Silmienvaihtajat – 1985-1986

Viime vuoden lopulla Svart Records kunnioitti Jouni Mömmön muistoa julkaisemalla tämän kuoleman 20-vuotispäivien kieppeillä kahden levyn Silmienvaihtajat –diskografian. Silmienvaihtajat oli siis Mömmön vuosina 1985-1986 toiminut yhtye ennen Mana Manaa.

Silmienvaihtajien suurin “täky” on tosiaan Mana Manassa itselleen tarunhohtoisen maineen lunastanut, valitettavan nuorena kuollut Jouni “Joni” Mömmö. Tuskinpa Silmienvaihtajat olisi muuten kerännyt nyt niin suurta mielenkiintoa osakseen, vaikka toki bändillä olisi ollut ainesta nousta kummalliseksi post punk –kulttibändiksi muutenkin, tosin Mömmö ja tämän biisit olivat Silmienvaihtajien sydän. Tämä kokoelma niputtaa yksiin kansiin nipun Silmienvaihtajien jäljellä olleilta levytyksiä. Virallisesti kyseessä ovat ennenkuulumattomat bisiit, vaikka näitä biisejähän oli kylläkin roikkumassa esimerkiksi Youtubessa, jonne niitä oli rippailtu muhjuisilta c-kaseteilta. Ja koska Silmienvaihtajat ei milloinkaan päätynyt äänittämään oikeaan studioon, on tämänkin kokoelman biisimateriaalin äänenlaatu melko karu. Eli jos on tottunut jopa Mana Manan jylhään kitaravalliin ja odottaa sitä myös näiltä biiseiltä, saa pettyä katkerasti. Niin, ja eihän Silmienvaihtajissa edes ollut muita Mana Mana –jäseniä kuin Mömmö, eli Otra Romppasen psykedeelisiä kitarasooloja ei myöskään Silmienvaihtajien soundiin kuulunut.

Suurin osa Silmienvaihtajien biiseistä päätyi Mana Manan käytettäväksi, tosin osa melko rajusti muotoaan muuttaneina. Silmienvaihtajien tulkinnat biiseistä poikkesivat tutummista Mana Mana-versioista rajusti olemalla muun muassa karumpia ja enemmän post punkimpia. Toki asiaan vaikuttaa myös biisien karu äänimaailma, ohuehkot soundit ja se raskauden puute. Jotkin biiseistä (Totuus palaa, Kristinusko, Maria Magdalena) päätyivät Mana Mana-muotoon vielä Mömmön eläessä, mutta sitten toisaalta taas jotkin biisit päätyivät Mana Manan äänittämiksi vasta Mömmön kuoltua Murheen laakso –levylle (2000), kuten Liisa ja Ruusu, tulppaani ja peyote. Sitten on toisaalta Kesäaika, joka olisi ehdottomasti ansainnut paremmat kuosit eikä sitä tietääkseni sittemmin äänitettykään enää minkään kokoonpanon toimesta. Kesäaika on tosin lähimpänä hittibiisiä mihin Silmienvaihtajat koskaan pääsi, eikä se toisaalta olisi edes sopinut Mana Manalle.

Kohokohdat: Kristinusko, Ilmestyskirjan peto, Kesäaika, Ruusu, tulppaani ja peyote

Mana Mana – Murheen laakso

Kulttiyhtye Mana Manan maallinen taivallus päättyi samaan aikaan laulajakitaristi Jouni Mömmön vastaavan kanssa. Mana Manan taru ei kuitenkaan päättynyt siihen, vaan se pysytteli hengissä jonkinlaisessa horroksessa vuosikaudet, kunnes muutaman vuoden ajan työstetty kakkosalbumi Murheen Laakso ilmestyi vuonna 2000. Yhtyeen perustajajäsen ja kitaristi Otra Romppanen on koostanut koko albumin Mömmön jälkeensä jättämien muistiinpanojen ja biisinraakileiden pohjalta. Mutta missähän välissä nämä biisit on kirjoitettu? Yhtä aikaa Totuus palaa –albumin kanssa, ennen Raptori –singleä (1991) ja sen huumorivaikutteita, vai vasta tuon singlen jälkeen?

Murheen laakso ei ole kuitenkaan Totuus palaa:n suora kopio. Toki Murheen laakso on melko samanlainen, mutta se vie Mana Manaa myös uusille urille. Mana Mana on yhtä raskas, painostava ja ahdistunut kuin ennenkin, mutta siitä on tullut myös psykedeelisempi. Erityisesti Syyttömänä kirottu, Murheen Laakso ja Ruusu, tulppaani ja Peyote ovat sen verran hienoja biisejä, että ne olisi aivan hyvin voitu sijoittaa Totuus palaa:lle joitakin sen heikkotasoisempia raitoja korvaamaan. Nopeammat biisit eivät toimineet mielestäni yhtä hyvin aiemminkaan, ja tässä albumikokonaisuudessa ne eivät toimi sen paremmin. Hitaus pukee Mana Manaa, eikä esimerkiksi Liisa kuulosta niin hyvältä, vaikka siinä onkin ihan hyvä teksti. Kitarasooloja ei ole vähennetty lainkaan, ja Otra vaikuttaa olevankin liekeissä.

Mömmön saappaita ei ole helppo täyttää, ja niihin mahtuikin kolme miestä. Nämä kaikki – Sami Tiilama, Kimmo “Kaltsu” Kuosmanen ja Otra Romppanen – ovat äänialoiltaan kaikki monotonisen ja huuruisen matalalla. Näistä oikeastaan erottuu vain Romppanen, joka laulaa lurauttaa Tie vie –kappaleen. Tie Vie on muutenkin yksi albumin kohokohdista. Romppasen kirjoittama biisi perustuu Mömmön tekemiin sanoituksiin, ja ensiesityksensä kappale sai jo vuonna 1995 Terveyskeskuksen Ei unelmaa –cd:llä, tosin tätä versiota nopeampana – ja sitä kautta heikompana. Tosin tämäkin versio edustaa nopeinta Mana Manaa. Albumin päätösraita Noidat on taas toisella tavalla erilaista Mana Manaa, sillä se kestää jo yli 10 minuuttia.

Mana Manan ura jäi alunperin liian lyhyeksi pyrähdykseksi. Murheen laakso todistaa, että Mana Manasta olisi voinut tulla elämääkin suuremmaksi, mutta valmis työ on silti hieman keskeneräinen. Täydelliseksi sitä ei olisi varmaan voitu koskaan edes saada.

Tänään albumilta nimen lainannut Murheen Laakso esiintyy Hässäkkäpäivillä ja soittaa Mana Manaa. Menen tsekkaamaan, kun viimeksi näin tuon tapauksen lokakuussa 2009.

Kohokohdat: Syyttömänä kirottu, Murheen Laakso, Ruusu, tulppaani ja Peyote, Tie vie

Mikä on sun taivas? (Otra Romppanen)

Törmäsinpä tähän poikkeuksellisen mielenkiintoiseen dokumenttiin sattumalta. Ja jonkun mielestä Youtubessa päämäärätön surffaaminen (tässä taiteenalassa Kairo tosin tuntuu olevan mestari) muka ei johda mihinkään?

Kyseessä on siis vuonna 1997 valmistunut, alle puoli tuntia kestävä dokumentti Arto “Otra” Romppasesta, tuosta miehestä Mana Manan, Psychoplasman ja Enterin takana. Jarkko Martikaisen ohjaamassa dokumentissa Otra pohtii suhdettaan esimerkiksi alkoholiin, musiikkiin, Joensuuhun ja Jouni Mömmöön. Äänessä ovat myös Eläkeläisinä tutut Janne “Ema” Hurskainen, Jarmo “Toppo” Koponen sekä Kimmo “Tarkastaja” Miettinen, joka myös Hilse-Miettisenäkin tunnetaan. Dokumentti näyttää, kuinka Romppanen mm. soittaa Ilosaarirockissa keikkaa Enter-bändinsä kanssa, polttaa erilaisia tupakkatuotteita ja esittelee Pöllövaaran kotiaan. Dokumentin mielenpainuvin hetki koetaan dokkarin puolivälissä, kun melkein romahduspisteessä oleva Otra muistelee sitä myöhäis-lokakuun päivää, kun kuuli ensimmäisen kerran Mömmön kuolemasta. Toinen mieleenpainuva kohtaus liittyy sekin Mömmöön, nimittäin Mana Manan Totuus palaa –biisiä varten tehty musiikkivideoviritys on oikeasti huuruista katsottavaa. Mukana on tietenkin harvinaislaatuista kuvamateriaalia Mana Manasta!

Mielenkiintoisesta aihevalinnastaan huolimatta dokumentti sisältää joitakin puutteita. Aiheesta ei mitenkään voida pusertaa vaivaiseen puoleen tuntiin kaikkea, ja se näkyy aiheen pintapuolisena käsittelynä. Esimerkiksi Mana Manaa ei käsitellä kunnolla, ja Maria Magdalena -singlestä puhuttaessa ääniraidalta raikaa albumiversio. Raptori-singlestä en muista kuulleeni edes mainintaa, mutta eipä huomiota anneta juuri Kostajillekaan. Terveyskeskusta sentään pauhaa ääniraidalla, tosin vuosimallia 1995.

Dokumentti on toteutettu hieman ihmeellisessä välissä. Otra alkoi tiettävästi työstämään Mömmön jälkeensä jättämän materiaalin pohjalta tekemään Murheen Laakso –levyä vasta seuraavana vuonna, ja sehän julkaistiin vasta vuonna 2000. Välistä jäävät myös muiden artistien levyillä vierailemiset ja tuottamiset, esimerkiksi Aortaortan ja Life Giving Waters-splitillä Otra soittaa Aortaortan puolella hieman kitaraa. Tämä väliintulo aiheutti sen, että Aortaorta tunnettiin hetken aikaa Aortaotrana. Tosin dokumentin kuvaushetkelläkin tämän tytär – Kaisa Vala – on vasta neljätoistavuotias, jolle Otra on vasta ostanut tämän ensimmäisen kitaran.

Lievistä puutteistaan huolimatta tämä dokumentti on silti katsomisen arvoinen, vaikka se olisi voitu tehdä paremminkin. Seuraavaa dokumenttia Otrasta, Mana Manasta tai Mömmöstä odotellessa…

http://www.youtube.com/watch?v=SKjy4wSi0aY

Osat kaksi ja kolme.