M.O.R.A., Species Traitor, Yleislakko & Agent Attitude. 28.5.-8.6. @ Moni eri ilta monessa eri kylässä

M.O.R.A., Lakes & Rankka Päivä. 18.10.2013 @ Baarikaappi, Pori

 

Rankka Päivä. There’s some serious tykiting going on. Olen nähnyt näiltä toopeilta melko monta keikkaa, ja tällä taisi olla melkeinpä parhaimmat soundit, ainakin yleisöön päin. Tosin ei tämä yhtä villiä ja vallatonta kohellusta ollut kuin esim. Punk is Dangerissa.

 

Lakes. Tämä bändi alkaa olemaan lempitulokkaani, kun puhutaan uusista ja uudehkoista hardcore-bändeistä.

 

M.O.R.A. kolahti enemmän kuin aiemmin, mutten saanut bändistä otettua kuin vain neljä järkevää kuvaa, koska “salamasta virta vähissä” / “distropöytää vahtinut toveri halusi päästä katsomaan keikkaa joten mies pitää vapauttaa”-splitti puski päälle. En siis paljoa M.O.R.A.:sta nähnyt, mutta mikäli joku sai sen välispiikin missä puhuttiin munista ja vitalikseen painumisesta ylös edes mielensä sopukoihin, niin en pistäisi pahakseni jos joku jakaisi sen kanssani.

”Pics or it didn’t happen.”

Upright, Watch Your Back, M.O.R.A., No Part ja Büfo. 24.11.2012 @ Vastavirta, Tampere

Tampere. Vastavirta. Pispala. Kahvia. Limpparia. Bitburger Drivea. Corea.

Büfo ei pitkään lauteilla viihtynyt, ja turkulaisten setti ei kestänyt edes kymmentä minuuttia. Tiedän, koska katsoin kellosta, mutten toisaalta kyylännet kellotaulua niin tarkkaan että osaisin sanoa soittiko bändi seitsemän vai kahdeksan minuuttia. Olisin minä tuota kyllä pitempäänkin jaksanut, varsinkin kun edellisestä näkemiskerrasta oli kulunut jo muutama vuosi.

No Partin sen sijaan näinkin toukokuussa. Hyvinhän bändi veti ja sillä on hyviä biisejä, mutta ainakaan näin alkuillasta ei porukka tuntunut olevan ihan niin täysillä mukana? Vai muistelenko nyt ihan väärin?

M.O.R.A. oli ihan jees, mutta ei oikein lähtenyt tällä kertaa.  En nyt tietenkään halua M.O.R.A.:aa dissatakaan, mutta ihmetyttää kyllä vähän miten moni sellainen tyyppi joka ei muuten kuuntele metallista hardcorea (vaan jopa dissaa sitä) kuuntelee sitten M.O.R.A.:aa, vaikka bändi ei (ainakaan omasta mielestäni) edes ole alansa terävintä kärkeä. Ihan niin kuin oikeasti?

Kyllä, M.O.R.A:n jälkeen moni hipsi kotiin, vaikka Upright olisi ollut vielä. Ja jumaliste se oli sitten kova, mutta sitä ennen oli vielä Watch Your Back, joka ei sekään ole lainkaan hullumpi. Tämä bändi on nähty ainakin kerran, ja sekin oli Helsingissä pari vuotta sitten. Muistan siitä keikasta lähinnä sen että biisit olivat lyhyitä ja aggressiivisia, sekä sen että vokalistin suussa poltteli peruna, noin vertauskuvallisesti. Polttihan se nytkin, ja vasta nyt olen itse päässyt bändiin sisälle tuoreen Last Man Standing –seiskatuumaisen myötä.

Upright on alansa kovimpia bändejä Suomessa tällä hetkellä. Eipä minulla siitä sen enempää sanottavaa taida olla? Nämä kaiffarithan allekirjoittanut näkee taas keikalla, tällä kertaa Porissa tulevana viikonloppuna. En valita!

Kamera? Oliko se mukana?

Musta Torstai: Särkyneet & M.O.R.A. 8.11.2012 @ Suisto, Hämeenlinna

Taas on käyty Hämeenlinnassa.

Särkyneet on kohta vasta laittamassa toista pitkäsoittoaan pihalle, mutta sehän ei silti estänyt bändiä houkuttelemasta niin paljoa että taisi olla Mustan Torstain yleisöennätys kyseessä? En tiedä onko se paljon, mutta Hämeenlinnan kyseessä ollessa tämä oli jo aika isokin juttu. Ei ollut läheskään näin paljon väkeä vuosi sitten Särkyneiden edellisellä HML-keikalla.

M.O.R.A.:n ja minun välillä on ollut sikäli pahaa karmaa, että en ole päässyt vielä tätä ennen katsomaan bändiä keikalla. Ainakin yhden kerran bändi perui keikkansa ja ainakin yhdellä kerralla minä taas jouduin olemaan muissa, melko valideissa tehtävissä. Kai jotain muutakin hässäkkää on joskus ollut. No, ei M.O.R.A. metallisen tuplanaislauluhardcorensa kanssa pettänyt.

Koska on ilmeistä, että olen ollut paikalla valokuvauskojeen kanssa, niin voi kuvia käydä tutkailemassa täällä. Kyselläkin niistä voi.

M.O.R.A. – M.O.R.A.

Harvemmasta metallista hardcorea soittavista bändeistä ollaan oltu jopa “skenen” ulkopuolella yhtä tohkeissaan kuin M.O.R.A.:sta. Yhtye ehti saada pitkin viime vuotta suitsutusta vaikka missä yhteyksissä, sekä levyn että keikkojensa tiimoilta. Tätä tekstiä vääntäessäni vasta nyt todistan olevani myös M.O.R.A.:n suhteen melko myöhään liikkeellä, kun tämä yhdeksän biisin (joista yksi on Intro) MCD on ehtinyt olla ulkona jo kuukausitolkulla.

Mutta kuten havaittua on, on M.O.R.A. kaikkea muuta kuin pelkkä uusi hardcore-bändi. Naislaulaja on jo valmiiksi tämänkaltaisessa, selvästi beatdown-mallisemmassa (huppari-)hardcoressa melko harvinaista (ainoana poikkeuksena tuli äkkiseltään mieleen 53 Stabwounds), saati että naisia olisi huutamassa jopa kaksi. M.O.R.A.ssa huutovastuun jakavan Pia ja Suvi. Varsinaisia tehonaisia, jotka erottaa vaivatta toisistaan ja joiden välinen vuorohuutelu toimii varsin hyvin. Tytöiksi en näin vakuuttavasti karjuvia naisia kehtaa sanoa. Tämähän on melkein kuin grindia vähentänyt ja metallia lisännyt Igni Et Ferro. Tai ehkei nyt kuitenkaan. M.O.R.A. on M.O.R.A., veitsenterävien biisien varassa viiltelevä tiukan linjan bändi, jolla on myös karskin murjomisensa ohella myös jotain sanottavaakin.

Kappaleet ovat melko lyhyitä. Vain kolme kappaletta kellottaa yli kaksi minuuttia. Kokonaisuudessaan M.O.R.A. loppuu muutenkin juuri sopivalla hetkellä. Näin lyhyenä (kesto vain vartti!) se ei ehdi edes toistamaan itseään, vaan töpseli vedetään seinästä juuri oikealla hetkellä. Tosin äkkiseltään tulee tarve iskeä se töpseli uudestaan seinään uuden sähköshokin saamiseksi. Biisien ja koko levyn lyhyys ei ole tässä(kään) tapauksessa merkki M.O.R.A.:n tehoista vain pieninä annoksina, vaan on lähinnä todiste kiekon napakkuudesta. Kaaos-faneille M.O.R.A. nyt voi olla aivan liian machoa, mutta jos metallisia elementtejä vähänkin suvaitsee on M.O.R.A. ehdottomasti tutustumisen arvoinen bändi.

Kohokohdat: Neulan alla, Mun jutut, S.O.S., Nollatoleranssi