Vinokäyrä – S/T

 

vino Onko tämä se sama Vinokäyrä, joka on tehnyt Kaikki joilla on harmaa raita villapaidassa on homoja –demon vuosituhannen alussa? Bändin jäpikät ovat ilmeisesti aikuistuneet hieman! Mutta onhan tuon demon (jota en ole päässyt kuulemaan) ja tämän nimettömän albumin välissä kulunutkin lähes kymmenen vuotta.

Levyä jakelee ilmaiseksi nettisivuillaan Rabbit Ilsn Records. Jos pari satunnaista rautalankakitaroilla kyllästettyä kohtaa eivät pelota, niin siitä sitten vain selvittämään, mitä tarkoitin kesäkeittocorella.

Arvostelu:
Vinokäyrä – S/T

Jaakko Laitinen & Väärä Raha – S/T

 

jaakko

Tämä Joose Keskitalon Helmi-levyjen kautta julkaistu albumi oli varsin positiivinen yllätys. Jaakko Laitinen & Väärä Raha soittaa ns. old school iskelmää, ja tekee sen vielä harvinaisen tarttuvasti. Lukekaa arviosta tarkemmin, nyt keskityn tarinaniskemiseen.

 

Jostakin arviosta luin Jaakko Laitisen & Väärän Rahan olevan muistutus niistä ajoista, kun Tauno Palon kaltaiset kulkurit rellestivät ja pitivät hauskaa piikojen kanssa. Enpä Palosta tiedä, mutta Tapio Rautavaarasta kyllä tiedän. 50- ja 60-lukujen taiteessa kaksi enoani olivat heittelemässä tikkaa pihamaalla, kunnes ilmeisen maistissa ollut Tapio Rautavaara oli kömpinyt puskasta ja alkanut vittuilla pojille tikanheitosta. En tiedä, tarjosiko herra pojille evästä, mutta arvaisin pappa-vainaani olleen jo lataamassa ilmakivääriään, jota yleensä käytti vain naakkojen hätistämiseen mansikoiden ja kaalien kimpusta. Ja tämä siis tapahtui Hämeenlinnan esikaupunkialueella! Tosin siellähän syntyi Tauno Palokin…

“Ja tämä tarina on tosi!”

Niinpä niin.

Arvostelu:
Jaakko Laitinen & Väärä Raha – S/T

Sarke – Vorunah

 

sarke_vorunah

Myönnän olevani Darkthronen palvoja, ja myönnän myös Fenrizin ja Nocturno Culton liikkeiden kiinnostavan meikäläistä paljonkin. Kiinnostus Sarkea kohtaan heräsi, kun sain kuulla bändin olevan norjalainen. Minua alkoi kiinnostamaan Sarke vielä enemmän, kun huomasin sen olevan kytköksissä black metalliin. Mutta jukopliut, Darkthronen Nocturno Culton osallisuus se vasta bändin kiinnostavaksi tekikin, vaikkei äijä ole kirjoittanut näitä biisejäkään tai ole niiden onnistumisesta juurikaan vastuussa muuten, kuin laulamalla tyylilleen uskollisesti. Sarkea pitäisi kuitenkin pitää nokkamiehensä Sarken projektina, jonka debyyttilevyllä Nocturno Culto vain sattuu laulamaan. Hyvin Sarke kuitenkin pärjäisi omillaankin.

Arvostelu:
Sarke – Vorunah

Mokoma – Juurta jaksain

 

mokoma_juurtaj En suoraan sanoen hyppinyt riemusta, kun havaitsin Mokoman julkaisevan Juurta jaksain –nimisen EP:n melkein heti Sydänjuuret -albuminsa kylkeen. Varsinkin ylijäämämateriaalin julkaiseminen tätä kautta on jokseenkin arveluttava veto. Bändin kaksi edellistä levyä kun olivat suoranaisia pettymyksiä, mutta eepeellähän on joitakin hyviäkin biisejä. Hitto, jotkin näistä biiseistä pieksevät jotkin levyille päätyneet rallit. Pitäisiköhän Mustaa katrasta edes verrata Marrakseen?

Arvostelu:
Mokoma – Juurta jaksain

The Man-Eating Tree – Vine

 

man-eating Jaska Jokusen harmina oli leijoja syövä puu. Nyt eivät leijat enää maistu, vaan tuo puu hotkaisi kitaansa Jokusenkin! Tälle puulle maistuu kuitenkin mustiin pukeutuva hevikansa pyöreäpäistä poikaa enemmän. Mutta lienee jotenkin kuvaavaa, että (oululainen) kaverini on nähnyt The Man-Eating Treen jo neljästi puolen vuoden aikana, vaikka ensialbumi julkaistiin vasta nyt. Mutta onhan bändiltä yksi single ollut jo hetken aikaa pihalla, eivätkä nämä äijät muutenkaan ihan noviiseja ole. Mutta muistakaa laittaa se väliviiva oikeaan paikkaan, muuten tapahtuu hirveitä!

Arvostelu:
The Man-Eating Tree – Vine

Gosh! Mr. Medor – The Good Ones

 

goshmrmedor Alkoi muuten aika pahasti jurppia tämän bändin nimen papukaijamainen toistaminen. “Gosh! Mr. Medor”? Missähän vaiheessa bändin jätkiä alkaa itseään väsyttämään tämän nimen hokeminen, vai onko alkanut jo? Tämän nimen tavaaminen keikkajärkkääjille ei ole varmasti sitä mieluisinta hommaa, varsinkin jos haluaa nimen kirjoitettavan prikulleen oikeassa muodossa? Mutta täällähän minä huutelen, joka itse päätin nimetä sivuni “Piparnakkelin pandaluolaksi”, kun en parempaakaan nimeä keksinyt. Paska nimihän se on, mutta ei sitä kannata enää vaihtaakaan!

Mutta kuten sanottua, niin ei nimi ainakaan Gosh! Mr. Medorin esittämää musiikkia ainakaan pahenna. Tätä klikkaamalla voi etsiä linkin, jota klikkaamalla demon ladata ikiomaksi mp3-muodossa. Näillä ämpäreillä voi sitten retostella kavereille!

Arvostelu:
Gosh! Mr. Medor – The Good Ones

Kiti & The Knight Riders – S/T

 

kiti Ei ole ensimmäinen kerta, kun suomalaisessa populaarimusiikissa esiintyy kylpyammeita. Bamperos teki uskomattoman karmeat kylpyammekannet joskus 70- tai 80-luvulla. Nyt ammeessa ei tosin ole karvaisia miehiä, vaan nuori nainen, tosin vaatteet päällään. En tosin usko Bamperosienkaan olleen kuvauksissa täysin alasti, tosin en usko heidän sulloutuneen ammeeseenkaan. Kitillä ei ole ammeessaan vettä, vaan helle on sen kaiken haihduttanut. Aurinkoisista Joy Division-tunnelmista voi lukea Lampaan kautta.

Arvostelu:
Kiti & The Knight Riders – S/T

Six Minutes After – Strange Utility

 

six_minutes Harjavaltalainen bändi kyseessä. Kyttäsin bändin Facebook-profiilia, ja siellä näkyi olevan muutama ns. hyvänpäiväntuttu fanina. En tosin muista kuulleenikaan tästä bändistä, vaikka nimi on todennäköisesti vilahtanut silmieni edestä monta kertaa. Montussa nämä kaverit ovat ainakin soittaneet parikin keikkaa? Ja mitä ihmettä? Nämä jannuthan ovat soittaneet tuossa naapurissakin keikan, eli Musan Paviljongissa! Tosin näköjään sellaisena ajankohtana, jolloin olin itse Harjavallassa…

Arvostelu:
Six Minutes After – Strange Utility

Supersounds – Pleased to Meet You

 

supersounds Jos olet naispuoleinen ja päätön mallinukke, niin nämä joensuulaiset humppaveikot tarraavat rintoihisi kiinni, vielä salakavalasti takaapäin kun sitä vähiten odotat. Kaikille muille lyödään Pleased to Meet You –demo kouraan ja toivotetaan onnea elämään.

 

Arvostelu:
Supersounds – Pleased to Meet You

Särkyneet – S/T

 

sarkyneet Superbändi? Nämä tyypithän tunnistaa jo näöltä!

Heti kun laitoin Särkyneet soimaan, teki mieli saman tien kirjoittaa arvio ja ylistää Särkyneet parhaimmaksi bändiksi koskaan! Päätin sitten rauhoittua ja kirjoitella levystä kaikessa rauhassa, mutta ihastuksen tunteiden piilottaminen ei sitten käynytkään ihan niin helposti, ja sehän sitten myös näkyy.

Kuitenkin joku tulee jonnekin nillittämään, ettei tämä poppibändi ole kaiken hehkutuksen arvoinen, ja että se on mahdollisesti joku paska. Näinhän kyllä käy jokaisen bändin kohdalla, joka saa edes vähän hypeä. Ovatko Särkyneet saaneet hypeä? No, ehkä vähän, mutta eivät ihan syyttä.

Arvostelu:
Särkyneet – S/T