Punk is Danger–Festival 17.8.-18.8.2012 @ Ikurin Virelä, Tampere

Laajempaa festariraporttia en jaksa nyt ährystää, kun tekemistä piisaa vähän liikaa muutenkin, mutta koen silti aiheellisesti meuhkata tästä tapahtumasta näin jälkeenpäin. Kyseessähän ovat Tampereen Ikurin Virelässä* järjestetyt kaksipäiväiset Punk is Danger –festit, joissa olin osallisena noiden päivien ajan. Pönötin pääasiassa vaatimattoman distroni kanssa salin laidalla, josta olikin ihan hyvä näkymä lavalle. Bändien välillä toki hengailin ulkona kun ei siellä sisällä ketään ollut. Kameraa en jaksanut ottaa mukaan, kun Puntalan kuvat ovat vihdoin ja viimein katsottu läpi, mutta kamerassa on silti peräti neljän keikan kuvat vielä kokonaan tsekkaamatta. Huh.

Mainittakoon, että sain pusun poskelle Lapinpolthajien laulajakitaristilta tehtyäni Manowar-tervehdyksestä. Backlashin Popeda-coverista** nautin. Ahneuden Motörhead-tulkinnasta en niinkään, mutta nyt kun näin Jaken ilman Rattusta (joka kyllä soitti myös hieman Rattusta) niin valmistaudun piakkoin näkemään Rattuksen ilman Jakea. SA-INT kärsi teknisistä ongelmista ja sitä myöten koko keikasta oli hankala saada mitään irti. Tohtori Koira meni taas vähän ohi. Mielialahäiriötä en ehtinyt näkemään. Joku juippi sai Mikon kalsareilta tuoksuvan Valse Triste-kasetin. Diskelmä oli perin ihana. Maailmanloppu murhasi. Sekaannus oli parempi kuin muistin. Riistettyjä ja Wardia en nähnyt, kun piti poistua Hervantaan kuuntelemaan death metallia yhden vanhan ystävän kanssa, joka oli juuri sattumoisin piipahtamassa Tampereella. Selfish, Kohut, Massacre, ja Bad Jesus Experience olivat ihan jees. Perikato oli aivan järjetön. Tämä “raportti” etenee epäloogisesti.

Distroillessa kävi vähän samalla tavalla kuin monena muunakin kertana, eli ostan itse enemmän tavaraa kuin mitä myyn. Perjantaina ostin pelkkää Valse Tristeä, sekä vinyylinä että kasettina, Deep Turtlen kanssa mutta pääasiassa ilman. Joku näätä vain keksi nyysiä distrostani Narkoosin c-kasetin. Ja mahdollisesti Uskonkin. Kuunteluhetkiä!

No, parin euron kasettien menetykset eivät sieppaa kun muuten viikonloppu tarjosi muuten mukavia elämyksiä. Mukavia ihmisiä, hyviä bändiä ja leppoisaa tunnelmaa.

*Käytännössä Virelä muistutti lattioineen ja puolapuineen lähinnä peruskoulun juhlasalia. Sellaisissa tiloissa ei ole punk-keikkoja järjestettykään ihan pieneen toviin. Näitä ja työväentalokeikkoja lisää!
**Ja mainittakoon nyt niille jotka eivät ole aiheesta tietoisia tai kiinnostuneita, niin Popeda on juuri Ikurista ja Raakaa voimaa- live (1981) on äänitetty samassa paikassa.

Yhteiskunnan Ystävät?, T.E.K., Lähdön Aika, Positive Bastards, Arroyo, Lonkkavika, Eyewitness, Mielialahäiriö. 14.7.2012 @ Vastavirta, Tampere

Perjantai vaihtui lauantaiksi, DJ Makesta Teroksi ja hetkellisesti vaihdoin yläkertaan myymään levyjä ja tsiigaamaan parit levymessujen täkyiksi kiinnitetyt bändit. Mielialahäiriö ei juuri vakuuttanut, kun bändi tuntuu edelleen vähän hakevan omaa suuntaansa. Eyewitness sen sijaan tuntuu olevan hyvinkin valmis ja pätevä tapaus. No, kuvia kuitenkin täällä.

Omat muuttohässäkkäni pakottivat minut takaisin kotiin Levymessujen jälkeen (ja niiden takia itse asiassa osallistuinkin koko messuille myöhässä), mutta illaksi sentään ehdin tsekkailemaan bändejä. Jäi taas työpajat kokematta. Noh, Vastavirralla ensimmäiseksi esiintyi Lonkkavika, melko uusi bändi jonka nimi viittaa vähän liikaa Klamydia/ramopunk-osastolle. Lonkkavialla ei ollut kuitenkaan mitään tekemistä noiden suuntausten kanssa, vaan mm. entisiä Rakkaus-miehiä sisältänyt kokoonpano esitti hidasta ja raskasta runttausta. Melkein kuin Ward, mutta hieman rujompana ja vielä vähemmillä melodioilla. Toivottavasti bändi vaihtaa nimensä piakkoin, vaikka kukapa minä olen penäämään ketään vaihtamaan nimeään?

Käsittääkseni Arroyo oli vetelemässä tässä viimeistä keikkaansa, ja hieman tavanomaista pienemmällä kokoonpanolla. Yksi jäsen oli poissa, joten Arroyo veteli vain kitaristin ja rumpalin voimin. Tämä oli ensimmäinen kerta kun edes näin Arroyon missään. Yhtyehän ei kaiketi montaa keikkaa vetänyt, eikä niistä ole yksikään tainnut edes olla Hämeenlinnassa?

Positive Bastards oli järjetön. Sairas. Tässä taloudessa odotettu. Melkeinpä jopa parasta tänä iltana.

Tässä välissä vaihdettiin yhdestä äärimmäisyydestä toiseen, kun Positive Bastardsin kaahauksesta mentiin Lähdön Ajan hidasteluun. Viimeksi olen tainnut nähdä Hämeenlinnassa vuoden 2009 puolella, jonka jälkeen on aikaa kulunut melkein kolme vuotta, jäsenistö näemmä osittain vaihtunut ja uutta materiaaliakin on pihalla ja keikkasettiä uudistettu. Huomasin, ettei joitakin vanhempia vetoja ainakaan ole enää mukanakaan.

T.E.K. on sikäli hassu bändi, että edellisen kerran kun näin bändin esiintyvän samassa paikassa (huhtikuussa, tosin sen illan ensimmäisenä) niin juuri ketään ei tuntunut innostavan. No, nyt tuntui innostavan kyllä senkin edestä. Bändi nostatti todellisen hässäkän, kuten näistä kuvistakin voi aistia. Hyvä jos kuvaamaan edes pystyi.

Lopuksi sai hurmata Yhteiskunnan Ystävät?, joka oli helpompi kuvattava mutta ei kyllä yhtään T.E.K.:ta vähemmän hurja. Päinvastoin, itselläni YY? jopa kruunasi illan. Mikään ei ole Turhaa, eihän?

Ja siinä oli tämän vuoden Musta Pispala minun osaltani. Lisää kuvia täällä.