Muutamat keikkakuvat

No niin, lapsukaiset. Huomasin että keikkakuvia tuli otettua viime aikoina enemmänkin, ja koska porukka kuitenkin käy ne kuvasivuilta tsekkaamassa, niin tässäpä näitä linkkejä sitten olisi.

Sex Dwarf, Perikato, Armless Children & Kylmä Sota. 28.2.2014 @ Vastavirta, Tampere

Kuudes Silmä, 1981, The Escapist & Cold Institution. 1.3.2014 @ Lutakko, Jyväskylä

Blacklisted, Lighthouse Project & New Waters. 4.3.2014 @ Klubi, Tampere

Remissions & Long Gone. 6.3.2014 @ Suisto, Hämeenlinna

Lighthouse Project, Tombstoned & Betrayal at Bespin. 27.4.2012 @ Semifinal, Helsinki

Taas lähden Helsinkiin, ja taas katsomaan Lighthouse Projectia. Laskin, että olen pelkästään vuoden sisällä nähnyt bändin todella monta kertaa. Tänäkin vuonna tämä oli jo kolmas kerta. Neljäs, jos olisin tullut katsomaan keskimmäistä klubia maaliskuun lopussa, mutta käytäntö ja viimeinen työpäivä silloisessa työpaikassa asettivat hieman rajoituksia. Harmi, sillä Total Recall ja akustinen Wasted olisivat kiinnostaneet. Tällä kertaa kyseessä oli siis Lighthouse Projectin isännöimien klubien viimeinen osa, joka juhlisti yhtyeen uuden We Are the Wildflowers –pitkäsoiton ilmestymistä.

Nyt pääsin kuitenkin paikalle, ja vieläpä hyvissä ajoin. Kun We are the Wildflowersin on kertaalleenkin kuullut, ei enää ihmettele minkä vuoksi yleensä hardcore-bändien kanssa esiintyvää Lighthouse Projectia lämmittelikin post-rock –bändi Betrayal at Bespin. Tuo harjavaltalaisbändi ei totta puhuen ollut ihan ensimmäinen yhtye, jonka mieltää Lighthouse Projectin lämppääjäksi. Tyylikästä ja metallisempaa kuin mitä muistin, vaikka tätä kirjoittaessa edellisestä näkemästäni Betrayal at Bespin –keikasta onkin hädin tuskin kaksi kuukautta. Hyvin se toimi nytkin, tuo leppeämmän tunnelmoinnin ja aggressiivisemman murjomisen hybridi.

Tombstonedista minulla ei ollut mitään ennakkokäsitystä. Ihan tuon perusteella en jaksaisi yhtyeen mahdollisia levyjä haalia, kun kyse oli makuuni vähän liiankin perinteistä stoneria. Tokihan kolmikon soitto kulki hyvin eikä biiseissäkään ole valittamista, mutta olen saanut lievät overdoset stoneria, jota en ole koskaan muutenkaan pitänyt yhtenä suosikkigenreistäni. No, eniveis Tombstoned toimi tässä tilanteessa kyllä ihan hyvin, vaikkakaan pää ei nyökkynyt. Myöskään Tombstoned ei ollut sitä osastoa jonka etukäteen kuvitteli Lighthouse Projectin lämppääjäksi, mutta toisaalta tässäkin näkee miten kauaksi yhtye on liikkunut alkuperäisistä lähtökuopistaan.

Lighthouse Project on kuitenkin edennyt niistä ajoista, kun se soitti yksinomaan hardcorea. Nykyään yhtyeestä ei voida olla läheskään yhtä varma. Hardcore kieltämättä vielä kuuluu, mutta eri tavalla kuin vielä Giftillä. Tämän pani merkille jopa paikan mukava portsari, jonka kanssa jäin keskustelemaan asiasta vielä silloin, kun olin jo lähdössä Kamppiin.

Tätä keikkaa ennen olin ehtinyt kuunnella We Are the Wildflowersin kahdesti. Spotifysta. Palvelusta, jota pyrin käyttämään mahdollisimman vähän mutta jonka käyttämiseen voidaan taipua poikkeustilanteissa. Tämä oli sellainen tilanne, kun fyysistä kopiota minulla ei ollut vielä levystä. Mutta mitäpä Lighthouse Project teki? Jos albumin kuuntelu Spotifysta ei vielä tuonut juu/jaa –akselin mielipiteitä, niin tämä keikka vei niitä ehdottomasti sinne “JUU!”-akselille. Uusia biisejä esiteltiin melkoisella antaumuksella, ja yhtye purki aggressiotakin, jopa. Keikalta piti vaan livetä jo ennen sen loppumista, jotta olisin päässyt takaisin Hämeenlinnaankin vielä jotenkin järkevästi. Ja silti ehdin istua bussissa melkein kymmenen minuuttia ennen sen lähtemistä. No, ei aina voi voittaa. Lighthouse Project kuitenkin voitti.

Kuvia ei tapauksesta minulla ole, koska olin unohtanut kamerani kiltisti Poriin. Ei sitä aina jaksakaan heilua kameran kanssa.

Zugen muistolle. 7.4.2012 @ Klubi, Tampere

Tiettyjä lukuja laitettiin päätökseen Tampereen Klubilla pääsiäisen aikoina. Olin paikalla, kun Abduktio ja Armageddon Clock soittivat viimeiset keikkansa, kunnioittaen samalla kuitenkin Jukka “Zuge” Laajakallion muistoa. Muistoa kunnioittivat myös Lighthouse Project, Hero Dishonest ja Last Calls. Lampaassahan tuo keikkaraporttikin on ehtinyt jo hetken aikaa olla olemassa, kuvagallerian kanssa. Päätin kuitenkin jakaa kuvat myös tätä kautta.

Last Calls.

Lighthouse Project

Hero Dishonest

Armageddon Clock

Abduktio.

Loput.

Lighthouse Project, Hero Dishonest & Left Cold. 24.2.2012 @ Semifinal, Helsinki

Sain ruinattua duunista vapaata, ja kyseinen helmikuun 24. päivälle – perjantaille osunut – vapaapäivä kului hyvin pitkälti Porista Helsinkiin ajamiseen. Syy oli melko yksinkertainen; lähdin metsästämään horisontissa siintävää majakkaa, toisin sanoen Semifinalia. Ja toinen tärkeä syy oli tietenkin David Lee Rothin ensimmäisen soololevyn antaminen eräälle vanhalle ystävälle keikkoja ennen. Kyseisestä eleestä olisi voinut luulla minun olleen matkalla Semifinalin seinän toisella puolella olleelle Tavastialle, jossa puolestaan esiintyi Reckless Love.

Uutta levyä julkaiseva Lighthouse Project on pitkin kevättä järjestämässä klubeja, joissa esiintyy joitakin muitakin – totta kai Lighthouse Projectin kanssa jotain yhtyeen kanssa yhteisiä piirteitä omaavia yhtyeitä. Sellaiseksi oli valikoitunut myös metallista hardcorea soittava, Lighthouse Projectin kanssa yhdessä keikallakin soittanut Left Cold. Left Coldin edellisen kerran näkemisestä olikin kulunut hieman aikaa. Taitaa ajoittua kesälle, kun näin yhtyeen viimeksi soittavan. Left Coldiltahan on tulossa seiskatuumainenkin, ja kiekko on jo painossakin. Sitä sieltä odotellessa…

Hero Dishonest on nähty vuosien aikana monta kertaa, ettei se tällä kertaa nyt erityisen paljon kiinnostanut. En kylläkään silti jättänyt saastasankareita katsomatta. Keikkahan oli kyllä hyvinkin vireä, ja sen katseli oikein mielellään. Ei tämä henkipattoporukka ruosteessa missään tapauksessa ole.

Lighthouse Project sitten… no, yhtyeenhän olen nähnyt soittamassa jo melko monta kertaa, mutta oikeastaan kaikki setit ovat keskittyneet uudempaan materiaaliin. Itse asiassa pääsin yhtyeeseen sisällekin joskus Giftin ja Atonementin välissä. Nythän Lighthouse Projectin setti keskittyi nimenomaan siihen vanhempaan materiaaliin, jota kuulee nykyään harvemmin. Soitettavaksi päätyi siis ensimmäisen demon (2005), Navigate By Heartin (2006) ja Giftin (2007) biisejä, kuten vaikkapa Giant in My Room. Huh, mikä biisi! Yhtye teki varsin onnistuneen – vaikkakin ilmeisesti väliaikaisen – paluun alkuaikojensa tunnelmiin myös keikan yleisen intensiivisyyden osalta. Nyt sorrun ihan itse itselleni suodun luvan turvin toteamaan, että “yleisön ihmiset tunsivat sanat ja lauloivat mukana”. Noita juippeja joille Lighthouse Project on merkinnyt – ja toki merkitsee edelleen – paljon oli kyllä melkoisesti, ja osa siitä porukasta oli meikäläisen tavoin matkannut vähän pitemmältäkin.

Encoreja ei tullut. Taisi loppua happi, sanottava tai molemmat, mutta biisejä olisi toki vielä ollut. Mutta eihän sitä kaikkea kerralla… setti taisi kestää arviolta puolisen tuntia? Kestikö se sitäkään? Onko minuuteilla mitään väliä? Mutta mikä tärkeintä; kannattiko näin lyhyen keikan takia ajaa pitemmältä? No, kannatti.

Jep, kamera räiskyi samaan tahtiin kuin innokkaiden LHP-fanien pienet mielet.

Lighthouse Project – Demo 2005

Kun tätä demoa nyt pyörittelee, niin vuosi 2005 tuntuu helkutin kaukaiselta, vaikkei se nyt ihan niin kaukana ole. Aika kuluu tolkuttoman nopeasti, sillä muistan vielä mitä fiilistelin vuonna 2005. En kyllä tajunnut tuolloin ensimmäisen demonsa julkaisseesta Lighthouse Projectista tuon taivaallista, vaan siihen meni pari vuotta vielä aikaa. “Parempi myöhään kuin ei milloinkaan” oli paikkansa pitävä lausahdus studiolevyjä hankkiessa, mutta demon kohdalla se ei pitänyt lainkaan paikkaansa, mokoma turjake kun oli jo loppuunmyyty. Eikä mikään ihmekään, olihan Lighthouse Projectista kuoriutunut erittäin asiallinen bändi.

Odotin kyllä vähän suttuisempaa menoa, mutta jälki on oikeastaan hieman puhtoisempaa kuin Navigate By Heart-levyllä (2007). Toisaalta Lighthouse Project soundaa myös kevyemmältä, eikä bändin luontainenkaan raskaus tule niin hyvin esille kuin mahdollista. Kunnon mörssärisoundit ne olla pitäisi, kun raskassoutuista pahan päivän hardcorea soitetaan? Toisaalta Tonin huutolaulu on paremmin esillä, kun se ei hautaudu kitaravallin alle.

Demolla on kolme kappaletta, joista kaksi ensimmäistä (Like a Ghost ja Giant in My Room) päätyivät debyytillekin uudelleenäänitettyinä versioina. Kolmas biisi These Months on tainnut jäädä sittemmin levyttämättä, ellei sen nimi sitten vaan vaihtunut ja mennyt minulta myöhempiä levyjä kuunnellessa ihan ohi. En kyllä mene ihan niin pitkälle, että sanoisin demoa paremmaksi kuin bändin myöhempiä levyjä. Jää siis “Eka demo oli hyvä, sit ne möi ittensä”-kortti käyttämättä tässä yhteydessä, jolloin se jää odottamaan seuraavaa mahdollisuuttaan käyttää. Ei sillä, tämä on erittäin kovatasoinen demo, joka tosin katosi ihmisten saatavilta jo ajat sitten.

Lampaassahan demo arvioitiin silloin, kun se alunperinkin ulostui.

Kohokohdat: Giant in My Room, These Months

Lighthouse Project – Gift

Tässä vaiheessa Lighthouse Projectin seuraavat liikkeet lienevät kaikille tuttuja, ja noihin liikkeisiin liittyy olennaisesti myös yhtyeen kakkosalbumi Giftin olemus. Yhtyeen nykysoundiin verrattuna Gift on hyvinkin suoraviivainen ja vimmainen albumi. Lighthouse Project julkaisi Giftin vuonna 2007, julkaisijana toimi silloin Combat Rock Industry. CRI tosin julkaisi vain levyn cd-version ja vinyylin taasen saksalainen Blacktop Records. En tiedä millä eri väreillä vinyyliä on prässätty, mutta omani on kirkkaalla, läpikuultavalla vinyylillä.

Jo ensimmäinen albumi Navigate by Heart (2006) oli synkeähkö. Gift tosin laittaa siitä vielä hieman paremmaksi ja sukeltaa syvemmälle pahan mielen mereen, jonka vesi on mustaa. Päällisin puolin majakkapunkkareiden ulosanti ei ollut radikaaleja muutoksia kokenut edeltäjäänsä nähden  Ehkä sen olisi jopa tarvinnut, koska Gift kuulostaa hyvin paljon Navigate by Heartilta. Paikoin jopa metallinen, rymyriffeillä ratsastava melankolinen hardcore ei ollut ehkä sitä kaikkein omaperäisintä hardcorea, vaikka Lighthouse Projectilla olikin oma tunnistettava soundinsa. Levyn kesto ei ole edes puolta tuntia, joten puutuneisuus ei ehdi kunnolla upottaa kynsiään kuulijaan. Tauot biisien välillä ovat tosin minimaaliset ja levy etenee kuin suorassa putkessa.

Parhaimmillaan vuosimallin 2007 Lighthouse Project oli silloin kun se soitti vähän hitaammin. Nopeat rykäisyt olivat jokseenkin kasvotonta peruskauraa, mutta esimerkiksi keskitempoinen, kitaraliidin varassa menevä I See Dead People toimii jo paremmin. Giftillä on edellisalbumin (!) nimiraita Navigate by Heart, joka on myös keskitempoinen ja nouseekin yhdeksi tämän majakan kirkkaimmista hetkistä, samoin levyn päättävä To Find a Home. Ehkäpä bändin tarve kehittymiselle kuului jo näihin aikoihin, ja mielestäni Atonement (2010) vain alleviivasi tuota puolta.

Pahaa oloa, pettymystä, vihaa ja sen sellaista puretaan sanoituksissa, joita on levyn lyhyeen kestoon nähden kirjoitettu melko paljon. Henkilökohtaisen pahan olon purkamisen soundtrackiksi Gift sopii edelleen, mutta itse musiikillinen sisältö jäi mielestäni hieman Navigate by Heartista jälkeen. Ehkä Lighthouse Project rykäisi täyslaidallisen uutta materiaalia vähän liian nopeasti. Levyhän on tosiaan julkaistu vain vuosi edeltäjänsä jälkeen ja tällaisella välillä on melkein kenelle tahansa melkoinen haaste kirjoittaa täydellistä albumia. Omat odotukseni tulevaa We Are the Wildflowers -albumia kohtaan ovat melko korkealla, onhan bändillä ollut Atonementin jälkeen aikaa työstää albumiaan rauhassa.

Kohokohdat: I See Dead People, Navigate by Heart, To Find a Home

Lighthouse Project – Atonement

Herkkää kissanpaijausmusiikkia pimeneviin syysiltoihin! Sellainen syysilta olisi tämäkin ilta, jona menen katsomaan Lighthouse Projectin keikkaa Hämeenlinnan Suistolle, lämppääjänään paikallinen Left Cold. Left Coldin tuoreen kasetin olen ehtinyt kuunnella vain kerran, mutta Lighthouse Projectin Atonement on viihtynyt soittimessa taajaan. Voisinpa jopa sanoa, että Atonement painii jopa eri sarjassa kuin Navigate by Heart (2006) ja Gift (2007). Se on jopa parempi, kuin uskalsin edes odottaa. Edellisissä pikkulevyissä oli kuulemma jo muutoksia, mutta niitähän minä en ole kuullut.

Levystä on olemassa kaksi versiota: CD:n julkaisi KHY Suomen Musiikki Oy ja vinyyliplätystä vastaavat Rabbit Ilsn Records ja 7 Ply Records. Vinyyliversio on ainakin komeaa katsottavaa, vai mitä itse tuumaatte?

Koettakaapa arvata, onko tämän illan keikasta tulossa arviota myöhempänä ajankohtana? Tarkempaa juttua itse levystä taas löytyy täältä. Kuvia kyseisestä keikasta voi katsella täällä.

Lighthouse Project – Navigate by Heart

Jostakin kumman syystä minulla oli ollut pitkäänkin sellainen harhakäsitys että Lighthouse Project olisi melankolista (helinä)punkkia Manifesto Jukeboxin tapaan. Kun heräteostoksena ostin Navigate by Heart-älppärin vitosella minulla oli edelleen tuo harhakäsitys päällä. No Shamen Sampsa Sarparannan tekemä harmaa, ilmeisesti vesivärimaalattu kansi uppoavine purjeveneineen ja kynttilöineen vain ruokki tuota käsitystä. Ne kaikki ajatukset, mitä tähän bändiin liittyivät, murenivat heti kun soittimen neula laskeutui mustan vinyylin pinnalle.

Modernia, raskassoutuista mutta silti kiivasta hardcoreahan sieltä sitten tulikin. Kirottua ja tuhannen tulimmaista, minä kun jo ehdin odottaa helinäpunkkia! No, hyvää tavaraan sieltä tuli kumminkin. Tätä ryhmää on monesti verrattu Endstandiin, joka itseeni ei juuri uponnut, tai ainakaan Spark (2007) ei vakuuttanut. Ovathan nuo vertailut ainakin jossain määrin aiheellisia, sen verran samoilla taajuuksilla kuitenkin mennään. Kokisin Lighthouse Projectin kuitenkin hivenen raskaammaksi ja synkemmäksi. Synkkyys tulee esille pelkästään jo angstia tihkuvissa sanoituksissa. Ihan muuten elämän kovuus ei sitten puskekaan esille sillä muuten levy on varsinaista jyräystä alusta loppuun. Päätöntä mättämistä tällä levyllä ei ole, vaikka välillä raivonpurkauksia päästelläänkin ilmoille, piruja maalaillaan purjeveneiden hyttien seinille ja lopuksi upotetaan laivat.

Lauluja on levyllä 14 kappaletta ja ne kellottavat yhteensä alle puoli tuntia. Siinä ajassa saadaankin purettua patoutunutta raivoa luomalla merelle raju myrsky jolla upotetaan laivoja. Välillä yhtye osaa rauhoittuakin, ikään kuin muistelemaan niitä jo kertaalleen upotettuja laivoja ja (kynttilällä) poltettuja siltoja. Vaikka olenkin kohta käyttänyt lähes koko arvion kertomalla Lighthouse Project-nimisen viisikon raivosta, olen unohtanut lähes tyystin haikeat melodiat. Niitä nimittäin levyltä löytyy ja ne ovatkin energisen soitannan ohella tämän myrskyn eteenpäin vievä voima. Harmi vain että ne välillä tuntuvat hukkuvan tyrskyihin eikä niitä ole hyödynnetty aivan loppuun asti.

Täydellinen levytys Navigate by Heart ei ole, mutta se karisti minulta tietyt Lighthouse Projectia koskeneet harhaluulot. Tämän perusteella voisi kuvitella hankkivansa bändin muutakin tuotantoa… katsellaan.