Metal on Metal II

metalonmetal2Metal on Metal-kokoelman kakkososaa osasin jo odotella muinoin, siinä missä sen ensimmäinen osa tuli kuin puskista. Siinä missä ensimmäinen Metal on Metal keskittyi speed/thrash metalliin lievin death- ja black metal-painotuksin, on kokoelman kakkososassa suunta enemmänkin perinteisessä heavy metallissa ja doom metallissa. Ainoa poikkeama löytyy speed metal-bändi Solitairesta, joka on sekin kokoelmalla jo ihan ensimmäisenä. Sitten toinen “poikkeama” ovat Ari Honkosen kolme bändiä (Minotauri, Morningstar, Heathen Hoof) putkessa. Tai eipä tuo varsinainen poikkeama ole, mutta ihan hauska yksityiskohta kuitenkin. Musiikkiahan tällä kokoelmalla on todella paljon, ja bändejä on yhteensä 11, biisejä 17.

Mielestäni parhaimmat vedot tällä kokoelmalla ovat Spiritus Mortisilta, Heathen Hoofilta ja Garden of Wormilta, siinä missä muiden bändien esitykset eivät edusta näitä bändejä parhaimmillaan… tosin on sitä esimerkiksi Spiritus Mortisiltakin kuultu parempaa. Siinä missä ensimmäisellä kokoelmalla oli paljonkin sillä esiintyneiden bändien parhaimpia biisejä, on tilanne toinen Metal on Metalilla. Selvästi huonoja biisejä ei tälläkään toki ole yhtään, vaikka toisaalta tällä kokoelmalla oleva biisi ei esimerkiksi anna täydellistä kuvaa Witchtigerista. Samaten Forever Winter ja Bloody Hell jäävät altavastaajien asemaan ja kokoelman kovimmat nimet tallovat ne jalkoihinsa. Tuota ongelmaa ei ollut ensimmäisellä kokoelmalla, mutta välistä sattuu näinkin. Siltikin Metal on Metal pysyy kirjoissani kirkkaasti plussan puolella, ja lisäpisteitä pitää tietysti antaa siitä ettei tämä levy edes yrittänyt olla hiilikopio edeltäjästään. Metal on Metal II tehtiin jo lähtökohtaisesti erilaiseksi ja muutamat riskitkin tehden, ja sitä minä arvostan.

Kohokohdat: Spiritus Mortis – Rise From Hell, Heathen Hoof – Heathen Hoof (Live), Garden of Worm – Keskikesän hautasaatto

Metal on Metal

metalonmetal1Metallissa (kuten kaikissa muissakin underground-musiikin lajeissa) painotukset muuttuvat. Kymmenisen vuotta sitten sekä suomalaisessa että skenessä oli tilanne, että thrash metal alkoi nostaa taas rumaa päätään. Vanhat bändit alkoivat palailla ja uusia perustettiin. Suomessakin syntyi yllättävän monta thrash metal-bändiä noihin aikoihin, jopa niin paljon että pystyttiin puhumaan jopa pienimuotoisesta aallosta. Samoihin aikoihin ilmestyi myös jonkinlainen death/thrashin aalto, joka ainakin minut kyllästytti kunnolla, mutta vuonna 2005 julkaistu Metal on Metal-kokoelma esitteli juuri niitä vanhan koulukunnan oppeja noudattelevia, uusia bändejä.

Kuten sanottua, suurin osa kokoelman bändeistä oli vanhoja, ainoana poikkeuksena aiemmin Mengele-nimellä toiminut Wengele. Osalla oli toki takanaan enemmän tai vähemmän pitkää taivallusta, ja kannuksia oli kerätty kunkin osalta enemmän tai vähemmän. Suurin osa näistä bändeistä oli toki pieniä, undergroundin syleilyssä olleilta (ja yhä olevia) bändejä, jotka olivat julkaisseet enimmäkseen demoja. Yhä olemassaolevia bändejä on yllättävänkin monta, mutta tällä hetkellä niistä kovinkaan moni ei pidä itsestään liikaa meteliä. Totta puhuen muistin joidenkin näiden bändien laittaneen pillit pussiin, mutta ilmeisesti muistin väärin.

Kokoelman bändejä voidaan kaikkia kuvailla thrash metal-bändeiksi, mutta jokaisella niistä on oma tunnistettava soundinsa. Metal on Metalilla liikutaan Pyövelin Kreator-palvonnasta Hellboxin helvetillisen kaljarässin kautta Flamen black metallisempaan ilmaisuun. Kokoelman loppuvaiheille on isketty enempi black metallisiin suuntiin olevia bändejä (Evil Angel, Flame) sekä death metal-bändi Slugathor, eli pelkän thrashin voimin tätä kokoelmaa ei kasattu. Bändejä kyllä kieltämättä oli kiitettävästi noihin aikoihin, mutta toki niistä vain parhaimpia laitettiin tälle kokoelmalle. Mukana ovat vielä ultrakäppäset kannet, ja ne eivät toisin sanoen tätä pakettia ainakaan huononna. Kutakin bändiä leimaa palava intohimo musiikkiaan kohtaan, ja vaikka meininki ei aina hipoa täydellisyyttä, on se silti aidosti sydämestä kumpuilevaa. Metal on Metal onkin suosikkejani “Various artists”-tyylisistä ratkaisuista.

Metal on Metal-kokoelmia tuli pihalle pari muutakin, ja seuraavana vuonna julkaistu kakkososa esitteli enimmäkseen heavy metal- ja doom metal-bändejä, eli linja oli hyvin erilainen kuin tällä ykkösellä. Kolmas kokoelma julkaistiin vuonna 2009, ja siinä oli musiikillinen linja lähempänä black- ja death metallia.

Kohokohdat: Malicious Death – Possessed, Pyöveli – Thrash Tormentor, Hellbox – Blasphemotor, Death Thrashers Kuopio – Sepulchral Evil

Hilse- LP

Kaikkien suomalaisten punk-kokoelmien isä ja äiti, jo vuonna 1979 ilmestynyt ensimmäinen Hilse –LP kuulunee suomipunkin yleissivistykseen. Tuttu levy toki itselleni, mutta tein peliliikkeen ja hankin sen omaan hyllyyni vasta muutama kuukausi sitten kun Pokon repress piti vihdoin ja viimein lunastaa.

Miettinen laati Hilse-lehtensä (jota minullakin on pari numeroa) kylkeen kokoelma-LP:n, josta on sittemmin tullut jonkinlainen suomipunkhistorian kulmakivi, kivipaasi ja Paasilinna. Oli mikä oli, levy kokosi yhtyeen sen hetken “kuumimpia” punk-staroja, eli Eppuja, Pelleä, Sen, Sensuurin, Vaavin, Loose Prickin ja mitä muita. Sitten joukossa on myös tuntemattomampiakin ja historian hautaamia bändejä, kuten Pop-Idolit, Tinneri ja Kaukanapoissa. Sekä Lätätön ja hardcoreton Kohu-63, joka soitti tähän aikaan käppästä 77-punkkia.

Aina silloin tällöinhän tätä kyllä kuuntelee ja vielä molemmat puolet kerralla. Tosin koska kyse on hajanaisesta kokoelmasta, niin tokihan jotkin biisit jäävät eri tavoilla mieliin kuin toiset. Yksi oma suosikkini Hilseeltä on Tinnerin biisi Mustavalkoinen maailma. Hyvä biisi, mutta Porin keikalla bändi oli tosin kuulemma aika väsynyt, mutten vahvista väitettä kun en itse ollut paikalla. Enpä toisaalta kyllä epäilekään ystäväni sanoja tässä asiassa. Toinen suuri suosikkini on suursuosikkini Kollaa Kestään kenties kämäsin äänitys Adverts Blues. Ja sitten on tietysti Ratsian Ihohygieniaa (joka on kylläkin Buzzcocksien Breakdown suomennettuna) ja Vandaalien Älä pilaa nuoruuttasi. Ei tässä kyllä oikeastaan sitten muita mielestäni yhtä kuolemattomia vetoja ole. Mutta oli niitä tai ei, tämä on kuitenkin yleissivistystä.

Kohokohdat: Tinneri – Mustavalkoinen maailma, Kollaa Kestää – Adverts Blues, Ratsia – Ihohygieniaa

Laatiminen äpäröille

Tämä kokoelmalevy voidaan laskea kuriositeetiksi. Pöhkösti nimetty Laatiminen äpäröille yrittää tavoitella klassisten suomipunk-kokoelmien kuten Russia Bombs Finlandin, Hardcore 83:n sekä Yalta Hi-Lifen henkeä. Levy on julkaistu hemmetin monen lafkan kanssa yhteistyössä, mainittakoon tärkeimpänä Paska Records. Nimestään huolimatta Paska Records ei ole suomalainen vaan ranskalainen! Ranskalaiset tekemässä suomipunk-kokoelmaa?  Kyllähän tämä kiinnostaa, lähinnä “ulkopuolisen” näkökulmansa vuoksi, vaikkakin saksalaiset julkaisivat Finnish Spunk / Hard Beat-kokoelman jo 1984. Toinen kiinnostava seikka on levyllä olevat bändit: vaikka kansissa vilahteleekin rattuksia ja mellakoita niin kaikki bändit ovat järjestään uudemmanpuoleisia, lähes kaikki materiaali on 2000-luvulta peräisin.

Kokoelmalle on tungettu muutama vanhemmankin koulukunnan paahtaja. Heti alkuun on laitettu Aivottomia. Bändihän perustettiin jo 80-luvun lopussa mutta en tiedä miltä ajanjaksolta nämä biisit ovat. Arvaisin näiden olevan 2000-luvulla nauhoitettuja? En tiedä kun en ole Aivottomia muuten kuullut. Myös Valse Triste edustaa tätä koulukuntaa. VT:hän on yksi vanhimmista edelleen ja yhtäjaksoisesti toimivista suomalaisista punk-bändeistä. Uusimmalta Madon luku-LP:ltä (2006) on otettu Takuukorjaus mikä olikin yksi levynsä mieleenpainuvimmista ralleista. Muut VT:n biisit ovat vanhempaa perua, sillä Aivottomat elukat ja Pikkuperkeleet on molemmat tehty jo ennen 90-luvun puoltaväliä. Legendaariselta Kuolemaltakin on lohkaistu muutama biisi. Kuolema onkin sitten ainoa näistä bändeistä jonka materiaalia on julkaistu tällaisella kokoelmalla jo 80-luvulla, olihan Kuoleman Äpärä-biisi jo Hardcore 83:lla. Tosin Kuolema oli monella tavalla erilainen bändi tuolloin kuin nykyään, mukana ovat Kalliossa asuvan nyky-Kuoleman biisit Nyt otetaan, Sotakoirat ja Ulkopuolinen.

Jukkelin luotsaama suomalaisitävaltalainen Sotatila on oikeutetusti tällä kokoelmalla mukana ja siltä on neljä biisiä mukana. Se on sota on treenikämppänauhoitus, jonka väitetään olevan suoraan vuodelta 1982. Miten sen nyt ottaa,  heh. Bonuksena olisi Vituttaa-niminen ralli mitä ei myöskään ole muualla julkaistu mutta Ekalta demolta ei tosin taida olla mukana mitään. Eepeeltä on rullaava aloitusbiisi Sotatila tappaa ja (Jukkelin koostamalta) Propaganda is Hippies-kokoelmalta on otettu Standardit. Samalla kokoelmallahan oli myös Viimeinen Kolonna jolta on mukana Ihmiset on rumia sekä Kaikki haluu valtaa bändin toistaiseksi uusimmalta Tuhat aurinkoa-eepeeltä. VK esittää myös levyn ainoan coverin; Bastardsin Hyväksikäytetyt. Bastardshan oli hyvin tuttu näky noiden vanhojen kokoelmien biisilistoilla joten olihan tämä coveri tervetullut! Nyt jo kuopattu Akupunktiokin on mukana biisillään 2006.

Kuolema ei sentään ole kokoelman kämäsintä menoa vaan mukana ovat myös turkulaiset mökäcrustiukot. Ensin on kliinimpi Dissect, sitten primitiivisempi Noituus. Dissectiltä on Roku Mogulin tekemällä Perhosten Kerääjä 1:llä (edelleen; missä se kakkososa on?) ollut Perseennuolija ja Noituudelta Jeesuskauppiaat sekä Siunatut luodit.

Vuonna 2008 debytoinneista punk-bändeistä mukana on kaksi ehkä mielenkiintoisinta tapausta: US82:ta soittava Urban Unrest on mukana ensimmäisen seiskatuumaisensa biisien In the End ja Not Blind voimin. Aivan toisenlaista meininkiä sitten tulee spedepunkin nimeen vannovilta The Sörsselssöns-bändiltä. Ekalta seiskatuumaiselta on Korjaamo Hartikainen ja Sörsselssön ja Alkoholiongelma. Uusimmalta The Ace of Spedes-seiskalta on mukana levyn tarttuvin hittibiisi Joskus. Käykääpä tsekkaamassa sen video tuubista! Sitten on vielä Aortaortaakin, jossa soittaa samoja jäseniä kuin The Sörsselssönsinssäkin (v*ttu kun on vaikea sana!). Movement is All-kymppituumaiselta on otettu Dust in the Sand. Se ei ehkä ole paras Aortaorta-biisi mutta se kertoo bändin menosta paljon.

Yhden studioreissun ihmeeksi muodostunut (?) Ydinaseeton Pohjola-orkesterilta on kolme biisiä Euro-ohjukset-kiekolta: Talousuutiset, Euro-ohjukset on tulossa ja Nuorisomellakka ‘90. Melkoista kurmootustahan nuo ovat, samoin Arrestumin The Sun Makes us Fear. Arrestum tosin on crustia, YP taas kasikaks-osastoa. Yksi bändi jäi jäljelle ja se on ranskalainen Dissiped. Juu, on tällä suomipunk-kokoelmalla yksi ranskalainenkin bändi. Tosin Dissiped (biisinä Mitä kuuluu? Ala vetää!) karjuu crustinsa etäisesti suomea kuulostavalla mölinällä. Dissipedin jannuja on tosin ollut koostamassa tätä levyä joten eiköhän heidän osallistumisensa tällä kokoelmalla ole ihan oikeutettua. Sitä paitsi Dissipedin biisi sulautuu saumattomasti kokonaisuuteen.

Vaikka itse kirjoitin tämän jutun loogisesti niin varsinaisen levyn biisilista on kaukana loogisesta. Toki eri bändien biisit ovat peräkkäin, mutta bändit on ripoteltu miten sattuu. Esimerkiksi Sotatilan ja Ydinaseettoman Pohjolan välissä on The Sörsselssönsiä. Eipä tuossakaan mitään, levy saa vain kivaa arvaamattomuutta tätä kautta! Mukana tulee zine, samanlainen Propagandan kokoelmien mukana tulleet vaikkakin painomateriaalinsa suhteen parempilaatuisena. Tässä lehtisessä on vanhojen veteraanien haastatteluja, vanhoista zineistä skannattuja sivuja sekä jokaisesta kokoelmalla esiintyvästä bändistä vähän infoa. Mutta jos joistakin pikkuseikoista pitää valittaa niin valitetaan sitten: Huomaa, että Laatiminen äpäröille ei ole suomalaisten tekemä. Levyn kansissa on kosolti kirjoitusvirheitä, varsinkin biisien nimissä. Esimerkiksi Noituuden Jeesuskauppiaat näyttäytyy kammottavana kirjainsekasotkuna.

Kirjoitusvirheet ovat tosin vain lievä kosmeettinen haitta eivätkä vaikuta paljoakaan tämän kokoelman sisällön laatuun. Suomalaisten kannattaa harkita tämän hankkimista kahdesti zinen takia, koska suurin osa biiseistä on kuitenkin julkaistu jo jotakin kautta aiemminkin. Mutta jos haluaa hyvän ja kattavan kuvan Suomen punk-skenen nykytilasta (tai oikeastaan vuoden 2008 tilasta) niin kannattaa tutustua, oli suomalainen tai ei! Onhan tässä sentään paljon laadukasta musiikkia!

Kenelle: Suomalaisen (hardcore) punkin silloisesta nykytilasta kiinnostuneille.
Miksi: Zine mukana!