Melusaaste – Manifesti kuolevaisille

melusaasteMelusaaste on ollut tässä parin vuoden puhutuimpia tapauksia punk-skenessä, lähinnä ulkomusiikillisista syistä. Neljän nuoren naisen muodostama Melusaaste on herättänyt pahennusta jo muutaman vuoden, ja ensimmäisen seiskatuumaisen virstanpylvään se saavutti viime vuoden kesällä. Manifesti kuolevaisille-EP:n kustansi Hätäapu, joka on ollut kehissä jo niistä ajoista lähtien kun Melusaasteen ihannoimat bändit olivat vielä kasassa tai ainakin tuoreessa muistissa.

Yhden Gloomy Grim-tallenteen kannen mieleentuova kansi ei ole ainakaan hifistelyllä pilattu, ja paikoin silmiinpistävästi pikselöitynyt kansi kuvaa itse sisältöäkin; tinkimätöntä ja ei-niin-tarkkaa. Ei sillä niin väliä ole, jos yksi pikseli tai isku ei osukaan kohdalleen. Melusaaste on skarpannut ensimmäisistä äänitteistään, joissa oli toki niissäkin hyvät puolensa, mutta nyt Melusaaste tuntuu löytäneen oman soundinsakin, joka kylläkin pohjautuu hyvin vahvasti 80-luvun hardcoreen. Pyhäkoulu kuuluu aika vahvasti läpi, tosin en tiedä onko Melusaaste edes tietoisesti pyrkinyt lähelle Pyhäkoulun taajuuksia vai johtuvatko nuo mielleyhtymät Suzin äänen samankaltaisuudesta Pyhäkoulun Sakun vastaavaan? No, en noita mielleyhtymiä ainakaan pistä pahakseni. Levyn biisit ovat sekä nopeita että hitaita, ja eniten sain itse irti albumin hitaammista ja painostavimmista biiseistä, kuten Psykoosista.

Nihilismiä on lyriikoissa kuin vanhoina “hyvinä” aikoina 80-luvulla. Sorbusta kuluisi Melusaasteen toimesta varmaankin paljon, jos sitä enää valmistettaisiin. Periaatteessa ei ole mikään ihmekään, että ns. vanhakin kaarti on löytänyt Melusaasteen ja ollut innoissaan siitä, Melusaasteen touhusta tulee nimittäin ihan näiden tyyppien oma nuoruus varmaan mieleen? No, nostalgiabändiksi on Melusaastetta aika typerää sanoa vaikka sen olemus perustuukin jo 80-luvulla kultaisiin kivilaattoihin hakattuihin totuuksiin, mutta kyllähän bändi erottuu selvästi muista tämänpäivän bändeistä tietyillä soundillisilla valinnoillaan ja olemuksellaan. Ei Melusaaste ehkä mitään ennenkuulumatonta tee, mutta se tekee sen hyvin vaikkei mitään perinteisessä mielessä “hyvin” teekään.

Kohokohdat: Sotajumala, Alistajat, Psykoosi

Musta Torstai: Maailmanloppu & Melusaaste 13.12.2012 @ Suisto, Hämeenlinna

Ehkä kärsin jonkinlaisesta keikkaähkystä, mutta ainakaan en keksi juurikaan sanottavaa tästä Musta Torstai-tapahtumasta, jossa taas tapojeni mukaisesti käväisin. Puhukoot kuvat puolestaan.

En nyt voi varsinaisesti sanoa erityisen paljon diggaavani Melusaasteesta tai olevani sen varsinainen fani, vaikka bändin seiskatuumainen ihan hyvä onkin. Pidän kyllä bändin soundissa olevasta jännittävistä Pyhäkoulu-sävyistä!

Maailmanloppu. Jessus. Ei minulla siitä sen enempää sanottavaa ole. Tätä kirjoittaessa on taas torstai ja Maailmanloppu soittaa taas keikan, tosin tällä kertaa Tampereella. Odotan sitä kovasti!

Lisää sanottavaa näistä keikoista voi löytää täältä, kuvien muodossa.

Melusaaste – Poliisi on korruptioo

Mainittakoon heti kärkeen, että Melusaaste on ns. tyttöbändi. Naisia on näkynyt hardcorebändien vokalisteina kyllä jonkin verran jo 80-luvullakin, mutta pelkästään all-female-kokoonpanot ovat jo harvinaisempia. Toisaalta Melusaasteen kohdalla sukupuoli on vain mielenkiintoinen aspekti, eikä siihen ei pitäisi kiinnittää liikaa huomiota. Saati bändin jäsenten nuoruuteen, silläkään kun ei ole mitään väliä. Kaaoksenkin jätkillä kasvoivat hädin tuskin karvatkaan, kun nämä tekivät splitin Cadgersien kanssa.

Yhtye mainitsee yhdeksi tärkeimmistä vaikuttajistaan suomalaisen kasikakkosen. Tokihan sävellyksissä on samoja jippoja, mutta kämänen soundimaailma saa Melusaasteen kuulostamaan kovasti Sekundalta. Tai sen aikakauden Kuolemaa. Paitsi ettei Sekundan tällä vuosituhannella taltioima materiaali kuulosta niinkään hyvältä kuin Melusaaste ja Kuolema on nykyään jo raaempaa kuin Melusaaste.

Ensimmäinen kappale Loputon pyörä on käsittääkseni treenikämppäveto, joka on äänitetty aika pian bändin perustamisen jälkeen. Poliisi On Korruptioo on jo viime vuonna äänitetty, mitä ilmeisimmin jo ihan studiossa. Eipä sillä, että sitä soundeista huomaisi. Soundi on yhtä saastainen, mutta Poliisi On Korruptioo eroaa Loputtomasta pyörästä hyvin paljon. Melusaaste näyttää kehittyneen siinä välissä, vaikka tytöt tuskin ovat koskaan hakeneetkaan musiikillista täydellisyyttä. Melullahan tässä on suurin rooli.

Kolmas kappale on Victimized, joka on siis alunperin Chaos UK:n käsialaa. Ihan samaa pelon ilmapiiriä 2010-luvun Suomesta ponnistava Melusaaste ei kappaleeseen saa, mutta toisaalta 80-luvun alun Thatcher-Britanniassa äänitetyllä materiaalilla onkin täysin oma, toismaailmallinen fiiliksensä. Melusaasteen versio on kyllä minuutin lyhyempi. Ja toisaalta kappale ei edes toimi kovinkaan hyvin, ei ainakaan englanniksi. Mieluummin kuuntelisin bändin omia biisejä kuin puolivillaisia covereita.

Eri sessioista rykäistyt biisit tekevät demosta hieman epätasaisen, mutta ehkäpä se korjaantuu seuraavaan demoon mennessä. Ja toisekseen kolmen biisin kokonaisuus on hemmetin lyhyt, vain neliminuuttinen. Olisin mieluusti kuunnellut vaikka vielä toisetkin kolme biisiä heti pötköön. Soundien kämäsyydelle nyt en tekisi mitään, sillä tämä Melusaasteen harjoittama kännisekoilukaaos on ihan toimiva ratkaisu.

Keikoilla Melusaaste kuulemma potkii enemmän kuin kotioloissa. Harmi, että valtaosa Melusaasteen keikoista on järkätty Kehä III:n sisäpuolella, jossa en muutenkaan käy kovin usein. Katotaan nyt joskus.

Kenelle: Niille, joiden mielestä nyky-punk ei ole riittävän saastaista.
Miksi: Koska kaiken ei tarvitse olla loppuun asti hiottu. Ei edes punkin.
Kohokohdat: Poliisi on korruptioo