Laineen Kasperi – Olet tässä / Du är här / You are here

Saatana saapui Sörnäisiin vuonna 2008, ja helmikuussa 2010 se huomasi olevansa perillä. Laineen Kasperi ilmoitti samalla muillekin, että “Olet tässä”, kolmella kielellä. Lappeenrantalaislähtöisen, sittemmin helsinkiläistyneen Laineen Kasperin kolmas soololevy, Ähky Recordsin Olet tässä / Du är här / You are here on varsinainen järkäle. Materiaalia on puolentoista tunnin edestä, kahdelle levylle jaettuna. Tätä kuunnellessahan meinaa tulla… ähky.

Jostain syystä Laineen Kasperi on kuulostanut omaan korvaani aina jotenkin… fyysisesti väsyneeltä. Johtuukohan se äijän lappeenrantalaisuudesta? Ainakin Kasperin ilmaisu on persoonallista ja omanlaistaan, vaikka tämän “hitaus” ei suoraan omaan mieleeni olekaan. En sano tätä sitten pahalla, mutta äijä kuulostaa olevansa alvariinsa jokseenkin huumaantuneessa mielentilassa syömässä uunituoressa sämpylää. Uunituore sämpylä on tunnetusti kuumaa, ja tuossa sämpylässä on vielä kaiken lisäksi seesaminsiemeniä. Mutta mitenköhän paljon Kasperi on panostanut riimiensä sisältöön etukäteen? Tuliko Dösäri-biisin lottokuponki-viittaus lähestulkoon äänityshetkellä vai oliko hän työstänyt kyseistä riviä kynttilänvalossa sulkakynä viuhuen, täysin omiin oloihinsa eristäytyneenä? Kasperin moderni runous ponnistaa suoraan omasta surkeudestaan katuojien pohjalta ja Pitkäsillan alta. Nerokasta!

Biittipuolella mennään varjoisilla kujilla. Äänimaailmaltaan Olet tässä on melko synkkä ja etäisen tuntuinen levy, ja Kasperin räppäys vain etäännyttää kuuntelukokemusta. Jos nämä biisit kuulostaisivat joltain juottolalta, niin kyseessä olisi jokin lukuisista Kallion nuhjuisista kaljakuppiloista. Sedulamainen kiilto ja pintaliito ovat tästä albumikokonaisuudesta kaukana. Kokonaisuutena Olet tässä ei ehkä ole maailman ehein, sillä biisien välillä on paikoin suurikin kontrasti. Oma suosikkini näistä 21:stä biisistä on Uuteen Aamuun kakkoslevyltä. Kyseinen kappale tosin tuntuu olevan albumin ainoa edes hieman positiivinen raita, muilla biiseillä kun edetään urbaaneissa betonihelvettilaaksoissa.

Olet tässä ei ole kuitenkaan läheskään yhtä hämärä tapaus kuin Julma-Henrin kanssa tehty kuunnelmalevy Outo nauha. Kovinkaan eheä kokonaisuus levy ei siltikään ole, vaan se kompastelee jo oman mahdottomuutensa kanssa.

Disclaimer: Tämä arvio on kirjoitettu arvioijan ollessa kuumeessa, ja sitä kautta hieman sekavan hitaassa mielentilassa. Suosittelen siis kuuntelemaan kuumeessa, kun ajatus ei muuten tunnu leikkaavan.

PML #3

Lappeenrantakeskeisen PML (= Pikakelauksella Maailman Loppuun) –zinen kolmannen numeron arviointi tulee hieman myöhässä, sillä lehdestä on jo ilmestynyt neljäskin numero, joka toimitetaan seiskatuumaisen lärpäkkeen kera. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan? Reagoin valitettavan hitaasti zinejen ilmestymiseen, sillä tämä(kin) lehti on ollut pihalla jo kohta vuoden, ja sitten kestää vielä hetken aikaa lukeakin se. Kohtalaisen kauan menikin PML #3:n lukemiseen, sen verran tiivis lukupaketti se oli.

Taiton suhteen PML edustaa kolmannessa numerossaan perinteistä zineilyä leikkaa-liimaa –taitollaan ja vaikutelmalla, että se olisi tehty käsin. Punk Illegal –raportti tosin onkin kirjoitettu käsin ruutupaperille ja suoraan sellaisenaan isketty lehden sivuille kaikkine yliviivauksineen ja suttuineen. Kirjoittajan käsialasta johtuen raportin lukeminen on välillä vaivan takana, vaikka itselläni ei ole mitään varaa valittaa toisten käsialasta, kun en edes itse saa käsialastani aina selvää.

Pääasiassa Helsingistä ja Lappeenrannasta kirjoitettujen keikkaraporttien lisäksi lehdessä on myös tekijöidensä Villen ja Iiron omaa pohdintaa maailman tilasta, zinen tekemisen ihanuudesta ja vaikeudesta sekä Pavelin mystisestä katoamisesta. Pavelin tekstejä lehdessä ei ole, ja koska en ole kahta ensimmäistä numeroa lukenut niin en sitten tiedä mitä olen menettänyt… ja tämähän vaivaa minua jo sen verran pahasti, etten ole saanut yöllä enää unta. Onneksi miehen juttuja on nelosnumerossa. Levyarvioita ei ole mukana lainkaan, mutta kolumneja ja haastatteluita on sen verran paljon, ettei arvioita jää edes kaipaamaan.

Haastateltaviksi ovat päätyneet Anvils Drop (linkkaanpa Lammaksen arvion jutun hännille), Armless Children (tiukka bändi, demo on tällä hetkellä syynissä!), Grand Theft Auto –pelien kuvituksesta vastaava Brian Wood, Wasted sekä graffitimaalari Pez (tahtoo Happy Fish –lelun!). Hieman yllättäen punk-zinelle PML on haastatellut lappeenrantalaista hip hop –mies Laineen Kasperia, jolta irtoaa paljon asiaa ja jonka haastattelu edustaa lehden parasta antia. Loppupuoli lehdestä on taasen omistettu valokuvaamiselle, vaikka valokopioitu zine ei ehkä olekaan paras vaihtoehto keikkakuvien julkaisemiselle. Lähes kaikki kuvat ovat tummia, mutta niistä saa pääsääntöisesti selvääkin, vaikka tunnistamista olisi helpottanut kuvattavan bändin nimen laittaminen jonnekin kuvan yhteyteen. Kahta valokuvausta harrastavaa ihmistäkin (Lauri Tujula ja Hilja Mustonen) on haasteltu.

Ja eikä siinä vielä kaikki! Lehden mukana tulee vielä keräilykortti! Niitä on kuusi erilaista, eli kerääpä koko sarja!

Aiheeseen liittyvää:
Anvils Drop – Death Worship (Lammas Zine)

Laineen Kasperi – Seis. & Saatana saapuu Sörnäisiin

Kuuntelen äärimmäisen harvoin hip hoppia. Aina silloin tällöin päätän kuitenkin sivistää itseäni ja kuunnella välillä sitäkin. Tällä kertaa erään pahamaineisen Turun-retkeni seurauksena löysin repustani kaksi lainaamaani Laineen Kasperi-ceedeelevyä. Laineen Kasperi oli itselleni aiemminkin tuttu nimi. Tämä Kaucas-ryhmittymästä tuttu veikkonen piipahti Hämeenlinnassakin Ämyrockissa kesäkuussa 2009, mutta en kylläkään nähnyt kyseistä keikkaa. Syyhän oli se etten ehtinyt vielä paikalle…

Laitoin ensimmäisen, Seis.-nimeä kantavan soolodebyytin vuodelta 2007 soittimeen. Levy vähän kuin meni toisesta korvasta sisälle ja toisesta ulos ensimmäisellä kuuntelulla eikä se oikein herättänyt tunteita. Toisellakin oli vähän niin ja näin, mutta kolmannella alkoi jo kolisemaan. Kuten jo kannestakin voi huomata niin aika nyrjähtänyttä kamaahan sieltä tuli, Laineen mies ei todellakaan kerro siitä kuinka hieno auto hänellä on eikä kartanonsa makuuhuoneidensa lukumäärää. Kasperi ei tosin ole ensimmäinen eikä taatusti viimeinen veikko, joka kertoo modernista maailmanmenosta vähemmän mairittelevasti. Taustat jäivät myös mieleen eikä nyt tulekaan mieleen vastaavia. Ne toimivat hyvin Kasperin verbaalisen ryöpytyksen tukena. Levyn ensimmäinen puolisko onkin loistava, mutta jälkimmäinen puolisko on jotenkin lässähtäneen tuntuinen.

Vain vuosi ehti kulua, kun Laineen Kasperi ehti muilta kiireiltään julkaista seuraavan levynsä Saatana saapuu Sörnäisiin. Kannet ovat komeat ja niissä on yhtä paljon asiaa kuin lyyrisellä puolellakin (sinänsä loogista, sillä lyriikat ovat painettuna sinne), vaikka ovatkin sekavat ja biisilistakin kärsii vaikeasta luettavuudesta. Mutta edeltäjäänsä nähden Saatana saapuu Sörnäisiin on melkoinen järkäle, pituuttakin on enemmän, nimittäin reilun tunnin verran asiaa levyllä. Yleinen nyrjähtäneisyys on lisääntynyt, mutta biisitkään eivät ole yhtä helposti lähestyttävissä. Akustisia kitaroitakin on hyödynnetty runsaasti. Albumi siis tarvitsee enemmän kuuntelua, mutta se on myös palkitsevampi. Tosin kun tämän on kerran kuunnellut kokonaan läpi niin ei ihan heti tee mieli toistaa kyseistä urheilusuoritusta.

Koska en rapista tiedä juuri mitään, en voi kommentoida näistä tämän tarkemmin. Siksipä nämä kummatkin levyt ovat nyt menneet saman artikkelin alle, vaikka yleensä laitan eri levyt eri artikkeleihin.