Lurk – S/t

lurkLurk on sellainen bändi, joka on itselleni tullut tutuksi vasta sen jälkeen kun muutin Tampereelle. Tosin yhtyeen debyyttilevyn julkaisu osui samoihin aikoihin viime vuonna, joten ei ihmekään etten noteerannut bändiä aiemmin. Totalrust Musicin alunperin julkaisema, mutta myös Svartin lisensoima levystä tulee vakuuttunut olo jo heti kun näkee levyn kannet, joista tulevat kivasti H.R. Gigerin hengentyöt mieleen, mitä en voi pitää kuin vain hyvänä asiana.

Lurk toimii hidastelunsa kanssa jossain niillä välimailla, joissa sekä doom metallin, death metallin että sludgen varjot kohtaavat. Sludgeksi tähän on hyvinkin helppoa päästä sisälle, doom metalliksi Lurs on raskasta ja death metalliksi taas kevyttä, miltei jopa rokkaavaa. En tosin seuraa tämän alan bändejä erityisen aktiivisesti, mutta kehtaan sanoa Lurkilla olevan ihan oma otteensa musiikkinsa tekemiseen. Älpeen raidoilta sykähtelee lyijynraskasta ja painostavaa musiikkia, jossa on elementtejä vaikka mistä, mutta jossa mikään osa ei kuulosta päälleliimatulta.

Tämä LP on ihan lupaava, mutta ehkäpä Lurk jyskyttää turhankin tasaisesti. Levynä Lurk on toki mukava kuunneltava, mutta jotenkin se jättää vielä hieman yksipuolisen kuvan Lurkista. Varsinkin keikoilla bändi on antanut viitteitä siitä että se on mennyt musiikkinsa kanssa eteenpäin.

Kohokohdat: Soar, Fire the Blood Sky

Autuus?, Rust, Hergian, Fuck-Ushima Session & Lurk. 14.6.2013 @ Vastavirta, Tampere

Lurk.

Fuck-Ushima Session.

 

Hergian. Tämä oli kaiketi bändin ensimmäisiä keikkoja, ja oli ainakin ensimmäinen kerta kun minä tätä kuulen yhtään missään. Ihan lupaavalta vaikutti, mutta pitää nyt kuunnella vielä enemmän ennen varsinaisen mielipiteen muodostamista.

 

Rust. Grindcoren seppohovit. Tässä bändissä ei ole oikeastaan mitään muuta vikaan kuin että vain puolella bändistä on viikset. Olkoon tämä rakentavaa palautetta ja epäilyttävää vihjailua.

 

Autuus? Missäköhän se viime kesänä ostamani Autuus?-kasetti mahtaa seilata?

Illan tunnelmia ja taikoja. Tykittelyä.

Lurk & Cut to Fit. 30.1.2013 @ Varjobaari, Tampere

Varjobaari Hervannassa. Women, Leather & Hell tulee ja pääsee hevivisassa toiselle sijalle, vaikka epäilikin Queensrÿchen uudeksi laulajaksi Timo Tolkkia. Jo on aikoihin eletty. No, bändejähän sitä tultiin katsomaan.

 

Cut to Fit. Ei basistia, kielisoitonpuolella vain Paavo Pesusieni-kitara ja HM-2 –pedaali. Eipä sitä bassoa kyllä tarvittukaan. Ei hassumpaa noin muuten.

 

Lurk. Raskasta, painostavaa ja musertavaa. Jotenkin tämä nyt kolisi paljon paremmin kuin taannoin Vastavirralla, johtui varmaan siitä että nyt olin ehtinyt jopa kuunnella yhtyeen levyäkin kaikessa rauhassa. Ai että.

Kuvatuksia.

Lurk, Stench of Decay & Coughdust. 19.10.2012 @ Vastavirta, Tampere

Niin, saahan sitä Vastavirralla joskus syödäkseen myös kakkua ja herkullisia pasteijoita. Tällä kertaa syynä oli tapahtumajärkkääjän vanhenemisjuhlien kunniaksi järjestetyt kakkukahvit. Peruskännääjät eivät tosin tainneet edes tajuta kakkua olevan tarjolla. No, heidän menetyksensähän se sitten oli, itse ainakin arvostan juhlinnan tuoksinnassa pientä purtavaakin. Mutta kyllähän sitä Pispalaan taas könysi ihan muista kuin kakkusyistä.

Ensimmäiseksi Coughdust, joka soittikin ensimmäisen keikkansa missään. Hyvinhän se meni, vaikka eihän Coughdust vielä ole hioutunut kovinkaan teräväksi timantiksi… ainakaan vielä, ja harva bändi toimii livenä vielä täysillä. Itselläni olisi tosin kieltämättä helpottanut sekin, että olisin kuunnellut Coughdustia edes pikkuisen enemmän kuin mitä olen tähän asti kuunnellut.

No mutta Stench of Decay se taas vasta olikin hyvä. Taisi olla vuosi kulunut siitä kun tämän bändin keikkalavoilla edellisen kerran näin(sikäli kuin Opiskelijatalo Saikun keikkatilaa voi sanoa “lavaksi”). Kai siinä jotain keikkataukoakin oli? No, raakaa ja rumaa vanhakantaista death metallia en pääse kuulemaan keikalla tarpeeksi usein, joten tämä kyllä kelpasi paremmin kuin hyvin.

Viimeiseksi sitten Lurk, joka oli itselleni etukäteen yhtä tuttu kuin Coughdustikin. Yhtye on tosin kerännyt sekä keikka- että levytyskokemustakin enemmän, mutta eipä siitä paljoa irti ollut saanut kun parin irtobiisin tuntemuksella ei välttämättä pääse täydellisesti sinuiksi bändin kanssa.

Mukava ilta. Erityismaininta deejiille, joka vastasi sellaisesta obskuurista hevitykittelystä ettei paremmasta väliä. Alkoi oma levyhylly tuntua surkealta niitä levyjä plärätessä.

Kuvia on olemassa enemmänkin kuin nämä kolme tässä yhteydessä julkaistua.