Validi Sekmentti: Abstrax III. 15.4.2011 @ Galleria 3H+K, Pori

Validi Sekmentti-klubille osallistuminen oli tällä kertaa hiuskarvan varassa. Galleria 3H+K:hon oli hankittu esiintymään jälleen kuusi artistia (Midi Chips, Listoteekki, Mohel, Teemu Elon Puhuvat Eläimet, Dasputnik ja Sircuscus), mutta itse jouduin säätämään aikataulujani muiden menojen vuoksi. Päätin kumminkin tulla paikalle, kun omat lempparini Midi Chips, Teemu Elon Puhuvat Eläimet ja Sircuscus oli buukattu alunperin esiintymään lähestulkoon peräkkäin. Aikataulu tosin muuttui, jolloin Sircuscus siirtyi viimeiseksi.

Nyt tapahtuma oli siirretty rakennuksen yläkertaan vintille. Midi Chips aloitti iltaman, tosin reilusti aikataulusta jäljessä. Bar Kinossa nähty karvaturrispektaakkeli on tosin tainnut jäädä yhden keikan mittaiseksi, sillä bändin muita keikkakuvia katsottuani en nähnyt mitään yhtä karvaisia outfittejä kenelläkään bändin jätkistä eikä niitä näkynyt nytkään. Hyvin bändi ainakin soitti ja hyvältähän tuo ska/punk/bilerokki kuulosti ainakin minun korvissani. Yleisö vaan oli hieman jähmeä, ja sen taisi hieman vaikuttaa bändin lavailveilyynkin. Settilistaan kuului joitakin biisejä, mitä ei demolla ainakaan ollut ja jotka kuulostivat hyvältä. Myös varmasti sen jätkän mielestä, joka sai jollain ilveellä jalkansa lattialankkujen väliin.

Liskoteekki oli itselleni tuntematon nimi ja se taas kuulosti jotenkin… tutulta. Olen kuullut tämänkaltaista semiprogressiivista rockia soitetun iskelmätatsilla aiemminkin, erityisesti Porissa. En nyt ala nimeämään bändejä, mutta oletan lukijan ymmärtävän mitä ajan nyt takaa. Ehdin jo kirota bändin nimen melko kököksi ja ainakin sellaiseksi, ettei se kuvannut bändin musiikkia kovinkaan hyvin. Ei varsinkaan siksi, ettei bändin biiseissä ollut diskokomppia. Paitsi yhdessä, se oli oikein hauska ralli mutten nyt enää muista, mikä sen nimi oli. Laulajahemmo ainakin oli melko karismaattinen, ja tämä näytti olevan lavalla (no, lavalla ja lavalla) kuin kotonaan.

Mohelistakaan minulla ei ollut aiempia havaintoja. No, sehän oli jonkinlaista modernia jazzintapaista, johon kuului täydellisen sekasorron aiheuttaminen kolmella saksofonilla ja kaksilla rummuilla. Lienee sanomattakin selvää, että se kuulosti siten äärimmäisen siistiltä! Mohel olikin periaatteessa saksofoneilla ja rummuilla tehtyä melua eli noisea, ja siitähän Porin noisefriikit olivat innoissaan. Mohel olikin jotain sellaista, ettei sen lopettamista voinut jättää kesken. Ajantaju katosi viimeksi samalla tavalla Peenemünden keikalla. Mitä nyt joku dude istui koko keikan ajan penkillä ja nukkui… tai ainakin yritti nukkua.

Teemu Elon Puhuvat Eläimet taas tuli nähtyä Porin kaupunginteatterissa järjestetyssä Millai muute-tapahtumassa. Silloin en tosin tuntenut yhtyeen tuotantoa laisinkaan, mutta sen jälkeen olivat bändin molemmat albumit tutuiksi. Sillä perusteella bändi olikin nyt nähtävä, varsinkin kun tämä kombo ei nykyään kovinkaan usein keikkaile. Olin tosin pettynyt, sillä settilistaan ei kuulunut ihan niitä biisejä, mitä odotin. Tämä setti oli sellainen kokeilevampi, ja minulle jäi kylläkin edelleen epäselväksi oliko ensimmäinen biisi ihan oikea biisi vai oliko se samalla eräänlainen soundcheck? Pitää kuitenkin bändin ansioksi mainita, että se toimii hyvin sekä teatterin suurella lavalla että Galleria 3H+K:n vintillä.

Tässä vaiheessa jouduin lähtemään kohti uusia seikkailuja. Eräällä dudella oli samanaikaisesti synttärit toisaalla, ja kyseisissä kekkereissä taas oli sellaisia tyyppejä vieraina joita harvemmin näkee. Tapahtuman aikataulu oli venähtänyt siihen mennessä jo niinkin paljon, että Sircuscus piti jättää katsomatta, samoin siinä välissä ollut Dasputnik. Toivon ainakin Sircuscusin vetäneen hyvän keikan, mutta yleisesti ottaen tapahtuma taisi muutenkin mennä nappiin, kun se teki yleisöennätyksensä. “Onnea”-tekstillä varustettuja leimoja törkättiin eri ihmisten käsiin noin sata kertaa illan aikana.

Kuvia, jälleen kerran.

Ps. Kadotin illan aikana lippikseni. Jos joku on sen reuhkan löytänyt, niin ei tarvitse palauttaa. Kyseinen kulahtanut päähine oli muutenkin lentämässä roskikseen…

Midi Chips – OMG! It’s a Party!

Olin taannoin seuraamassa Liljan Loiston keikkaa Porin Bar Kinossa, tuossa bilehelvetissä jossa käyn vain keikkoja katsomassa. Bändiä lämppäsi paikallinen Midi Chips, joka soitti varsin energisen setin, jonka aikana karvat pöllysivät. Illan päätteeksi kävin lunastamassa eräältä (en tiedä keneltä) bändin demon kaverin kanssa.

Seuraavana aamuna laitoin OMG! It’s a Party! –nimisen, pahvikantisen cd-levyn soimaan. Viime syksynä julkaistu kiekko tuuttaa pihalle bilemeininkiä, joka pohjautuu skahan, punkkiin ja rockiin. Seitsenhenkinen, lavalla eläinpukuihin pukeutuva kombo soittaa melko hyvin, mutta itselleni plätty aiheutti lievän pettymyksen. Levyltä ei ihan välity se sama taika, mikä välittyi bändin livesoitosta. Esimerkiksi Jätkäjätkien levyllä oli riehakasta rymyämistä enemmän, mitä kaipaisin Midi Chipsiltäkin kuulevani enemmän. Latteus johtuu ehkä enemmänkin soundipuolesta. Ohut tuotanto olisi kaivannut lisää lihaa luiden ympärille. Toisaalta kiekolta puuttuu se päänräjäyttävä hittikin, jota omasta mielestään hauskojen kotibile-DJ:den on pakko soitattaa Spotify-soittolistalta siihen pisteeseen asti, että kaikkia alkaa jo vituttamaan. Pari hyvää  ehdokasta sellaisiksi kuitenkin löytyy jo.

OMG! It’s a Party! vaikuttaa enemmänkin fyysiseltä todisteelta koko bändin olemassaolosta, livekeikkoja kun on hieman hankalampi ikuistaa. Tätä voidaan muistella, kun bändi on kuopattu ja arkeologit löytävät bändin levyn Porin raunioista. Bändi on kyllä laittanut bileet pystyyn, mutta desibelirajoitus on pieni ja porukka lähtee kiltisti kotiin nukkumaan kello yhdeksän jälkeen. Odotin bileiden olevan niin kovat, että sinnikkäimmät bilettäjät on pakko häätää koteihinsa Mc Puhuvan Pään levyllä (jep, omistan sellaisen!) kun vieraat eivät muuten enää tajua lähteä vaikka kello olisikin jo seitsemän aamulla.

Pankki ei räjähdä, mutta sytytyslanka palaa. Ehkä tätä kiekkoa pitäisi levitellä enemmän promoottoreille, jotta nämä osaisivat järkätä bileitä, joissa Midi Chips voisi soittaa. Oikeissa bileissä tämä bändi on ehdottomasti voimissaan. Mieluummin minä tätä kuuntelisin bileissä kuin sitä perinteisintä piripolkkaa. Suosittelen tsekkaamaan bändin livenä, jos ska-poljento vähänkin kiinnostaa.

Kenelle: Bilehirmuille, jotka jo pelkän limun voimin jaksavat jorata aamutunneille asti.
Miksi: Ajatelkaa jo bändin nimeä. “Midi Chips”.
Kohokohdat: How Were You, Electric Erection