Shatterhand / Cigarette Crossfire – Split

Kun Cigarette Crossfire rävähti vuodenvaihteessa 2010/2011 ilmoille, bändin ensimmäinen seiskatuumainen tuntui (syystäkin) olevan kovimpia juttuja melodisen punkin ja hardcoren rintamilla. Samoihin aikoihin oli kylläkin tullut myös splitti skottibändi Shatterhandin kanssa, ja siitäkin kyllä puhuttiin muttei sitä koskaan näkynyt missään. Sain itse hankittua tämän splitin vasta reilun vuoden myöhässä, sen jälkeen kun Cigarette Crossfire oli julkaissut jo ensimmäisen pitkäsoittonsa ja minäkin olin ehtinyt haastatella bändiä

Cigarette Crossfiren puolella on yksi kappale, Force-Fed. Kyseinen kappale lataa suoraan tauluun ja sinkoutuu omissa kirjoissani suoraan Cigarette Crossfiren kovimpien biisien joukkoon. Ehkäpä kaikkein kovimmaksi, jopa. Tämä on äänitetty samoissa sessioissa kuin ne seiskankin biisit, mitä nyt tämä pieksee ne kaikki. Jopa Man’s Best Friendin, ja se on jo todella tiukka suoritus. Eipä minulla tästä biisistä nyt muuta. Kokekaa se itse. Tämä splitti on siis hankinnan arvoinen jo pelkästään Cigarette Crossfiren puolen takia.

Mutta jotta tämä teksti ei menisi pelkästään Cigarette Crossfiren hehkuttamiseksi, niin pitääpä kehua Shatterhandiakin. Itselleni tämä splitti oli ensimmäinen (ja itse asiassa ainoa) kanava jota kautta pääsin koko bändiä kuulemaan. 90-luvulla perustettu bändi alkaa olemaan piakkoin jo veteraaniasemassa, onhan bändi julkaissut jo tukun levyjä. Cigarette Crossfirelle tuli siis ainutlaatuinen tilaisuus päästä samalle levylle bändin kanssa, varsinkin jos se voitti puolelleen myös joitakin Shatterhandin faneja. Shatterhand soi yhtä melankolisesti kuin splitin suomibändikin, joten bändit sopivat toisilleen erittäin hyvin. Samoja vaikutteitahan (Hot Water Music, Leatherface jne.) on molemmilla bändeillä.

Tänään Cigarette Crossfire esiintyy Vastavirta-klubilla lämppäämässä Shatterhandin maanmiehiä The Amistadia. Tätä keikkaa olen odottanut. Ämyrockin Cigarette-keikka jäi tyystin välistä, mutta nyt on torstai ja MINÄ PÄÄSEN VIHDOIN JA VIIMEIN KATSOMAAN ARKIKEIKKAA VASTAVIRRALLE! I FEEL LIKE TAMPERE!

Ps. Pitäisiköhän kuunnella joskus jotain muutakin?

Another Sinking Ship – Legacy

Another Sinking Ship on niitä yhtyeitä, joiden olisi mielellään nähnyt jatkavan. Tamperelaisbändin ura alkoi lupaavasti, ainakin näin fanipojan silmistä katsottuna. Bändin julkaisut jäivät kahteen vinyyliin; hieman hapuilevaan Works Well in a Crowded Area-seiskatuumaiseen (2007) ja sitäkin mahtavampaan Legacy-LP:een (2008).

Loppuvuodesta 2008 julkaistu Legacy on kenties suosikkipunk-äänitteeni kyseiseltä vuodelta. Tuon vuoden aikana ilmestyi aika monta hyvää punk-levyä, joten Another Sinking Ship oli kovassa seurassa tappelemassa esimerkiksi Abduktion ja The Heartburnsin kanssa, vaikka kukin soitti toisistaan poikkeavaa käsitystä punkista. Another Sinking Shipin käsitys oli melko surumielinen, ellei jopa lannistunut.

Another Sinking Ship oli siitä omalaatuinen punk-bändi, että se kokeili ennakkoluulottomasti erilaisia juttuja ja ujutti ne oleelliseksi osaksi musiikkiaan. Kovinkaan monella punk-levyllä en muista kuulleeni käytettävän wah-pedaalia tai selloja. Pääsääntöisesti Another Sinking Ship seilaa samoilla vesillä kuin Manifesto Jukebox, eli melodisesta ja melankolisesti. Yhtyeen synkkä linja kulkee käsi kädessä sen sanoitusten kanssa, jotka ottivat kantaa maailman vääryyksiin ja huonoon tolaan. Kansitaiteissa näkyy lasten keinu (autiona tietenkin) ja hävittäjälentokoneita. Päätelkää niistä jotain. Yhtyeen surumielisyys kulminoituu päätöskappale Playgroundsissa, jossa kuullaan sellojakin. Oikeastaan ainoa kitisemisen arvoinen asia levyllä on mielestäni An Open Letter-biisin nopeampi rytke, se kun ei toimi läheskään yhtä hyvin kuin tuo keskitempoisempi materiaali. Toisaalta Cop-a-phobia kuulostaa jo paremmalta.

Kuten sanottu, on Legacy mielestäni jopa järjettömän kova levy parista pienestä puutteestaan huolimatta. Se olisi ansainnut enemmän huomiota kuin mitä se sai, olihan soittakin todella hyvällä ja dynaamisella mallilla, biisit ovat todella hyviä eikä tämmöistä helinämelankoliapunkkia soiteta tässä maassa liikaakaan. Myös vuosi 2009 oli sinänsä surullista aikaa. Sekä Another Sinking Ship että Life Giving Waters nimittäin lopettivat toimintansa silloin. Onneksi ehdin nähdä Another Sinking Shipin yhdellä viimeisistä keikoistaan keväällä 2009. Väkeä ei ollut paljoa, mutta keikka oli silti todella hyvä. Suosittelen Legacya.

Kenelle: Melodisen punkin ystäville.
Miksi: Another Sinking Ship olisi voinut olla uusi Manifesto Jukebox.
Kohokohdat: And Under the Bridge it’s Cold, Tip of the Iceberg, Worms, Legacy, I’ll Never Understand