistetty sellaisiakin perhekeskeisiä teemoja kuten satanismi, itsemurha, kuolema, kannibalismi, shokeeraus, rienaus. Norjalaisilla (plus unkarilaisella ja ranskalaisella) ei ollut niitä sianpäitä mukana, mutta Attila Csiharin olemus oli vähintäänkin rienaava. Mies oli valinnut asukseen tällä kertaa katolilaisen papin vermeet, suitsukepönttöineen päivineen. Mies heilutteli astiaansa ja väänteli käsiään melkoisen rienaavasti. Kun tähän vielä yhdistetään miehen kantama sotkuinen corpsepaint ja miehen kurkusta tullut epäinhimillinen mylvintä oli näky vähintäänkin pelottava siellä pimeässä salissa. Mies kuulosti välillä joltakin paimentolaiselta, mutta Attila hoilasi myös latinaksi jumalanpalvelustakin, tosin viljellen anti-sanaa siellä sun täällä. Tämä ja muuten hiljaisen Necrobutcherin kimeä vikinä Attilaa esitellessä näyttivät, että kyllä Mayhemilta löytyy sitä huumoriakin. Necrobutcher sekä uudet livekitaristi Silmaeth ja Morfeus hoitivat kukin tonttinsa loistavasti. Kehuja saa myös juuri putkasta päässyt Hellhammer ylitrigatusta soundistaan huolimatta. Näin Hellhammerin peräti kolme kertaa tasan kolmesta syystä johtuen:

  1. Mies oli linnoittautunut järjettömän rumpurakennelmansa taakse
  2. Lavalla oli sen verran savua ja valoa että mies oli melkein näkymättömissä
  3. Olin itse melko epäedullisessa paikassa

Settilista oli yllättävän monipuolinen. Mayhem veti jotakin jokaiselta levyltä, mutta toki omaan makuuni tuli hieman liikaa uudemmilta levyiltä biisejä, sillä oma kiinnostukseni Mayhemiin rajautuu lähinnä De Mysteriis Dom Sathanas-levyyn. Siltäkin levyltä toki kuultiin helmiä, tosin jäin kaipaamaan Funeral Fogia. Olihan se kova juttu kuulla monen vuoden diggailun jälkeen ensimmäistä kertaa Freezing Moon ja Deathcrush. Se oli vain jotenkin värisyttävää ja musertavaa.

Aika vakuuttavan kuuloista? Joo, hyviä keikkoja tuli hyviltä bändeiltä, mutta jotenkin rutiinimaisilta nämä keikat kieltämättä hieman tuntuivat. Eivät valitettavasti pääse tämän vuoden Top 10-keikat listalle, mutta kannatti silti maksaa parikymppiä tästä illasta!

Kuvat:
Cavus
Risti (Behexen)
Behexen
Attila (Mayhem)
Mayhem