Lähdön Aika, Better Not Born, The Reality Show Frogskin. 9.8.2013 @ Main Street, Riihimäki

Riihimäki. Siellä ei kovinkaan usein järjestetä järkeviä tapahtumia, mutta nyt kävi hyvin kun Lähdön Ajan kymmenvuotisbileiden kunniaksi Main Streetiin saatiin neljä bändiä jotka kaikki kiinnostivat. Väkeäkin oli ihan hyvin. Harmi, ettei Main Streetissä enää järkätä keikkoja tämän jälkeen, hyvä jos tätäkään.

Frogskin.

The Reality Show.

Better Not Born. Tämä bändi oli muuten nyt reilusti hurjempi kuin aiemmin bändin keikan nähdessäni joskus viime vuoden puolella. Itse asiassa tämä oli aivan helvetin hyvä veto.

Lähdön Aika. Ensin vanha kokoonpano veteli vanhoja biisejä, sitten nykykokoonpano jatkoi siitä. Kyllähän tämä oli kiinnostavimpia Lähdön Aika-keikkoja mitä olen tähän mennessä nähnyt.

Loput kuvat.

Lähdön Aika – S/T

lähdönaikaepTätä kiekkoa passiivisesti metsästin muutaman vuoden ajan, ennen kuin se sattui silmiini eräällä hämeenlinnalaisella kirpputorilla.* Tosin enpä minä tätä lättyä nyt erityisen aktiivisesti missään vaiheessa hamunnut, vaan olin tehnyt hankintapäätöksen puhtaasti yhtyeen myöhempien levytysten perusteella. Hyvinkääläisen Lähdön Ajan splitit Burn Againin ja Brutopian kanssa nimittäin nostivat rimaa hyvin korkealle.

Lähdön Aika on siis bändin ensimmäinen EP, ja ensimmäinen nimettömäksi jätetty levytys. Toinen vastaavanlaisen “kohtalon” kokenut LA-kiekkohan oli vuonna 2011 julkaistu seiskatuumainen. Käsillä on siis hopeisen minipizzan täytteiksi viisi kappaletta hidastempoista hardcorea vahvan metallisesti tulkittuna. Tosin ehkäpä tämä kiekko ei ole kovin vahva ilmestys.

Lähdön Aika on melko samasta puusta veistetty kuin yhtyeen myöhemmätkin levyt. Kyseessähän on edellisessä kappaleessa kuvatunlainen, doomahtavakin kuolemanmarssi joka liikkuu sillä harmaalla alueella jota voisi yhtälailla kuvata niin punkiksi kuin metalliksikin. Ja sanoituspuolella otetaan kantaa. Mutta soundeiltaan Lähdön Aika on jopa valju, vaikkakaan minkäänlaisen läpsyttelynkään varaan ei uskalleta mennä. Hyvä niin, mutta Lähdön Aika vaikutti olevan vielä käymisvaiheessa, eikä lyyrisestikään oltu kenties kaikkein terävimmillään. Esimerkiksi avauskappale Ihmisraunioita uhkaa kosahtaa kertosäkeessä olevaan “vitutusta” –sanan käyttämiseen. Se ei oikein istu sinne, vaikka biisit olivatkin jo melko kovatasoisia. Tosin kyseessähän on yhtyeen ensimmäisten levytysten joukossa ollut pikkulevy, joten sen vertailu bändin myöhempiin tekosiin on jopa epäreilua. Ei tämä tosiaan ole ihan sellainen levy joka todentaisi “eka demo oli paras” –fraasin paikkansapitävyyden ja jonka takia käyttäisi järjettömiä resursseja plätyn hankkimiseksi. Tosin jos vastaan tulee, niin…?

Ja tänään sitten tanssitaan Lähdön Ajan kymmenvuotisbileissä.

Kohokohdat: Ihmisraunioita, Virus, Milloin
*Terveisiä Allulle.

Musta Torstai: Dead in the Water, Better Not Born & Lähdön Aika. 11.10.2012 @ Suisto, Hämeenlinna

Kolmas Musta Torstai-keikkailtama ja olen tamperelaistumisestani huolimatta taas päättänyt piipahtaa äkkiseltään Hämeenlinnassa katsomassa kun ukkelit sompailevat lavalla soittopeliensä kanssa. Sompailin soittopuuhissa itsekin, tosin kielisoittimien sijasta räpläsin vain vinyylilevyjä dj:n ominaisuudessa.

Lähdön Ajasta en osaa sanoa mitään sen tarkempia kommentteja. Ei mitenkään erityisen säväytyksellinen keikka, mutta ei missään nimessä keskivertoa huonompikaan.

Better Not Born. Ensimmäinen kerta kun näin nämä kaiffarit keikalla. Viime vuoden Puntalassahan minun piti tehdä moinen peliliike, mutta peliliikkeitä teki myös Suomen luonto kiskaisemalla viikonlopun ainoan sadekuuron juuri BNB:n keikalle, jolloin jäin pidättelemään sadetta distroteltalle. No, tätähän oli odotettu. Levyllä Better Not Bornista on vielä ehkä puuttunut se tarkemmin määrittelemätön “jokin”, mutta keikalla yhtye tuntuu olevan paremmin elementissään. Jos bändi saa seuraavalle levytykselleen livemagiccia enemmän taltioitua, niin ollaan oikealla tiellä?

Sitten Dead in the Water ja Riku Tynkkysen toiseksi viimeinen keikka bändin riveissä. Montakohan kertaa ehdin nähdä bändin Suistolla? Aika monta kaiketi. Keikan huonot puolet? Nada. Hyvät puolet? Niitähän riittää, mutta on ehkä parempi jättää sanomatta ettei minusta tule liian dramaattinen kuva. Sanotaan nyt kuitenkin, että sai olla takataskussa aika hyvä syy jättää tämä välistä. En muuten vieläkään käsitä, miten käsittämättömän aliarvostettu bändi on kotikonnuillaan. Missä olitte, hevarit?

Nostan taas hattua Hämeenlinnan keikkarintaman elävöittämisestä, vaikka eipä tälläkään kertaa tainnut porukkaa jaksaa tulla paikalle ihan niin hyvin kuin mitä olisi ollut mahdollista. No, hyvät fiiliksethän – vaikkakin myös hieman haikeat – tästä illasta jäi. Tässä siitä vähän lisää fotoja.

Yhteiskunnan Ystävät?, T.E.K., Lähdön Aika, Positive Bastards, Arroyo, Lonkkavika, Eyewitness, Mielialahäiriö. 14.7.2012 @ Vastavirta, Tampere

Perjantai vaihtui lauantaiksi, DJ Makesta Teroksi ja hetkellisesti vaihdoin yläkertaan myymään levyjä ja tsiigaamaan parit levymessujen täkyiksi kiinnitetyt bändit. Mielialahäiriö ei juuri vakuuttanut, kun bändi tuntuu edelleen vähän hakevan omaa suuntaansa. Eyewitness sen sijaan tuntuu olevan hyvinkin valmis ja pätevä tapaus. No, kuvia kuitenkin täällä.

Omat muuttohässäkkäni pakottivat minut takaisin kotiin Levymessujen jälkeen (ja niiden takia itse asiassa osallistuinkin koko messuille myöhässä), mutta illaksi sentään ehdin tsekkailemaan bändejä. Jäi taas työpajat kokematta. Noh, Vastavirralla ensimmäiseksi esiintyi Lonkkavika, melko uusi bändi jonka nimi viittaa vähän liikaa Klamydia/ramopunk-osastolle. Lonkkavialla ei ollut kuitenkaan mitään tekemistä noiden suuntausten kanssa, vaan mm. entisiä Rakkaus-miehiä sisältänyt kokoonpano esitti hidasta ja raskasta runttausta. Melkein kuin Ward, mutta hieman rujompana ja vielä vähemmillä melodioilla. Toivottavasti bändi vaihtaa nimensä piakkoin, vaikka kukapa minä olen penäämään ketään vaihtamaan nimeään?

Käsittääkseni Arroyo oli vetelemässä tässä viimeistä keikkaansa, ja hieman tavanomaista pienemmällä kokoonpanolla. Yksi jäsen oli poissa, joten Arroyo veteli vain kitaristin ja rumpalin voimin. Tämä oli ensimmäinen kerta kun edes näin Arroyon missään. Yhtyehän ei kaiketi montaa keikkaa vetänyt, eikä niistä ole yksikään tainnut edes olla Hämeenlinnassa?

Positive Bastards oli järjetön. Sairas. Tässä taloudessa odotettu. Melkeinpä jopa parasta tänä iltana.

Tässä välissä vaihdettiin yhdestä äärimmäisyydestä toiseen, kun Positive Bastardsin kaahauksesta mentiin Lähdön Ajan hidasteluun. Viimeksi olen tainnut nähdä Hämeenlinnassa vuoden 2009 puolella, jonka jälkeen on aikaa kulunut melkein kolme vuotta, jäsenistö näemmä osittain vaihtunut ja uutta materiaaliakin on pihalla ja keikkasettiä uudistettu. Huomasin, ettei joitakin vanhempia vetoja ainakaan ole enää mukanakaan.

T.E.K. on sikäli hassu bändi, että edellisen kerran kun näin bändin esiintyvän samassa paikassa (huhtikuussa, tosin sen illan ensimmäisenä) niin juuri ketään ei tuntunut innostavan. No, nyt tuntui innostavan kyllä senkin edestä. Bändi nostatti todellisen hässäkän, kuten näistä kuvistakin voi aistia. Hyvä jos kuvaamaan edes pystyi.

Lopuksi sai hurmata Yhteiskunnan Ystävät?, joka oli helpompi kuvattava mutta ei kyllä yhtään T.E.K.:ta vähemmän hurja. Päinvastoin, itselläni YY? jopa kruunasi illan. Mikään ei ole Turhaa, eihän?

Ja siinä oli tämän vuoden Musta Pispala minun osaltani. Lisää kuvia täällä.

Lähdön Aika / Haistelijat – Split

Hyvinkääläinen Lähdön Aika teki meikäläiseen tappavan vaikutuksen splitillään Brutopian kanssa (2008). Viime vuosina Lähdön Aika ei ole kuitenkaan ollut kenenkään huulilla uuden studiomateriaalin takia, vaan alkukesästä 2011 julkaistut Lähdön Aika –äänitteet olivat yhtyeen ensimmäiset uutta materiaalia sisältäneet levyset kolmeen vuoteen. Tässä käsitellään nyt Haistelijoiden kanssa tehty splittiseiskalevy.

Aiempaa eeppisempiin ja suurisävyisempiin tarpovan Lähdön Ajan splittipuolisko on kenties kunnianhimoisinta Lähdön Aikaa. Yhtye kuulostaa jollain tavalla suuremmalta ja toki lohduttomammalta kuin jopa samaan aikaan julkaistun “oman” EP:nsä biiseissä. Lähdön Ajan kahdesta biisistä Unohda keskittyy murjomiseen, instrumentaali ja akustinen Aika taas tunnelman luomiseen.

Toisella puolella on sitten toisenlaista rytyytystä. Taiteilijanimillä kulkeva Haistelijat-kolmikko on iskenyt jo ensimmäisen EP:nsä sessioissa äänitettyjä biiseistä kolme kappaletta, joista Tyttö ja pyörä on instrumentaali, Komissio varsin asiallinen biisi ja Transvestiitti puolestaan on Terveet Kädet –tulkinta, joka on tehty  hyvin… Haistelijamaisesti. Yhtye kuulostaa Haistelijoilta, mutta biisin tunnistaa alkuperäiseksi. Ei tosin ole puhettakaan, että Haistelijat yltäisivät täysin samaan suoritukseen kuin Terveet Kädet. Ei lainkaan huono veto ei lainkaan huonolla puolella.

Kokonaisuudessaan käsillä oleva splitti on sikäli erikoislaatuinen, että sillä esiintyvät bändit ovat toistensa täydellisiä vastakohtia, joita yhdistää oikeastaan vain sidokset punkkiin ja DIY-kulttuuriin. Vastakohdat täydentävät toisiaan, kuten sanotaan. Tosin tässä tapauksessa ne eivät sitä tee, vaan molemmat yhtyeet pysyttelevät visusti omissa ulottuvuuksissaan. Ne eivät kohtaa toisiaan täydellisesti, mutta eivät lopulta ole ehkä sittenkään niin kaukana toisistaan.

Kohokohdat: Lähdön Aika – Unohda, Haistelijat – Komissio

Lähdön Aika – S/T

Hyvinkääläinen Lähdön Aika teki meikäläiseen tappavan vaikutuksen levyllään Tuomittu (2006). Viime vuosina Lähdön Aika ei ole kuitenkaan ollut kenenkään huulilla uuden studiomateriaalin takia, vaan alkukesästä 2011 julkaistut Lähdön Aika –äänitteet olivat yhtyeen ensimmäiset uutta materiaalia sisältäneet levyset kolmeen vuoteen. Tässä käsitellään nyt Lähdön Ajan nimettömäksi jätettyä seiskatuumaista.

Lähdön Aikahan on jo käytetty nimi, sillä yhtye julkaisi sillä nimellä jo yhden EP:n vuonna 2004. Tuo yhtyeen ensijulkaisu tosin poikkeaa yhtyeen nykymurjomisesta melkoisesti, joten minun puolestani yhtye saa käyttää nimettömyyden toistamiseen. Sitä paitsi tuoreempi Lähdön Aika on vinyyli.

Rieskalla on vain kaksi biisiä; Pedot toisella puolella ja Tulin vain häviämään toisella. Ei kuulosta paljolta, mutta pelkästään Petoihin on ympätty vaihtelua useammankin biisin edestä. Kappelahan on tosin niinkin armoton, että se värjää koko taivaan mustaksi pelkästä alakulosta. Pedot saattaa hyvinkin olla Lähdön Ajan paras biisi kautta aikain, eikä Tulin vain häviämään sekään oikeastaan jää Pekkaa pahemmaksi.

Hiljaa lumessa tarpominen on tehnyt Lähdön Ajalle vain hyvää. Yhtyeen soundissa ei ollut mitään vikaa aiemminkaan, mutta kypsyttely selvästi oli tarpeellista. Lähdön Aika on kuin teräskeuhkoinen hiihtäjäpappa, jolla on jo valmiiksi teräksinen kunto mutta joka haluaa parantaa sitä entisestään. Laatu on pysynyt korkealla ja rima samalla jopa noussut. Arvostan.

Kohokohdat: Pedot

Death with a Dagger, Lähdön aika, Horros @ 4.12.2009, Suisto-klubi, Hämeenlinna

Olen huomannut että ajoitan harvat Hämeenlinnan-reissuni sellaisille viikonlopuille jolloin Suisto-klubilla tapahtuu. Kuulin tästäkin keikasta huhuja jo jonkin verran aiemmin, joten osasin sopivasti varata kalenterista kyseisen viikonlopun matkailulle. Suistoon oli saatu yleisöä viihdyttämään kesällä uuden levyn julkaissut metalpunk-bändi Death with a Dagger, raskasta runttausta ja hardcorea yhdistelevä Lähdön aika sekä uusi paikallinen crust-kyky Horros. Toisin kuin muilla Suiston keikoilla oli tätä iltamaa varten värkätty jopa kaksi erilaista julistetta! Toinen on tällainen ja sitä onkin näkynyt netissä siellä sun täällä, mutta toista on levitelty pelkästään Hämeenlinnan kaduille, vaikka itse näin kyseisen julisteen sattuneesta syystä vasta keikkapaikalla. Tätä toista julistetta ei ole nettiin laitettu, ihan ymmärrettävästä syystä sillä siihen on isketty jotenkin tutunoloinen hahmo…

Iltaman aloitti siis Horros. Kyseinen bändihän on nuori, joten kovin montaa keikkaakaan ei Horros ole tehnyt. Sen toisaalta näki, sillä lievää esiintymisjännitystä oli ilmassa, mutta kokemuksen kauttahan sitä lisävarmuutta soittoon tulee. Mutta Horros vaikuttaa jo nytkin viihtyneen hyvin treenikämpällään. Plussaa Horrokselle siitä, ettei se kauheasti mainostanut itseään tai mahdollista jännitystään välispiikeissä, joita ei tainnut tulla ollenkaan. Olen nähnyt useammankin keikan, jossa nuori bändi pyytelee yleisöltään kokemattomuuttaan anteeksi joka biisin välissä. Horros ei pyydellyt anteeksi siitä eikä mistään muustakaan vaan veteli turpaan. CD-R:llä soundit olivat ehkä turhan ohuet, mutta nyt keikalla ne olivat tarpeeksi mureat ja rosoiset. “Kyllä tuosta vielä bändi” tulee, kuulin sanottavan yleisössä.

Horros raiskasi kuulijoidensa korvia vain reilut 20 minuuttia ja sitten kestikin liki tunnin ennen kuin Lähdön aika aloitti. Jostakin syystä Lähdön ajan runttaavat ja junnaavat biisit ovat sellaisia, jotka kyllä jäävät jotenkin mieleen mutta eivät kostuta sen enempää kun kotona kuuntelee levyltä. Mutta livenä kun bändiä kuunteli niin huomasi että niitä hyviä biisejähän on jo aika monta. Tuotantoa on sitä paitsi jo ihan mukavasti ja sen lisäksi se on tasaisen vahvaa. Lähdön Aika sai myös kunnian olla illan hitain esiintyjä, tai ainakin LA:n hitaus korostui kahden muun esiintyjän takia, joten LA toimi loistavana välipalana. Harmi vain, että en muista kuulleeni Burn Again-splitin aloittavaa Kaikki päättyy-rallia, mutta huomenna voi mennä huonommin.

Kolmantena ja viimeisenä soitti Death with A Dagger. DWAD olikin ainoa illan bändi, joka käytti intronauhaa (Come to the dagger-mantra) ja myöskin ainoa illan esiintyjä jonka olin nähnyt aiemminkin. Jo heti soittajien univormut herättivät huomion, sillä jäsenten ruhot peittäviin teksteihin oli painettu sellaisia nimiä kuin Discharge, Varaus ja Angel Witch. Mikä ei kuulu joukkoon? Lisäksi toisella kitaristilla oli hienot peililasit! Death with a Daggeria voi hyvällä omallatunnolla kutsua omaperäiseksi bändiksi, sillä sen ulosannissa on sopivasti sekä Dischargea (ja Anti-Cimexia) että Iron Maidenia (ja muita NWOBHM-bändejä). Kaksi kitaraa mahdollistavat sen, että suoraviivaiseen hardcoreen yhdistyy Maidenille tyypillisiä melodioita ja harmonioita. Bändi soitti kaksi coveriakin, Anti-Cimexia ja Dischargea. Keikka vaan tuntui päättyvän ennen kuin se tuntui alkaneenkaan.

Pitää jälleen kiittää Hitaita miehiä loistavista valinnoista. Mikään bändi ei noussut toisen edelle, vaan ne olivat tasaisen laadukkaita. Vaikka kaikki soittavatkin saman punk-genren sisällä, ovat ne keskenään hyvinkin erilaisia. Tosin näiden tapahtumien järkkääminen on kuulemma hankalaa, sillä hämeenlinnassa on suunnilleen vain kolme punkkaria ja loput alkuasukkaat ovat levinneet ympäri maata. Keikan ongelmana olikin yleisökato eikä Kotiteollisuuden ja Pain Confessorin keikat myöskään tuoneet lisääkään väkeä paikalle. Hyi Hämeenlinna, hyi! Ja kiitokset bändeille, Suistolle ja Hitaille miehille! Vi ses!

Aiheeseen liittyvää:
Horros – CD-R