Johnny Park Avenue Records (häikäilemätöntä mainostusta!)

Pääsiäiseni on mennyt hyvin pitkälti kiireen ja säätämisen parissa. Ajatuksen Valo –zineen ja Left Coldin ensimmäiseen seiskatuumaiseen liittyvän räpeltämisen takia lähes unohdin, että niistä kannattaa ainakin mainita täällä Pandaluolankin puolella. Muuten en aio juuri informoida ko. lafkan käänteistä tällä saitilla tätä postausta lukuun ottamatta, paitsi joskus saatan jotain jostain uudesta julkaisusta mainostaa.

Ensimmäinen levyjulkaisu on siis kimpassa Face Your Godsin kanssa julkaistu Left Coldin seiskatuumainen Symptoms of Our Time. Metallista hardcorea, alati kehittyvissä merkeissä. Kyllä tähän kannattaa varmaan jo vitosen (+ postit) verran sijoittaa. Muuta Left Cold-aiheista tekstiäni voit lukea tätä kautta.

Sitten on se aiemmin mainitsemani “Iisakin kirkko”, eli Ajatuksen Valo –zinen ykkösnumero (ja liitteeksi tuleva 1,5, joka on kyhätty päälehdestä taittovaiheessa pudonneesta TR-haastiksen pätkästä) jota olen vääntänyt vaivihkaa jo viime elokuusta lähtien. Se toinen kirkko ei liity tähän lafkaan, lehteen tai blogiin sitten millään tavalla. Lehden juttuaiheina:

Antimelodix (Venäjä-crust)
Karkia Mistika Records (Porilainen levy-yhtiö)
Total Recall (JKL HC)
Me Wokkivihannekset (Ilmajoki-ramopunk)
Moshpit Tragedy (Kanadalainen pay-what-you-want-lafka)
Stolen Kidneys (linkkiä Tarkkailija K:n blogiin) (Pohjoinen hidastelumurjominen)

Lehti maksaa 2 euroa, plus postit.

Tein tämän keikauksen myötä uuden tulemisen Blogspottiin. Facebookissa kyseisestä puulaakista voi myös tykätä.

Koska olen kuullut epäilyjä tämän blogin kommentointimahdollisuuden toimivuudesta, suosittelen laittamaan tilausasioissa suoraan viestiä osoitteeseen mikäli yhtään epäilee ettei kommentti mennyt läpi: piparnakkeli.kamakarhu ÄT gmail.com

Ei muuta tällä kertaa!

Me Wokkivihannekset – Sä & Mä

Suomen kenties hölmöimmän bändinnimen omistava, ilmajokelainen Me Wokkivihannekset on saavuttanut sen pisteen, että sen touhuista kiinnostuivat muutkin. Porilainen Killer Records prässäsi vihannekset vinyylikiekolle.

Kiekon kansi muistuttaa siitä punkkarista/rokkarista/muuten vaan kovasta jätkästä, joka vei aina naisesi. Minulta ei viety, koska A) olin se kovis B) minulla ei ollut naista, jota viedä. Ei siis järin tuttu aihe, mutta eipä siitäkään Me Wokkivihannekset juuri laula. Herneenpalko, minimaissi, porkkana ja tappajatomaatti pääsivät lukiosta hernettä lukuun ottamatta, eli YTL:stä ei enää lauleta. Ramopunkin muotokieli on hyvin hallussa, kun samaan biisiin on saatu mahtumaan lobotomia ja kretiinit.

En osaa tarkasti kuvata, mikä on se syy minkä takia Me Wokkivihannekset kuulostaa omaan korvaani paremmalta kuin melkein kaikki muut tämän päivän ramopunk-bändit, vaikka en toisaalta pidäkään itseäni alan erikoisasiantuntijana. Mutta ne syyt? Nuoruuden palo ja into? Laulajan leveä virne ja kulahtanut WWF-pipo, jotka piirtyvät mieleen aina kun joku edes mainitseekin Me Wokkivihannekset? Yksinkertaiset ja tarttuvat biisit? Näiden kaikkien yhdistelmä?

Sä & Mä ei ehkä ala kaikkien parhaimmilla biiseillä, vaikka kyllä Sä ja mä toimiikin tehokkaana avausraitana. Biisi menee suoraan asiaan, kuten oikeastaan muutkin levyn biisit, joita on yhteensä siis viisi kappaletta. Eikä niistä yksikään ole coveri. Inno no senomar on varmasti kovatasoisin ramopunk-biisi, jonka olen kuullut. Ehkäpä se häviää tehokkuudessa vain Rehtoreiden Maailman huonoimmalle TV:lle. Bändin oma KKK Took My Baby Away* Radiohitiksi tarkoitettu Radiohitti jää sekin kyseisen kappaleen varjoon. Oikeastaan Me ollaan me on ainoa biisi, josta en muista mitään levyn kuuntelemisen jälkeen.

Ja sitten ne soundit? No, ovathan ne tietty parantuneet. Ihme olisi, jos niissä ei olisi ollut mitään muutosta kun bändillä on ihan jopa ulkopuolinen tuottajakin ollut. Soundeissa on sopivasti potkua, vaikka periaatteessa Sä & mä ei ole tavanomaista ramopunk-eepeetä erikoisempi, mitä nyt biisit ovat parempia. Eikä sen tarvitse ollakaan mitään “sen kummallisempaa”.

Kohokohdat: Inno no senomar, Sun tyttö, Radiohitti
*Wihannekset ovat kyllä coveroineet ko. kappaleen, nimellä YTL mun älläni vei.

Me Wokkivihannekset – Ulos mun teeveestä

Ramopunk. Punkin alagenre, joka ei ole minulle koskaan ollut se kaikkein tärkein punkin alagenre vaikka Ramones onkin minulle erittäin tärkeä yhtye. Ehkäpä ramopunk-bändit ovat kuulostaneet liikaa toisiltaan, jotta olisin saanut kovinkaan monesta bändistä koskaan mitään irti. Poikkeuksiakin toki löytyy, joista yksi on tämä ilmajokelainen Me Wokkivihannekset, jonka kokoonpanoon kuuluu ainakin herneenpalko, minimaissi, porkkana ja jokin punainen möllykkä, joka voisi olla Joey Luumäen tappajatomaatti. Tietenkin voidaan kysyä, kuka hemmetti nimeää bändinsä Me Wokkivihanneksiksi?* Tyypit, jotka eivät ota itseään liian vakavasti tai joiden päitä ei pipo liikaa kiristä, vaikka kulahtanut WWF-pipo on ainakin vokalistin päässä viihtynytkin?

Tiettävästi Ne Luumäkien keikalla perustettu ja Luumäkiin jo nimissään viittaava Me Wokkivihannekset on äänittänyt musiikkiakin. Tässä olisi nyt arvioituna yhtyeen neljän biisin demoäänite Ulos mun teeveestä, jolla on kolme omaa kappaletta ja yksi coveri. Ainakin omien biisiensä suhteen Me Wokkivihannekset handlaa hommansa hyvin. Yhtye itse kuvaa itseään Facebook-sivullaan näin: “Rumaa ja yksinkertaista musiikkia rumilta ja yksinkertaisilta pojilta rumille ja yksinkertaisille ihmisille”. Niinpä niin. Rumaa sikäli, että ramopunk on edelleen varsin kursailematonta ja yksinkertaista sikäli, ettei se myöskään ole mitään rakettitiedettä. One-two-three-four!

Se ainoa lainakappale on YTL mun älläni vei, joka onkin itse asiassa coveri Ramonesien muinaisesta KKK Took My Baby Away-hitistä. Kyseistä kappaletta on kuultu lainattavan moneen kertaan, ja onhan The Tarjaskin tehnyt oman tulkintansa siitä nimellä Karpon Hannu mun tyttöni vei. YTL taisi viedä minultakin yhden ällän, kerpele! Aihe ei tosin taida olla tätä kirjoittaessa wihanneksille enää kovinkaan ajankohtainen, elämä kun on tallannut jo eteenpäin ja yo-hässäkkä alkaa olemaan jo mennyttä elämää. Mutta itse kappalehan on ihan ok, vaikkakin taitaa olla demon heikoin veto. Biisistä on vain yksinkertaisesti mennyt maku.

Soitanta on raikasta, mutta aika kämäsen olosta. Tämä johtuu enimmäkseen soundipuolesta, joka on siis aika ohut. Totta puhuen en kuule bassoa, vaikka millä kuulokkeilla yrittäisin levyä kuunnella. Alan oikeastaan kyseenalaistamaan koko instrumentin olemassaolon. Kyllähän tämä on tältäkin kantilta tarkasteltuna varsin rumaa. Hyvä niin, mutta ensi kerralla olisi mukava kuulla se bassokin. Mutta toisaaltahan tämä onkin demo, joten rima ei nyt niin korkealla ole muutenkaan. Nostetaanpa sitä sitten seuraavaa julkaisua varten. Porin Montun yllärikeikalla vedetty laulu ei myöskään ollut tällä demolla, mikä on tietty harmillista. Odotukset siis kasvavat.

Ulos mun teeveestä ladattavissa täältä kansineen päivineen!

Kenelle: Ramopunkkareille.
Miksi: Me Wokkivihannekset maistuvat poikkeuksellisen tuoreilta ja rapeilta.
Kohokohdat: Ulos mun teeveestä, Mä pelaan tetristä
*Pata ja kattila!