M.A. Numminen – Perkele

Olemme kulttuurihistoriallisesti tärkeiden tapausten äärellä, eli nyt saa kiroilla. Kyseessähän on soundtrack Jörn Donnerin ohjaamalle elokuvalle Perkele – Kuvia Suomesta, joka sekin tietenkin valmistui vuonna 1971. Vuoden kohutuin elokuva aiheutti laajalti närää ja keskustelua, ja tämä soundtrack tavallaan iskeytyi vielä siihen kylkeen aiheuttamaan porua lisää.

Biisit taas vaihtelevat tangon ja jenkan kautta rokista fokseihin ja beatteihin, eli periaatteessa levyllä on hyvin monenlaisia kappaleita. Albumin sävelsivät ja sanoittivat Numminen ja Jarkko Laino, siinä missä Nummisen vanha kaveri Jani Uhlenius sovitti albumin. Lauluja ovat puolestaan tulkitsemassa Numminen itse, Rauli “Badding” Somerjoki ja Arja Saijonmaa. Eli aika tyypillinen Nummis-kokoonpano.

Sanoituksissa otetaan kantaa ja kommentoidaan ajan ilmiöitä, kuten kiivasta maasta-kaupunkiin –muuttoliikettä, vallanpitäjistä ja suomalaisten asenteista. Tätä kautta Perkele kuulostaa paikoin enemmän ajalle tyypilliseltä työväenlaululevyltä kuin Nummisen omilta venkoiluilta, mutta pitää muistaa että levy on julkaistu Kekkosen itsesensuurin aikoina, jolloin seksuaalinen vallankumous oli tuoreessa muistissa ja kalja vasta saatu kioskeihin. Tästä levystä ja varsinkin Jörkän leffasta saatiin kunnon porua aikaiseksi aikoinaan, mikä voi nykyään olla hieman vaikeaa käsittää. Pääasia, että juntteja ja eduskuntaa harmittaa. Elokuvalla ja levyllä on paikkansa suomalaisessa kulttuurihistoriassa, ja kyllähän Nummisen “Perkele!”-huutojen kuunteleminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin.

Kohokohdat: Perkele!, Laulu suomalaisesta maalaiskunnasta, Laulu Nesteestä, Tehkää jotakin!

M.A. Numminen – Joulupukin juhannusyö

Jos haluan joutua pöpilään jouluksi, laitan todennäköisesti Antti Tuiskun version Sydämeeni joulun teen –kauhuklassikosta nonstoppina pyörimään. Onneksi tuolle kauhuskenaariolle on olemassa vaihtoehtoja. Yksi niistä on laittaa M.A. Nummisen Joulupukin juhannusyö –joululaululevy (1971) soimaan.

Levyn nimi on sinänsä harhaanjohtava, tosin levyn vaihtoehtoinen nimi onkin M.A. Nummisen ja hänen ystäviensä joululauluja. Joulupukin juhannusyö nimittäin koostuu neljästätoista kappaleesta, joista Numminen laulaa vain neljällä, mutta on tosin säveltänyt useamman (muttei kaikkia). Muita laulajia ovat Nummisen Chrisse Swindt, Sinikka Sokka sekä Nummisen ystävä Somerolta, Rauli “Badding” Somerjoki.

Koko levyn olemassaolon oikeuttaa pelkästään sen avausbiisi Joulupukki puree ja lyö, joka edelleen yksi Nummisen tunnetuimpia kappaleita. Siihen liittyy myös tämmöinen joulutarina, joka on ainoa joulutarina (jos Isäni on turbomies-arviota ei lasketa) Pandaluolassa tänä vuonna:

Joskus 90-luvun alkupuolella tai puolivälissä kulutin aikaa ja odotin joulua kasettisoittimen äärellä. Kävin läpi isäni muinoin nauhoittamia c-kasetteja, joihin oli merkitty jotain jouluun liittyvää. Olin valmis lopettamaan koko touhun viidennentoista, itseänikin nuorempien lasten laulaman Tonttupolkan jälkeen. Sitten rahisevalta kasetilta kuului viulunsoittoa. Hetken päästä sieltä tuli haitari. Vielä kului hetki, ja johan tunnistin tuon nasaaliäänen kuuluvan Mauri Anterolle. Olin hypnoosissa, ja tuona hetkenä jouluni oli pelastettu.

Kappaleessa rikotaan Joulupukin perinteinen rooli. Tämä uhoaa perheelle, varastaa näiden omaisuutta, ryhtyy väkivaltaiseksi ja lopulta hajottaa koko mökin. Joulun taika (mitä ihmettä se sitten tarkoittaakaan) menee pilalle, kun Pukki tekee sen mitä moni rahaa palvova ökyperhe ansaitsisi. Hankeen lentäminen ei ole pelkästään vaimon ja lasten etuoikeus, vaan se suodaan isällekin. Ja koko kappale soi duurissa.

Valitettavasti muut kappaleet eivät yllä tuon mainitun mestariteoksen sfääreihin. Niiden sanoituksellinen sisältö on nostattaa kuitenkin joulumielialaani ja ovathan ne musiikillisesti parempia kuin perinteiset joululaulut. Kappaleet rietastelevat rahvaanomaisesti ja röyhkeästi niin jazzin, rokkenrollin, beatin, foxtrotin kuin tangonkin voimin. Riehakas Joulupukin juhannusyö on jo lyyrisesti ja rakenteellisesti ehtaa punkkia, ainoa vaan ettei se kuulosta siltä. Joulupukki riehuu kännissä myös muillakin levyn kappaleilla. Joulun henki ja ydin saavutetaan, mutta sinne eivät nyt kuulu lahjat, iloisuus, Jeesus tai kokista hörppivä punanuttu. Tuo parraton pullukka vetelee tänä vuonna tässä taloudessa terästettyä glögiä.

PS. Piparnakkeli on viettämässä joulua. Toisin sanoen tämä artikkeli (kuten kaikki muutkin) ovat ajastettuja!