Hilse- LP

Kaikkien suomalaisten punk-kokoelmien isä ja äiti, jo vuonna 1979 ilmestynyt ensimmäinen Hilse –LP kuulunee suomipunkin yleissivistykseen. Tuttu levy toki itselleni, mutta tein peliliikkeen ja hankin sen omaan hyllyyni vasta muutama kuukausi sitten kun Pokon repress piti vihdoin ja viimein lunastaa.

Miettinen laati Hilse-lehtensä (jota minullakin on pari numeroa) kylkeen kokoelma-LP:n, josta on sittemmin tullut jonkinlainen suomipunkhistorian kulmakivi, kivipaasi ja Paasilinna. Oli mikä oli, levy kokosi yhtyeen sen hetken “kuumimpia” punk-staroja, eli Eppuja, Pelleä, Sen, Sensuurin, Vaavin, Loose Prickin ja mitä muita. Sitten joukossa on myös tuntemattomampiakin ja historian hautaamia bändejä, kuten Pop-Idolit, Tinneri ja Kaukanapoissa. Sekä Lätätön ja hardcoreton Kohu-63, joka soitti tähän aikaan käppästä 77-punkkia.

Aina silloin tällöinhän tätä kyllä kuuntelee ja vielä molemmat puolet kerralla. Tosin koska kyse on hajanaisesta kokoelmasta, niin tokihan jotkin biisit jäävät eri tavoilla mieliin kuin toiset. Yksi oma suosikkini Hilseeltä on Tinnerin biisi Mustavalkoinen maailma. Hyvä biisi, mutta Porin keikalla bändi oli tosin kuulemma aika väsynyt, mutten vahvista väitettä kun en itse ollut paikalla. Enpä toisaalta kyllä epäilekään ystäväni sanoja tässä asiassa. Toinen suuri suosikkini on suursuosikkini Kollaa Kestään kenties kämäsin äänitys Adverts Blues. Ja sitten on tietysti Ratsian Ihohygieniaa (joka on kylläkin Buzzcocksien Breakdown suomennettuna) ja Vandaalien Älä pilaa nuoruuttasi. Ei tässä kyllä oikeastaan sitten muita mielestäni yhtä kuolemattomia vetoja ole. Mutta oli niitä tai ei, tämä on kuitenkin yleissivistystä.

Kohokohdat: Tinneri – Mustavalkoinen maailma, Kollaa Kestää – Adverts Blues, Ratsia – Ihohygieniaa

Eri esittäjiä – Kylmää joulua!

Osattiin sitä 70-luvullakin ottaa väistämättömistä juhlasesongeista kaikki mahdollinen hyöty irti! Vuonna 1977 perustettu Poko Rekords (K-kirjaimella) julkaisi seuraavan vuoden jouluksi Kylmää joulua! –kokoelmalevyn, jolla esiintyvät sen rosteriin kuuluneet bändit, joista lähes kaikki Tampereelta.

Levyllä on kymmenen perinteistä joululaulua, jotka Pokon omat artistit ovat raisk… laittaneet uuteen uskoon. Näistä kappaleista minulle on entuudestaan tuttuja vain kaksi laulua. Toinen on Eppujen Heinillä härkien kaukalon. Kuulin sen alunperin toisella Paskahatulla, ja olin vähintään yllättynyt kun sen kuulin. En siinä vaiheessa ollut tottunut punkkiin, Eppujen vanhimmissakin biiseissä oli sulattelemista. Eput rienaavat ja varsinkin Martti Syrjä riehuu, tämän räkäisestä Johnny Rotten-imitaatiosta kun ei saa mitään selvää. Toinen tuttu kappale taas on Kollaa Kestään Tonttuarmeija.

Tämän enempää levyllä ei olekaan punkkia, loput biisit ovat enemmän tai vähemmän perinteisempää rockia. Popedalle on suotu jopa kaksi laulua. Näihin aikoihin Popedalla ei ollut junttirock-leimaa tai oikeastaan mitään muutakaan leimaa, vaan bändi oli helppo niputtaa primitiivisen rockinsa takia punkkiin, vaikkei sitä varsinaisesti ollutkaan. Kämäsiähän nämäkin biisit ovat, arvaan etteivät Mustajärvi ja kumppanit juurikaan aikaa studiossa kuluttaneet näiden kappaleiden äänittämiseksi. Mukana on vielä ainoa ei-tamperelainen bändi, eli keravalainen Teddy & The Tigers, mutta näin käppäsellä menollako Teddy villitsi tytöt ja pihisti näiden sydämet? Enpä usko. Ducks on vähän tuntemattomampi nimi, samoin Vox. Voxin perusti Timo Huovinen, joka halusi lisää äksöniä Virtasen hajottua vuonna 1976. Voxilla on kaksi biisiä ja niiden lisäksi Huovinen vetää soolona Tiernapoika-nimellä Joulutarinan, joka toimii levyn introna. Stille Nacht, Heilige Nachtin tulkitseva Die Herodes on taas käytännössä Eppu Normaali, jota komppaa enkeliääninen Epe. B-puolen täyttää kokonaan Tampere Chamber Ensemblen tulkinta Silent Nightista. Tosin vain kansien mukaan, sillä todellisuudessa levy on yksipuolinen B-puolen jäädessä kokonaan tyhjäksi.

Näillä veisuilla on enemmän yhteistä kuin aluksi uskoisi. Kaikki bändit ensinnäkin levyttivät Pokolle ja ne olivat tamperelaisia, pois lukien Teddy & Tigers. Lisäksi kaikkien bändien esiintyminen on huoletonta ja käppästä. Soundit ovat pääasiassa raa’at ja silottelemattomat, eli tuskinpa kukaan näistä bändeistä käytti paljoa aikaa studiossa. Taisi olla joulumieltä ilmassa ja glögi terästettyä. Mutta vanhojen joululaulujen tulkitseminen tällä tavalla oli varmasti tekijöidensä mielestä oikea neronleimaus, mutta se antoi myös mahdollisuuden lukuisille jäynille. Voin kuvitella, kuinka joku levyn haltuunsa saanut tyyppi on antanut levyn joululahjaksi mummolleen, jolta menee glögit väärään kurkkuun viimeistään Heinillä härkien kaukalon-klassikon soidessa.

Levyhän on julkaistu ainoastaan promotarkoituksiin, joita Epe ja bändit jakelivat minne sattuivat. 500 kappaletta lähti ilmaiseksi, mutta nyt levyn vinyylipainos on keräilyharvinaisuus, josta saa olla valmis pulittamaan suuria summia. 1000 kappaleen cd-painos on tosin levystä julkaistu pari joulua sitten.

“Jos tämä levy inhottaa sinua, muista, että sait sen ilmaiseksi!”