Massacre / Sekaannus – Split

sekamassaMassacre/Sekaannus –split? Onhan tämä kai aiemminkin täällä nähty, jopa tällä samalla sivulla? Kummastakaan bändistä ei ole varsinaisiksi suosikkibändeiksini koskaan ollut, mutta silti niiden kimppalevytyksiä on tullut pari jo hankittua. Onhan tämä jo kolmas kerta, kun nämä bändit tekevät keskenään splitin. Tämä taitaa lähennellä jo jonkinsortin maailmanennätystä? Tällä kertaa näiden bändien splittilevy on tosin jo LP.

Massacresta en ole koskaan pahemmin välittänyt, kun se “jokin” on aina tuntunut jääneen jonnekin. Niin käy kyllä nytkin, enkä osaa nytkään sen kummemmin sanoa mikä tässä mättää. Soitto rullaa, biisit ovat vähintään “ihan ok” eikä mikään muukaan ärsytä, muttei kyllä erityisemmin innostakaan. Tosin on tässä siltikin parhaimpia Massacre-biisejä mitä olen kuullut.

Eipä sillä, että Sekaannus olisi sekään suuri suosikkini. Sekaannus on vähän sellainen bändi, joka ei koskaan tehnyt meikäläiseen sen kummempaa vaikutusta livenä, mutta olen huomannut diggaavani bändin levytyksistä enemmän, ja viime vuosina bändiltä on tullut yllättävänkin tasokasta materiaalia. Parin vuoden takaisella demolla oli pari loistoviisua, ja siltä tuttua sävelmää näkyy eksyneen tällekin äänitteelle. Ei tämä ehkä terävintä mahdollista Sekaannusta ole, mutta kyllä tämäkin ihan hyvin toimii.

Lisäirtopisteitä tiputan levyn mukana tulleesta zinestä, jossa on taittoa käytetty melko luovasti. Onhan tämä nyt muutenkin ihan oivallinen levytys kokonaisuutena, kun kumpikaan bändi ei ole selkeästi ja räikeästi toista parempi tai huonompi.

Kohokohdat: Massacre: Massacre, Rakkaus. Sekaannus: Uusi uljas uskonto, Minuutin hiljaisuus

Punk is Danger–Festival 17.8.-18.8.2012 @ Ikurin Virelä, Tampere

Laajempaa festariraporttia en jaksa nyt ährystää, kun tekemistä piisaa vähän liikaa muutenkin, mutta koen silti aiheellisesti meuhkata tästä tapahtumasta näin jälkeenpäin. Kyseessähän ovat Tampereen Ikurin Virelässä* järjestetyt kaksipäiväiset Punk is Danger –festit, joissa olin osallisena noiden päivien ajan. Pönötin pääasiassa vaatimattoman distroni kanssa salin laidalla, josta olikin ihan hyvä näkymä lavalle. Bändien välillä toki hengailin ulkona kun ei siellä sisällä ketään ollut. Kameraa en jaksanut ottaa mukaan, kun Puntalan kuvat ovat vihdoin ja viimein katsottu läpi, mutta kamerassa on silti peräti neljän keikan kuvat vielä kokonaan tsekkaamatta. Huh.

Mainittakoon, että sain pusun poskelle Lapinpolthajien laulajakitaristilta tehtyäni Manowar-tervehdyksestä. Backlashin Popeda-coverista** nautin. Ahneuden Motörhead-tulkinnasta en niinkään, mutta nyt kun näin Jaken ilman Rattusta (joka kyllä soitti myös hieman Rattusta) niin valmistaudun piakkoin näkemään Rattuksen ilman Jakea. SA-INT kärsi teknisistä ongelmista ja sitä myöten koko keikasta oli hankala saada mitään irti. Tohtori Koira meni taas vähän ohi. Mielialahäiriötä en ehtinyt näkemään. Joku juippi sai Mikon kalsareilta tuoksuvan Valse Triste-kasetin. Diskelmä oli perin ihana. Maailmanloppu murhasi. Sekaannus oli parempi kuin muistin. Riistettyjä ja Wardia en nähnyt, kun piti poistua Hervantaan kuuntelemaan death metallia yhden vanhan ystävän kanssa, joka oli juuri sattumoisin piipahtamassa Tampereella. Selfish, Kohut, Massacre, ja Bad Jesus Experience olivat ihan jees. Perikato oli aivan järjetön. Tämä “raportti” etenee epäloogisesti.

Distroillessa kävi vähän samalla tavalla kuin monena muunakin kertana, eli ostan itse enemmän tavaraa kuin mitä myyn. Perjantaina ostin pelkkää Valse Tristeä, sekä vinyylinä että kasettina, Deep Turtlen kanssa mutta pääasiassa ilman. Joku näätä vain keksi nyysiä distrostani Narkoosin c-kasetin. Ja mahdollisesti Uskonkin. Kuunteluhetkiä!

No, parin euron kasettien menetykset eivät sieppaa kun muuten viikonloppu tarjosi muuten mukavia elämyksiä. Mukavia ihmisiä, hyviä bändiä ja leppoisaa tunnelmaa.

*Käytännössä Virelä muistutti lattioineen ja puolapuineen lähinnä peruskoulun juhlasalia. Sellaisissa tiloissa ei ole punk-keikkoja järjestettykään ihan pieneen toviin. Näitä ja työväentalokeikkoja lisää!
**Ja mainittakoon nyt niille jotka eivät ole aiheesta tietoisia tai kiinnostuneita, niin Popeda on juuri Ikurista ja Raakaa voimaa- live (1981) on äänitetty samassa paikassa.

Massacre / Sekaannus-split – 20??: Minne jäi tuho?

sekamassaTulipas harvinaisen sekava otsikko… mutta asiahan on niin, että Massacre ja (Kansallinen) Sekaannus tekivät vuonna 2008 splitin, joka sai nimekseen 20??: Minne jäi tuho? Ihan hyvä veto ja nimi, sillä bändit jaksavat harvemmin erikseen nimetä splittinsä. Tämä olisi hyvä juttu varsinkin jos bändit ovat tehneet keskenään splitin jo aiemminkin. Näin itse asiassa on Massacren ja Sekaannuksen kohdalla, sillä nämä tekivät jo 80-luvulla splitin nimeltään 19??

80-luvulta on pitkä hetki nykyaikaan, mutta jotkin asiat eivät muutu! Molemmat bändit soittavat edelleen tyypillistä hardcorepunkkia, mutta se että molemmilla bändeillä on samat hyypiöt soittelemassa tuntuu jo satumaisen ihmeelliseltä! Erojakin toki löytyy, sillä toki bändien jätkille on tullut ikää lisää joka kuuluu soiton varmuutena ja tokihan soundit ovat nykyaikaistetut. Massacre on lisäksi vaihtanut laulukielensä lontooksi. Näistä pienistä muutoksista meno raikaa sellaisena kuin 80-luvulla.

Massacre aloittaa iskemällä kehiin kolme biisiä. Ensimmäisenä biisinä on veikeästi 25 Years Later, joka kertoo kylläkin maailman nykymenosta eikä bändien jäsenten lihomisesta ja vanhenemisesta. Menevä ralli, joka antaa hyvän kuvan muistakin levyn biiseistä. Massacren puoli splitistä on ihan menevää mäiskettä, mutta loppujen lopuksi se ei herätä minussa mitään sen suurempia tunteita. Jotenkin värittömältä tämä tuntuu. Keskitemmolla kulkeva Lost in S.P. oli ihan mukavaa kuultavaa ja erottuu muista biiseistä edukseen. Harmi vaan, että juuri kun Massacrelle alkoi lämpenemään niin vaihtuu puoli. Sekaannus vetää mielestäni jonkin verran paremmin Sekaannuksen parasta materiaalia (tällä splitillä) on Syntipukki. Vaikka Massacrenkin biisit olivat kaahaavia, niin niissä ei ollut sitä taianomaista fiilistä mikä tulee Syntipukista. Sitä tekee mieli vain hyppiä ympäri kämppää tai vähintäänkin laittaa jalka vipattamaan! Mutta muuten Sekaannuskaan ei ole kovin vallankumouksellista tavaraa, vaikka eipä näiden herrojen motiivina taida edes olla kaikkein nopeimpia, raaimpia ja omaperäisimpiä. Olkoon se uusien bändien hommaa… Mutta oli se kenen hommaa tahansa, niin tämä splitti jäi silti valitettavan vaisuksi.